Urheilun ja politiikan välisistä suhteista väännetään kättä säännöllisin väliajoin. Useimmiten keskustelu liittyy olympialaisiin, sillä olympia-aatteen virallisena päämääränä on tai ainakin pitäisi olla yhteisöjen rauhan edistäminen ja ihmisarvon säilymisestä huolehtiminen urheilun avulla.
Viimeksi aihe nousi laajempaan keskusteluun viime kesän Pekingin olympialaisten yhteydessä. Kiinan hallitus lupasi parantaa ihmisoikeustilannettaan saadessaan olympiakisat järjestettäväkseen. Valitettavasti lupaukset eivät toteutuneet. Kiina järjesti kisojen aattona verilöylyn Tiibetissä ja myös Suomessa käytiin keskustelua siitä, miten urheiluväen tulisi suhtautua kisoihin osallistumiseen.
Myös urheilijat joutuivat ottamaan kantaa tähän polttavaan kysymykseen. Tiibetiä tukevaan adressiin omien sanojensa mukaan vahingossa nimensä lykännyt Tero Pitkämäki joutui erityisesti ristituleen. ”Pidän urheilun ja politiikan erillään”, totesi keihäänheittäjä tuolloin ja julkinen keskustelu asiasta tyrehtyi pian tämän jälkeen.
Jalkapallon puolella kysymys nousi pinnalle muutama viikko sitten, kun Sevillan malilaiskärki Frédéric Kanouté otti kantaa Gazan tilanteeseen paljastamalla maalituuletuksensa yhteydessä Palestiina-aiheisen t-paidan yleisölle. Kanouté sai tempauksestaan sakot ja lehdissä sekä kansainvälisen jalkapallon päättävissä elimissä kannanotto tuomittiin kovin sanoin.
Jalkapallon historiassa on nähty runsain mitoin poliittisia kannanottoja. Kaikki muistavat esimerkiksi Robbie Fowlerin vuoden 1997 kannanoton Liverpoolin lakkoilevien satamatyöntekijöiden puolesta. Fowler nousi rohkean tekonsa myötä eläväksi legendaksi Liverpoolissa, mutta UEFA ei tykännyt kärkimiehen tekosista pätkääkään. Vielä vähemmän futispamppuja miellytti Serie A:n Internazionalen lahjoittama tukishekki Meksikon zapatistiliikkeelle viime vuonna.
Myös toisen ääripään mielipiteitä on nähty. Italian fasisteja avoimesti tukeva Paolo di Canio nousi otsikoihin muutama vuosi sitten Lazion kannattajille esittämänsä sieg heil -tervehdyksen myötä.
Missä kulkee sitten raja? Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä on määritelty poliittisten mielipiteiden esittämisvapaus hyvin selkeästi. Tietystikään kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kuulu kenenkään oikeuksiin, mutta onko futistyöläisellä oikeus ilmaista poliittisia mielipiteitä työpaikallaan?
Junioripuolelle politiikka ei enää kuulu – vanhoista usein naurettavuuksiin menneistä kahinoista on päästy kaikeksi onneksi eroon. Toisaalta Palloliiton tärkeä rasismin vastainen kampanja on mielestäni luonteeltaan hyvin poliittinen, varsinkin jos pohditaan viime aikoina Suomessa esiin noussutta muukalaisvihamielistä liikehdintää. Viiva on siis veteen piirretty.
Vakiokupongilla mennään Englannin sarjojen merkeissä. Varmat kannattaa sijoittaa ainakin kohteisiin 1, 4 ja 8. Tuomarivirheen uhriksi edellisenä viikonloppuna joutunut Chelsea velloo pienimuotoisen kriisin kourissa, mutta on edelleen mukana aivan kärkikahinoissa, mikäli kykenee lyömään itseluottamuksensa menettäneen Hullin kotonaan. Siniset eivät jätä tätä tilaisuutta hyödyntämättä. Varma ykkönen.
Kohteen 4 Sunderland on piristynyt huomattavasti managerinvaihdoksen jälkeen, kun taas nousijajoukkue Stoke on puolestaan romahtanut alkukauden pirteiden esitysten jälkeen täysin ja on eräs vahvimmista putoajakandidaateista tällä hetkellä. Merkki Sunderlandille.
Kohteessa 8 Birmingham kohtaa cupissa jatkoon edenneen Burnleyn. Vieraiden puolustus on rakoillut pahasti viime otteluissa ja kotijoukkue kykenee lievästä alavireestä huolimatta hyödyntämään tilanteen laadukkaan hyökkäyskalustonsa avulla.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 7.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1(X), 1, 1, X(2), 2, 1, 2(1), X, 1(X), 1, 1(X).
lehti 