Lauantaina Huuhkajat aloitti Kansojen liigan C1-lohkon 7–0-vierasvoitolla San Marinosta. Ei se järin paljon vielä kertonut miesten futismaajoukkueen kunnosta, mutta maaleja tehtiin pitkästä aikaa oikein runsaasti. Läheltä ja kaukaa.
Tiistain lämpimässä illassa Olympiastadionilla juoksi Huuhkajia vastaan Valko-Venäjä. Se oli jo monta astetta pahempi vastustaja (Fifa-sijoitus 96) Suomelle (75:s). Ottelun tuomista kotistadionille on kuitenkin kovasti kritisoitu, ja järein perustein: Valko-Venäjä on Putinin Venäjän vasallivaltio, apuri ja tukipiste hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.
Ryhdikkäästi toimien Palloliitto olisi vienyt pelin neutraalille kentälle, mutta Helsingissä nyt palloiltiin. Pelaamista kotona puolusteltiin jonkinlaisena tukena Ukrainalle. Futiskansa reagoi päätökseen, lehtereille oli saapunut vain noin 7000 katsojaa.
Ei muistu mieleen, milloin Stadion on viimeksi ollut näin autiona ja hiljaisena Huuhkajien pelatessa. Valko-Venäjän kansallislaulun sävelet tosin peittyivät buuauksien alle.
Suomelle peli oli tärkeää luokkaa, sillä nousu C-tasolta takaisin B-liigaan toisi tulevissa karsinta-arvonnoissa edullisemmat asemat. Lohkon neljäs maa on Albania, joka lauantaina (häpeäkseen Tiranassa) kukisti 2–0 Valko-Venäjän.
Päävalmentaja Jacob Friis muokkasi kokoonpanoa hieman. Lukas Hradecký palasi maalille ja Adam Ståhl ja Glen Kamara nousivat avaukseen.
Tunnustellen aloitettiin. Suomen ensimmäinen kulmapotku tuli 3 minuutin jälkeen; ei tulosta.
Joel Pohjanpalo oli 8 minuutin kohdalla lähellä tuupata etukulmasta sisään. Ei ihan osunut. Ja 11 minuuttia: Adam Marhievin läpisyöttö, jonka Leo Walta kajautti vauhdista yli.
Parikymmentä minuuttia, ja Huuhkajat kehitteli tovin mukavaa painetta. Topi Keskinen vasemmalla laidalla sai pari hyvää juoksua.
Hallinta pysyi kovin näennäisenä, vain Ståhlin pusku oli huippuvaarallinen. Vastustajakin loi jokusen näppärän paikan. Vaan oli pitkähköjä tuokioita, joina ei ollut muuta mainittavaa kuin Pohjoiskaarteen ivalauluja Putinille ja Lukašenkalle.
Ennen taukoa peli kääntyi äkkiä Valko-Venäjän painostukseksi. Yksi maalikin syntyi, onneksi paitsiosta! Nyt ei mennyt Huuhkajilta aivan nappiin: epätarkkuutta, harhasyöttöjä, vaisua siirtelyä.
Puoliaikatulos: 0–0.
Jacob Friisin ja kumppanien olisi kopissa mietittävä, miten löytää energiaa ja tepsiviä kuvioita kakkosjaksolle. Pohjanpalonkin täytyi lönkötellä aika toimettomana, hänelle ei saatu palloja tekopaikoihin.
Tasapeli tai tappio kotona – kumpikin olisi iso takaisku.
Tauolla Suomi korvasi Kamaran Daniel Håkansilla. Vauhdikasta uhkaa tulikin.
Ville Koski puski Waltan kulmasta terävästi, ei silti verkon perille asti.
Tunnin täyttyessä Pohjanpalo teki tilaa Benjamin Källmanille.
63. minuutilla Valko-Venäjän sai vaparin noin 18 metristä; ei maalia. Jatkopaikassa pallo oli pariin otteeseen melkein maalissa – ja sitten se olikin. 65 minuuttia ja peli vieraille 1–0.
Samassa hetkessä Santeri Väänänen ja Anssi Suhonen juoksivat Marhievin ja Waltan paikalle. Nyt olisi kiire, kaksi maalia piti loihtia.
Mutta hei! Maali tulkittiinkin VAR-tarkistuksella paitsioksi. Nyt kävi kyllä lykky, sen verran kovassa puristuksessa Suomi hetken tutisi.
Peli aaltoili sekavana, puolin toisin. Suomi ei kyennyt kontrolloituihin hyökkäyksiin, palloa roiskittiin vain sekavasti jonnekin päin.
Håkans meni kumoon maalivahdin torjuessa hänen läpijuoksuaan. VAR-tarkistus: ei palloa pilkulle…
Lopussa vielä Keskinen vaihdettiin Adrian Svanbäckiin.
Lisäaikaa tuli runsaasti, jopa 6 minuuttia.
Kaksi minuuttia ennen päätösvihellystä saatiin kulma – muttei mitään vaarallista.
Tuomarin lopetettua pelin yleisö huokaili ja buuasi – paristakin syystä. Huuhkajat esitti harvinaisen huonoja otteita Olympiastadionilla, jonne ei koko koitosta olisi pitänyt järjestää.
Jo lauantaina vastaan juoksee Albania, sinnikäs taitava ryhmä. Olympiastadionilla on sillä kertaa nähtävä uudentasoisia otteita. Nimittäin jos Suomen miesfutisjoukkue aikoo rämpiä ylös epämääräisestä alhostaan.
Kansan Uutiset raportoi ottelusta tuoreeltaan.
uutiskirje 
