Suolainen merivesi pilaa makean veden varannot ja viljelysmaat. Koralliriuttoja kuolee, rannikkotulvat pahenevat ja ilmastonmuutoksen tuhoista toipuminen vaatii yhä enemmän rahaa mailta, joiden voimavarat ovat jo ennestään vähäiset.
Tätä kaikkea on odotettavissa pienissä saarivaltioissa, kun maapallon lämpeneminen ylittää 1,5 asteen rajan. YK:n ympäristöohjelma Unepin syyskuun alussa julkaiseman raportin mukaan rajan ylittämistä ei enää voida välttää.
– Oleellista on, kuinka paljon lämpötila nousee yli 1,5 asteen, kuinka kauan se pysyy rajan yläpuolella ja kuinka nopeasti se saadaan laskemaan, raportin kirjoittamiseen osallistunut karibialainen ilmastotutkija Shobha Maharaj sanoo.
Saarilla ei ole puskuria
Vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksessa maat sitoutuivat pyrkimyksiin rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen. Pienet saarivaltiot kuuluivat tavoitteen kovimpiin puolustajiin, sillä lämpeneminen uhkaa vakavasti niiden elinkelpoisuutta.
Pienillä saarilla jo puolenkin asteen nousu on kohtalokasta. Se voi ratkaista, pystyykö koralliriutta toipumaan tai säilyykö pohjavesi makeana.
Saarivaltioilla on muutenkin vähemmän liikkumavaraa.
– Ei ole ylempänä sijaitsevaa maata, jonne siirtyä veden noustua, ei suurta valtion kassaa, johon turvautua, eikä uutta koralliriuttaa tuhoutuneen tilalle, Maharaj sanoo.
Pahimmassa uhkakuvassa saaria uhkaa meren alle jääminen. Niiden elinkelpoisuus voi kuitenkin heikentyä jo kauan ennen sitä.
Suolainen vesi pilaa pohjaveden ja maaperän, ja sukupolvien ajan perhettä ruokkinut puutarha lakkaa tuottamasta satoa. Korkea vuorovesi nousee teille ja rakennuksiin myös tyynellä säällä. Koralliriuttojen kuollessa yhteisöt menettävät kalasaaliita ja matkailutuloja. Samalla katoaa luonnon muovaama aallonmurtaja. Juuri tällaiset vähittäiset muutokset voivat tehdä saaresta asuinkelvottoman.
Vaikka maapallon lämpötila myöhemmin saataisiin laskemaan 1,5 astetta, kaikkia vahinkoja ei voida korjata. Raportin mukaan osa luonnon monimuotoisuudelle ja jäätiköille aiheutuneista menetyksistä jää pysyviksi.
Saarivaltiot eivät ole monoliitti
Pienistä kehittyvistä saarivaltioista puhutaan usein yhtenä ryhmänä. Niiden maantiede ja mahdollisuudet taistella ilmastonmuutosta vastaan poikkeavat kuitenkin toisistaan.
Tyynenmeren atollivaltiot ovat erityisen haavoittuvia, koska niissä maa kohoaa vain vähän merenpinnan yläpuolelle ja niiden makean pohjaveden varannot ovat herkkiä suolaantumiselle. Joillakin Tyynenmeren saarilla myös maanpinta vajoaa, mikä pahentaa merenpinnan nousun vaikutuksia.
Useissa Karibian valtioissa on korkeampaa maastoa, mutta suuri osa väestöstä, rakennuksista, teistä ja taloudesta on keskittynyt kapeille rannikkoalueille. Intian valtameren saarivaltiot kohtaavat puolestaan omanlaisensa riskit.
– Yhteistä on se, että vetäytymiselle on vain vähän tilaa, taloudelliset voimavarat ovat rajalliset ja saarten taloudet ovat haavoittuvaisia yksittäisille häiriöille, Maharaj sanoo.
Yhden saarivaltion ratkaisuja ei sellaisenaan voi siirtää toiselle.
– Esimerkiksi Tuvalulla toimivat ratkaisut eivät automaattisesti toimi Barbadoksella tai Malediiveilla.
Sopeutumissuunnitelmat uusiksi
Monien saarivaltioiden sopeutumissuunnitelmat on tehty tilanteeseen, jossa lämpeneminen jäisi alle 1,5 asteen. Kun raja ylittyy, nämä suunnitelmat eivät enää riitä.
Esimerkiksi rannikoiden suojaamisessa, vesihuollossa ja rakentamisessa on varauduttava aiempaa suurempiin muutoksiin. Ratkaisuja on myös pystyttävä muuttamaan sitä mukaa kuin lämpeneminen etenee.
Kaikkia suunnitelmia ei ole vielä ehditty toteuttaa. Maharajin mukaan niitä voidaan siksi vielä päivittää vastaamaan muuttuneita olosuhteita.
Sopeutuminen vaatii kuitenkin rahaa, jota kehittyvillä mailla on vähän. Samoista varoista on maksettava velkoja ja korjattava aiempien katastrofien tuhoja. Maharajin mukaan ilmastorahoitustakin saadaan liian hitaasti ja usein lainoina, mikä velkaannuttaa maita entisestään.
Mitä enemmän rahaa kuluu katastrofien jälkien korjaamiseen, sitä vähemmän sitä jää seuraavaan katastrofiin varautumiseen.
Maharajin mukaan maat tarvitsevat enemmän avustuksia ja rahoitusta jo ennen katastrofeja. Rahaa pitäisi käyttää nykyistä enemmän vahinkojen ehkäisemiseen eikä vain niiden korjaamiseen.
Valinnat mitataan ihmishengissä
Lämpenemisrajan ylitys nostaa esiin myös ilmasto-oikeudenmukaisuuden. Monet pienet saarivaltiot ovat tuottaneet vain pienen osan ilmastonmuutosta aiheuttaneista päästöistä mutta kärsivät sen seurauksista ensimmäisten joukossa. Osa menetyksistä voi jäädä pysyviksi.
Maharaj on itse kotoisin alueelta, jonka tulevaisuutta raportissa arvioidaan.
– Saarten asukkaille 1,5 astetta ei koskaan ollut vain luku. Se oli raja, jonka kerrottiin merkitsevän selviytymistä, Maharaj sanoo.
Siksi sen tutkiminen, mitä rajan ylittämisestä seuraa, on ollut hänelle raskasta sekä tutkijana että karibialaisena.
Maharaj pitää 1,5 asteen rajan ylittämistä vakavana epäonnistumisena. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi menettänyt merkityksensä. Päinvastoin jokaisella asteen murto-osalla on nyt entistä enemmän väliä.
Vaikka 1,5 asteen raja ylittyy, edelleen voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon se ylittyy ja kuinka kauan lämpötila pysyy rajan yläpuolella.
– Jokainen näistä valinnoista mitataan ihmishengissä ja toimeentulossa meidän alueellamme ja pienillä saarilla kaikkialla maailmassa, Maharaj sanoo.
uutiskirje 
