Vaalit ratkaisevat työelämän laadun, sanoo AKT:n varapuheenjohtaja

Kun Niko Blom parikymmentä vuotta sitten haki ensimmäistä työpaikkaansa, häntä neuvottiin menemään suoraan työnantajan luokse, ei henkilöstövuokrausyritykseen.

Työelämä on muuttunut tässäkin suhteessa.

– Neuvo ei enää päde, hän sanoo.

– Lähes kaikki työt ovat tarjolla vuokrafirmojen kautta.

Korsolainen Blom, 39, valittiin kesäkuussa jatkamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n toisena varapuheenjohtajana. Hän aloitti tehtävässä vuonna 2022.

Takana oli seitsemän vuotta loka-auton kuljettajana ja pääluottamusmiehenä.

– Sitten eturistiside meni poikki jalkapallossa ja tuli runsaasti uutta vapaa-aikaa. Mietin, mitä tekisin sillä, hän kertoo.

Hän päätyi opiskelemaan avoimeen ammattikorkeakouluun työn ohessa.

– Huomasin, että opiskelu oli mun juttu ja jatkoin tutkinto-opiskelijaksi.

Blom valmistui yhteisöpedagogiksi vuonna 2022 pääaineenaan työyhteisön kehittäminen.

– Mietin taas, että jotain pitäisi keksiä. Kun olin ollut pääluottamusmies ja aktiivina ammattiosastossa, tuli kyselyjä, haluaisinko liiton hommiin. Hain varapuheenjohtajaksi, ja itsellekin oli yllätys, että tulin valituksi.

Hän sai autopuolen työehtosopimusvastuun. Sama vastuu jatkuu toisella kaudella.

Toimelias hallitus

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtama oikeistohallitus on ollut aktiivinen työmarkkinatoimissaan.

Se vaikuttaa ilmapiiriin. Blom ottaa esimerkiksi Orpon hallituksen työntekijöille säätämän henkilökohtaisen sakon lakkoon osallistumisesta.

– Luultavasti suurin osa työntekijöistä ei edes tiedä, että sakko koskee vain laittomia lakkoja ja menee perintään mahdollisesti vasta, kun työtuomioistuin on tuominnut lakon laittomaksi ja siitä huolimatta lakkoilua jatketaan. Tämmöisiä tapauk­sia ei ole ollut ja tuskin tulee olemaan, mutta kaikille on jäänyt mieleen, että lakkoilusta voi tulla rahallinen seuraus.

Eniten Blomia huolestuttaa tällä hetkellä se, miten hallitus on heikentänyt sopimisen edellytyksiä.

– Se näkyy pikku hiljaa työehtosopimuskysymyksissä, hän sanoo.

– AKT:n kannalta ei huolestuta mikään yksittäinen ratkaisu vaan se, että kaiken kaikkiaan edellytyksiä tehdä työehtosopimuksia on heikennetty.

Lakko-oikeutta on rajattu monella eri tavalla, vientimalli on viety lakiin, ja valtakunnansovittelijan käsiä yritetään sitoa.

– Neuvottelutasapaino on siirtynyt työnantajien puolelle. Ja se rupeaa pitkässä juoksussa tietenkin näkymään työehdoissa. Se näkyy myös työehto­sopimusten ulkopuolella työskenteleville.

Valtaosa työsuhteissa töitä tekevistä on kuitenkin yhä työehtosopimusten piirissä. Blomin mielestä on syytä varmistaa, että jatkossakin on näin. Se tarkoittaisi, ettei esimerkiksi työsuhteiden muuttaminen yrittäjämuotoisiksi tai alustatyöksi lisääntyisi,

– Toivottavasti nyt työsuhteissa tehty työ ei muutu jatkossa esimerkiksi kevytyrittäjyydeksi. Se vaikuttaisi voimakkaasti eläketurvaan ja sosiaali­turvaan. Ja pitkän päälle moneen työehtosopimuksissa olevaan asiaan kuten työaikasääntelyyn, iltalisiin ja ylityökorvauksiin.

Ratkaisevat vaalit

Niinpä ensi kevään eduskuntavaalit ovat tärkeät. Blomin mukaan ne ovat jopa ratkaisevan tärkeät palkansaajien kannalta. Kuluva hallituskausi on ollut pahempi kuin ammattiliitoissakaan osattiin pelätä.

– On todellakin tullut paljon enemmän pahaa työntekijöiden niskaan kuin mitä osasimme odottaa valmistautuessamme viime eduskuntavaaleihin. Työnantajapuoli laski vaalien jälkeen niin, että tosi harvoin saadaan näin työnantajamyönteinen hallitus ja tilaisuus on käytettävä. Se ehkä laskee myös, että työntekijämyönteistä hallitusta ei ole näköpiirissä.

Äänestäjät päättävät.

– On tärkeää, että ne puolueet menestyisivät, jotka näkevät työelämäkysymykset samoin kuin me ammattiliitoissa. Vasemmistoliitto ja SDP taitavat olla vahvimmat tässä, mutta toki ammatti­yhdistysliikkeen kannattaa pyrkiä vaikuttamaan kaikkiin muihinkin puolueisiin.

Yhteyttä kannattaa pitää jo senkin vuoksi, että usein oikeistopuolueissa tuntuu tietämys työmarkkina-asioista olevan pinnallista, vaikka niissäkin on kovan tason ammattiyhdistysaktiiveja.

– Tätä olen havainnoinut aina Sipilän hallituksesta lähtien, Blom sanoo.

–  Silloin hallituksella oli kova tahto tehdä työelämän muutoksia, mutta moni niistä ajautui karille siksi, ettei tunnettu tätä kenttää. Ehdotettiin esimerkiksi loma- tai lomaltapaluurahojen leikkaamista 25 prosenttiin. Sitten joku kertoi silloiselle pääministerille Juha Sipilälle (kesk.), että meillä on ihmisiä, jotka eivät saa ollenkaan lomarahaa, kun eivät ole sellaisten työehtosopimusten piirissä, jotka takaavat lomarahat. Hanke kumottiin, eikä käynyt niin onnellisesti, että kaikille työntekijöille olisi saatu 25 prosentin lomaraha.

Blom toteaa, että tähän asti lainsäädäntö on taannut minimitason, jonka päälle työehto­sopimuksia on voitu tehdä. Minimipohja koskee esimerkiksi yksilön irtisanomissuojan tasoa.

– Taso voi jatkossa yhä olla lakia tiukempi joillain aloilla, mutta isolta osalta työntekijöitä suoja poistuu. Mitä tiukempi lainsäädäntö on, sitä korkeammalle ammattiliitotkin voivat nostaa tasoa.

Lakkoherkkiä vai solidaarisia

Blomin mukaan Orpon hallituksen työ­ministerinä kaksi vuotta toimineen kansanedustaja Arto Satosen (kok.) tuoreesta kirjasta käy hyvin ilmi, että työtaisteluihin liittyvät rajoitukset tehtiin pitkälti, jotta AKT saataisiin kuriin. AKT mielletään lakkoherkäksi ammattiliitoksi. Satonen mainitsee AKT:n useita kertoja kirjassaan.

– Olemme olleet hyvin solidaarisia, Blom myöntää.

– Jos joku toinen ammattiliitto on ollut vaikeuksissa ja pyytänyt apua, olemme apua antaneet. Kun mahdollisuus tällaisiin tukilakkoihin viedään, eikä muu ay-liike voi tukea yksittäistä alaa, jolla on heikompi neuvotteluvoima, sen työehtosopimusten taso laskee.

Blom muistuttaa, että tilastojen mukaan AKT:llä ei ole lakkopäiviä merkittävästi enemmän kuin muilla ammattiliitoilla.

– Jatkossa asiaa ei kuitenkaan voi tarkistaa tilastoista, koska hallituksen säästöohjelma iskee myös Tilastokeskukseen ja työtaisteluja koskevaan tilastointiin, hän naurahtaa.

Hän toteaa Satosen kirjasta käyvän selväksi, että jos ajatellaan vain yritysten kannalta ja halutaan tehdä politiikkaa, joka palvelee yrityksiä ja yli kymmenentuhatta euroa kuukaudessa ansaitsevia, sitten tehdään politiikkaa siitä lähtökohdasta.

– Silloin intressi ei varmasti ole sama kuin meillä ammattiyhdistysliikkeessä, kun neuvottelemme kymmenilletuhansille ihmisille toimeen­tuloa ja työehtoja. Jos intressiryhmä on eri, totta kai päätöksetkin ovat erit, hän sanoo.

Itsensätyöllistäjille apua

Blom näkee, että tarve ammattiyhdistysliikkeelle on entisestään kasvanut.

– Toimintammehan lähtee siitä, että sitä helpompi on sopia, mitä enemmän meillä on jäseniä, jotka ovat valmiita toimimaan muutenkin kuin olemalla pelkästään jäsenmaksun maksajia. On henkilöitä, joilla on valmius vaikuttaa omaan tilanteeseen vaikka työtaistelun keinoin. Tämä perustuu siihen, että järjestäytyneillä työntekijöillä on usko ammattiyhdistysliikkeeseen ja siihen, että se pystyy parantamaan heidän asemaansa. Siksi he liittyvät mukaan.

Samaan aikaan työn tekemisen muodot ovat muuttuneet. Se edellyttää muutosta ammattiyhdistysliikkeessä.

– Meillä on ollut vahva perusta työehtosopimusten tekemisessä, ja sitä kautta vaikuttamisessa. Mutta nyt jatkossa se ei tule riittämään. Ay-liikkeelläkin täytyy olla uusia edunvalvonnan keinoja, hän toteaa.

Myös ilmapiiri on muuttunut vuosituhannen vaihteesta, jolloin oli isoja työpaikkoja ja työntekijät olivat järjestäytyneet. Oli järjestövoimaa. Silloin ajateltiin, että tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla saadaan taso, joka koskee kaikkia.

Nyt kun työpaikat ovat pirstaloituneet pienemmiksi, ei työnantajapuoli näe, että olisi enää tarvetta tulopoliittisille ratkaisuille. Työnantajat saavat edullisemman ratkaisun, kun neuvottelut viedään liittotasolle ja työpaikoille.

– Elinkeinoelämän irtautuminen työehtoneuvotteluista johtuu puhtaasti neuvotteluaseman muutoksesta, Blom sanoo.

– Tavoite taitaa olla sirpaloittaa entisestään työmarkkinakenttää.

Järjestäytymisaste on laskenut sitä mukaa, kun työelämä on muuttunut. Muun muassa itsensätyöllistäjät jäävät usein ammattiyhdistysliikkeen ulkopuolelle. AKT teki vastikään mahdolliseksi heidän liittymisen liittoon. AKT:ssä se tarkoittaa esimerkiksi Bolt- ja Uber-kuljettajia.

– Se on ilman muuta porukka, joka on heikosti järjestäytynyt, mikä myös näkyy alalla.

Minimi ratkaisee

Blomin vastuulla AKT:ssa olevat autoliikennealan suurimmat eli linja-auto- ja kuorma-autoalat työllistävät Suomessa paljon.

– Meidän työehtosopimuksilla sovitaan palkat ja minimityöehdot kymmenilletuhansille ihmisille edelleen. Pääsääntöisesti näillä aloilla työskennellään työehtosopimusten mukaisilla palkoilla.

Blom toteaa, että on joukko ihmisiä, jotka sanovat itse pystyvänsä sopimaan palkoistaan niin, että ne ovat työehtosopimuksia parempia.

– Mutta hekin sopivat meidän luoman minimin päälle. Kun on minimitaso, jotkut, joilla on osaamista tai neuvotteluvoimaa, pystyvät sopimaan minimin päälle, hän muistuttaa.

Sama koskee eri työmarkkinasopijien välejä.

– Olemme liittona yhtä lailla riippuvaisia siitä, miten muut liitot sopivat. Työehtoja verrataan muiden työehtoihin, Blom sanoo.

Ja sama koskee työnantajapuolta.

– Jos se tietää, että jollain alalla on sovittu jotain työnantajan kannalta paremmin, se vetoaa aina neuvottelussa siihen. Samalla lailla meidän pitää osata käyttää hyväksi se, että jossain on saatu sovittua työntekijän kannalta hyviä asioita ja vaatia samaa.

Tämä vaikuttaa Blomin mielestä kaikkiin ammattiliittoihinkin.

– Välillä joillakin korkeasti koulutettujen aloilla tuntuu ajateltavan, että he saavat sovittua muita parempia sopimuksia. Mutta niillekin isot SAK:laiset alat ovat luoneet pohjan esimerkiksi lomien, työajan lyhennysten ja vaikkapa iltalisien suhteen. Jos työehtosopimusten pohja rapautuu eikä enää synny laajoja sopimuksia, silloin kaikkien taso laskee.

Työehtosopimus on päätuote

Blom pitää ammattiyhdistysliikkeen virheenä sitä, että jäseneksi houkuteltiin pitkälti ansiosidonnaisella työttömyysturvalla.

– Se on ollut varmasti aikanaan helppo yksinkertaistus. Nyt meidän kuitenkin pitää osata kertoa, että meidän varsinainen päätuotteemme on kuitenkin se, että teemme työehtosopimuksia. Ammattiliitot pitävät näin ihmisten ostovoiman sellaisella tasolla, että rahat riittävät elämiseen.

– Jos ei olisi työehtosopimusmaailmaa, tuskin palkkoja korotettaisiin samassa mittakaavassa kuin nyt korotetaan. Lisäksi työehtosopimuksissa on lukuisia muita asioita palkkojen lisäksi. Niitä ovat lomaltapaluurahat ja lomarahat, iltalisät, lauantailisät, haittalisät. Meillä autoliikennepuolella on viime vuodet puhuttanut työssäjaksamiseen liittyvät työajat, eli kuinka pitkät ovat pisimmät yhtäjaksoiset työajat.

– Taksiala on esimerkki siitä, mitä työ on, kun yleissitova työehtosopimus puuttuu ja sen mukana hyvä säätely. Kun on vain laista tuleva säätely, työnantaja pitkälti sanoo, miten toimitaan.

Eivät vain nuoret

Ei riitä, että AKT mahdollisti itsensätyöllistäjien jäsenyyden, Ylipäätään pitää tehdä mahdolliseksi, että epätyypilliset ryhmät voivat liittyä ammattiliittoihin ja saada heidät ymmärtämään jäsenyyden merkitys.

– Meillä on parantamisen varaa järjestäytymisessä myös perinteisillä aloilla työsuhteissa olevissa ihmisissä. Niinpä ammattiyhdistysliikkeelle pitää luoda tavoitteita, joihin he voivat sitoutua.

Blom toteaa, että vaikka paljon puhutaan siitä, että nuoret eivät liity ammattiliittoihin, se on vain osa ongelmaa.

– Järjestäytyminen on heikentynyt tasaisesti kaikissa ikäluokissa. Siihen on monia syitä, kuten yritysrakenteiden muutos.

Mutta nuorille työelämä näyttää tällä hetkellä lähinnä tarjoavan pätkätyötä ja osa-aikaista työtä. Lisäksi yritetään huijata kevytyrittäjäksi.

– Kynnys pysyvään toimeentuloon pääsemiseen on aika korkea. Siitä ei kuitenkaan seuraa mitään hyvää, jos nuorilla ei ole pääsyä kiinni työhön.

– Ihmiset toivovat, että olisi työtä, jolla tulee toimeen ja olisi joustoa sen verran, että olisi vapaa-aikaa, jolla olisi sisältöä.

Blom kiittää autoalaa.

– Sekä kuorma-auto että linja-autoalalla pääsääntöisesti tehdään täyttä päivää ja aloitus­palkatkin ovat kohtuullisia. Pitkässä juoksussa näillä on työehtosopimustoiminnassa onnistuttu hyvin. Siitä kertoo sekin, että esimerkiksi linja-auto­ala on hyvin suosittu alanvaihtajien keskuudessa.