Nopeat uutiset, videot ja yksittäiset tiedonmuruset leviävät sosiaalisessa mediassa yhä laajemmalle samalla kun perinteiset tiedotusvälineet menettävät yleisöään.
Muutos vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon ihmiset luottavat tietoon ja sen välittäjiin.
Tiedon pirstaloituminen on voimistunut nopeasti Latinalaisessa Amerikassa. Samaan aikaan alueella ovat vahvistuneet populistiset liikkeet ja äärioikeisto.
Tiedotusvälineet ovat supistaneet toimintaansa ja lopettaneet kokonaan, ja sosiaalinen media on vallannut niiden asemaa. Amerikkalaisen lehdistöyhdistys SIP:n toiminnanjohtaja Carlos Lauría pitää kehitystä huolestuttavana.
– Kun todennettua tietoa ja riippumatonta journalismia on vähemmän, disinformaatiolle, polarisaatiolle ja autoritaariselle puheelle jää enemmän tilaa.
Laurían mukaan demokratia tarvitsee riippumattomia tiedotusvälineitä, jotka tarkistavat tietoja, seuraavat vallankäyttöä ja tarjoavat kansalaisille yhteisen pohjan julkiselle keskustelulle.
Sosiaalinen media tavoittaa jo lähes kaikki
Latinalaisessa Amerikassa asuu noin 670 miljoonaa ihmistä. DPL Newsin mukaan sosiaalinen media tavoittaa 86 prosenttia alueen väestöstä, ja käyttäjät viettävät sen parissa keskimäärin 44 tuntia kuukaudessa.
Suosituin alusta on Facebook, jolla on alueella 232 miljoonaa käyttäjää. WhatsAppilla käyttäjiä on 217 miljoonaa, Instagramilla 168 miljoonaa ja TikTokilla 153 miljoonaa, kertoo Guatemala Cityssä toimiva konsulttiyritys iLifebelt. Googlen omistamaa YouTubea puolestaan käyttää yli 70 prosenttia latinalaisamerikkalaisista.
Sosiaalisen median nousu on muuttanut perusteellisesti uutisten kulutusta. Painettujen lehtien levikit ovat pienentyneet tai lehdet ovat lakanneet kokonaan, ja television ja radion merkitys on vähentynyt. Samaan aikaan perinteisten tiedotusvälineiden verkkoversiot kilpailevat yleisöstä ja maksavista tilaajista verkossa syntyneiden medioiden kanssa. Niiden rinnalle ovat nousseet myös yksittäiset sisällöntuottajat ja vaikuttajat.
Perinteinen media ei silti ole kadonnut. Unescon mukaan alueella toimii noin 37 000 radioasemaa, ja noin 300 miljoonaa ihmistä kuuntelee radiota päivittäin.
Alueella toimii noin 1 500 perinteistä maksutonta tv-kanavaa. Niiden rinnalle on syntynyt suuri määrä internetissä toimivia kanavia. Yhdessä ne tavoittavat yhteensä yli 90 prosenttia Latinalaisen Amerikan kotitalouksista.
Printin miljoonapainoksista jäi murto-osa
Painettujen lehtien alamäen taustalla on monta syytä. Talous, teknologia ja medioiden ansaintatavat ovat muuttuneet, uusia kilpailijoita on tullut lisää ja yleisön tapa seurata uutisia on muuttunut.
Kaikkea ei kuitenkaan selitä teknologinen murros. Joissakin Latinalaisen Amerikan maissa riippumattoman lehdistön asemaa ovat heikentäneet sensuuri ja vallanpitäjien painostus. Venezuelassa, Nicaraguassa, Guatemalassa ja El Salvadorissa riippumattomia sanomalehtiä on suljettu tai ne ovat joutuneet jatkamaan toimintaansa pieninä verkkojulkaisuina.
Painetun lehdistön romahdus näkyy suurten sanomalehtien painosmäärissä. Brasilialaisen päivälehden Folha de São Paulon painos oli noin 30 vuotta sitten peräti 1,6 miljoonaa kappaletta. Nykyisin se on vain hieman yli 50 000.
1990-luvun lopulla Argentiinan Clarín ja La Nación, Brasilian O Globo, Kolumbian El Tiempo sekä Meksikon El Universal ja Gráfico ilmestyivät satojen tuhansien kappaleiden painoksina. Suuria olivat myös Chilen El Mercurion, Perun El Comercion sekä Venezuelan El Nacionalin ja Últimas Noticiasin sunnuntaipainokset.
Nykyisin painokset ovat korkeintaan kymmeniätuhansia kappaleita. Paperilehti pitää yllä vuosikymmenten aikana rakennettua nimeä, mutta toiminnan painopiste on siirtynyt verkkoon, jossa lehdet tavoittelevat digitilaajia ja yleisöä sosiaalisessa mediassa.
Osa on luopunut paperilehdestä kokonaan. Venezuelan El Nacional ilmestyy nykyisin vain verkossa.
– Venezuelassa yleisö siirtyi digitaalisiin medioihin sensuurin vuoksi. Kyse ei ollut kehityksestä vaan pakotetusta siirtymisestä, venezuelalainen toimittaja Luz Mely Reyes sanoo.
Vuoden 2026 María Moors Cabot -journalismipalkinnon saanut Reyes aloitti uransa printtilehdissä ja perusti myöhemmin riippumattoman verkkomedia Efecto Cocuyon.
Carlos Lauría ei usko paperilehden katoavan kokonaan.
– Printti supistuu, mutta se ei välttämättä tarkoita lehtien katoamista. Monet voivat löytää toimivan mallin, jos ne vahvistavat omaa identiteettiään ja uskottavuuttaan, rakentavat suhdetta yleisöön ja toimivat samalla vahvasti verkossa.
Yhdysvaltalaisen media-analyysiyhtiö Comscoren mukaan yhä useampi päätyy uutisten äärelle sosiaalisen median, hakupalvelujen ja muiden verkkoalustojen kautta eikä suoraan uutismedian omille sivuille. Samalla nämä palvelut saavat yhä enemmän valtaa siihen, mitkä uutiset ihmiset näkevät ja mitkä jäävät huomiotta.
Kun tieto pirstaloituu, myös demokratia joutuu koetukselle
YK kehitysohjelman UNDP:n politiikka-asiantuntija Camila Olate muistuttaa, ettei kyse ole vain tiedotusvälineiden tulevaisuudesta. Tapa, jolla ihmiset saavat tietoa, vaikuttaa myös demokratian toimintaan.
Demokratia tarvitsee kansalaisia, joilla on mahdollisuus muodostaa oma käsityksensä asioista, vertailla tietoja ja kuulla erilaisia näkemyksiä.
– Kun nämä edellytykset heikkenevät, myös kyky keskustella yhteisistä asioista ja rakentaa luottamusta heikkenee. Kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä, Olate sanoo.
Latinalaisessa Amerikassa ongelmaa kärjistävät monet jo ennestään syvät yhteiskunnalliset jakolinjat.
– Tekoälyn nopea kehitys ja disinformaation leviäminen voivat pahentaa alueella vuosikymmeniä jatkuneita ongelmia, kuten heikkoa luottamusta instituutioihin, polarisaatiota, syvää eriarvoisuutta ja riippumattoman tiedonvälityksen heikkoa asemaa, Olate sanoo.
Carlos Laurían mukaan erityisen vakavaa on paikallisjournalismin katoaminen. Joillakin alueilla ei enää ole tiedotusvälineitä, jotka seuraisivat järjestelmällisesti paikallista päätöksentekoa ja ihmisten arkeen vaikuttavia asioita.
– Ilman paikallista journalismia ihmiset eivät saa luotettavaa tietoa asioista, jotka vaikuttavat heidän jokapäiväiseen elämäänsä.
Lauría toivoo, että tilannetta paikkaamaan syntyisi uusia journalistisia hankkeita.
Luz Mely Reyes löytää murroksesta mahdollisuuden myös painetulle lehdelle. Kun verkossa oleva tieto vaihtuu nopeasti ja voi kadota, ihmiset saattavat jälleen arvostaa jotakin pysyvää.
– Tekoälyaallon keskellä ihmiset tarvitsevat myös jotakin konkreettista, sellaista, jota voi koskettaa, Reyes sanoo.
Hän käyttää esimerkkinä Venezuelassa, Kolumbiassa ja Perussa hiljattain sattuneita maanjäristyksiä. Katastrofin jälkeen sanomalehteen koottu tieto muodosti kokonaisuuden, johon saattoi palata myöhemminkin.
Reyesin mukaan tiedon pirstaloituminen voi synnyttää myös vastareaktion.
– Pirstaloituminen voi lisätä tarvetta printille, jolla tieto säilyy. Sillä on vaikutusta demokraattisiin arvoihin, yhteiseen muistiin ja siihen, miten menneitä tapahtumia voidaan myöhemmin selvittää.
Laurían mukaan tiedon pirstaloitumisesta on tullut pysyvä osa nykyistä tiedonvälitystä. Ratkaisevaa on, pystyykö journalismi uudistumaan menettämättä perustehtäväänsä.
– Haasteena on tehdä journalismia, joka hyödyntää uutta teknologiaa, on taloudellisesti kestävällä pohjalla ja palvelee yleisön tarvetta saada tietoa.
lehti 