Pintaa syvemmältä
Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä on ollut tapana julkistaa vuosittain lista kymmenestä humanitaarisesta kriisistä, jotka eivät ole juuri saaneet huomiota maailman medioissa. Sri Lankan saarivaltio Intian kaakkoispuolella oli aiempina vuosina vakituinen vieras vaiettujen uutisaiheiden listalla, mutta ei enää.
Viime päivänä tv:ssä on näytetty kuvia hallitusarmeijan pommituksia paenneista tamilisiviileistä ja uutistenlukijat ovat saaneet opetella lausumaan suomalaisittain hullunkuriselta kuulostavia singaleesin- ja tamilinkielisiä nimiä.
”Olemme tänään vapauttaneet koko maan terrorismin kynsistä”, presidentti Mahinda Rajapaksa julisti eilen Sri Lankan parlamentissa. ”Olemme onnistuneet tuhoamaan yhden pahimmista terroristiryhmistä maailmassa.”
Edellisenä päivänä Sri Lankan armeija ilmoitti surmanneensa itsenäisen tamilien valtion puolesta taistelleiden Tamil Eelamin vapautuksen tiikereiden (LTTE) johtajan Velupillai Prabhakaranin ja joukon muita tamilitiikereiden johtajia näiden yrittäessä paeta taistelukentältä ambulanssin kyydissä.
Hallitus lähetti kaikille matkapuhelimen omistajille tekstiviestin sissipäällikön surmasta, ja paikallinen tv-kanava näytti tiistaina valokuvia maastopukuisesta ruumiista, jonka uskottiin olevan tamilitiikereiden surmattu johtaja.
Vuodesta 1983 Sri Lankan konfliktissa on saanut surmansa yli 70 000 ihmistä. Tämän vuoden taisteluissa tamilitiikereiden viimeisiä tukikohtia vastaan on kuollut lähes kymmenen tuhatta ihmistä ja sadat tuhannet ovat joutuneet lähtemään kodeistaan.
Sri Lankan kriisin taustoja on etsittävä siirtomaavallan ajoista asti. Brittiläisen siirtomaavallan aikana maan itä- ja pohjoisosien tamilivähemmistö pääsi englanninkielisiin lähetyskouluihin ja Intian Tamil Nadusta kuljetettiin paikallisia tamileja silloisen Ceylonin teeplantaaseille töihin.
Maan itsenäistyttyä vuonna 1948 singaleesienemmistöä edustaneet puolueet saivat vallan, ja pian singaleesistä tehtiin maan ainoa virallinen kieli. Tamileista tuli toisen luokan kansalaisia. Sadat tuhannet intialaisperäiset tamilit karkotettiin Intiaan.
Sri Lankan väestöryhmiä erottaa myös uskonto. Singaleesit ovat pääasiassa buddhalaisia, tamilit hinduja. Molempien väestöryhmien joukossa on myös kristinuskoisia ja muslimeja.
Tamilivähemmistöön kohdistuneiden vainojen jälkeen joukko nuoria tamileja perusti vuonna 1972 Velupillai Prabhakaranin johdolla Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit käymään aseellista taistelua itsenäisen tamilivaltion puolesta.
Prabhakaranin esikuvia olivat Intian vapautustaistelun johtohahmoihin kuuluneet Bhagat Singh ja Subhash Chandra Bose. Singh oli marxilainen anarkisti, Intian kansalliskongressin johtaja Bose puolestaan piti Gandhin väkivallatonta vastarintaa tehottomana ja kehotti intialaisia tarttumaan aseisiin brittiläistä yliherruutta vastaan.
Tamilitiikereiden ensimmäinen aseellinen isku nähtiin vuonna 1974, kun tuolloin 20-vuotias Prabhakaran ampui Jaffnan pormestarin, jota tämä piti syypäänä verilöylyyn, jossa mellakkapoliisi avasi tulen tuhansia tamilien kansainvälisen kulttuuritapahtuman osanottajia vastaan.
Tamilitiikerit käynnistivät varsinaisen aseellisen taistelun 80-luvun alussa, sen jälkeen kun singaleesipoliisien johtama väkijoukko oli polttanut Jaffnan kirjastotalon ja sen sisältämät lähes sata tuhatta kirjaa ja muita tamilien kulttuuriaarteita.
Kostoksi tamilitiikereiden ensimmäiselle iskulle armeijan sotilaita vastaan singaleeseihin kuuluneet väkijoukot hyökkäsivät tamilisiviilejä vastaan maan eteläosissa, raiskasivat naisia ja surmasivat tuhansia ihmisiä.
Hallitus vastasi tamilitiikereiden iskuihin kovin ottein, eivätkä tamilitiikeritkään säälineet siviilejä. Wikipediasta löytyvät omat sivut, joilla on yksityiskohtaisesti lueteltu niin hallituksen kuin tamilitiikereidenkin 26 vuoden aikana tekemät iskut ja kuolonuhrien määrät.
Tamilitiikerit kehittyivät hyvin organisoiduksi armeijaksi, jossa oli parhaimmillaan kymmeniä tuhansia rivisotilaita, joukossa myös naisia. Millään muulla sissiliikkeellä ei tiettävästi ole ollut omia merivoimia sekä salaisista viidakkotukikohdista operoivia omia ilmavoimia.
Tamilitiikerit ottivat käyttöön itsemurhaiskut toistakymmentä vuotta ennen al-Qaidaa. Vangituksi tulemisen varalta kaikki tiikerisoturit kantoivat kaulassaan syanidikapselia, joka tuli niellä ennen mahdollista kiinnijoutumista, jotta kidutuksesta kuulu hallituksen armeija ei saisi hankittua heiltä salaisia tietoja.
Tamilitiikerien hallitsemilla alueilla maan pohjoisosissa oli 90-luvun alusta viime vuoden loppuun asti lähes parinkymmenen vuoden ajan oma toimiva hallinto, pankkeineen, kouluineen ja tv-asemineen. Tamil Eelamilla oli omat postimerkit, omat poliisivoimat ja oma ihmisoikeusjärjestö.
Viime päivien taisteluissa Sri Lankan tamilien valtio on kuitenkin tuhottu täydellisesti ja pommituksista hengissä säilyneet alueen asukkaat on suljettu armeijan valvomiin leireihin, joita kutsutaan irvokkaasti hyvinvointileireiksi.
Sota-alueiden todellisesta tilanteesta on vaikea saada puolueetonta tietoa, sillä alueelle ei ole päästetty avustusjärjestöjä ja journalisteja. Vain Punaisella Ristillä on henkilökuntaa paikalla.
”Meidän on löydettävä ristiriitoihimme buddhalaiseen ajatteluun perustuva kotimainen ratkaisu, joka on kaikkien yhteisöjen hyväksyttävissä”, presidentti Rajapaksa sanoi eilen uutistoimistojen mukaan.
Presidentti myös kiisti, että Sri Lankassa olisi etnisiä jännitteitä. ”Maassamme ei ole vähemmistöjä, on vain kaksi väestönosaa, joista toinen rakastaa maataan ja toinen ei.”
lehti 