Suomi -palkittu Alpo Ruuth puhuu syrjäytyneiden puolesta
Elämäntyöstään Suomi -palkinnon saanut kirjailija Alpo Ruuth mainitaan usein yhdeksi Suomen tunnetuimmista vasemmistokirjailijoista. Mutta onko taiteessa vielä sijaa vasemmistolaisuudelle, vai onko aika ajanut poliittisten määritelmien ohitse?
– Vasemmistolainen kulttuuri on ehkä muuttunut alakulttuuriksi, ja ehkä tekijöitä on vähemmän, mutta lopulta on kyse vain siitä että ympäristön muuttuessa myös kysymyksenasettelu on muuttunut. Ei me vasemmistokirjailijat olla mihinkään hävitty, Ruuth nauraa Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevassa kodissaan.
Hänen mukaansa vasemmistolainen kulttuuri vain heijastaa yhteiskunnan yleistä muutosta. Perusasia eivät silti ole kadonneet mihinkään.
– Monet perinteiset työväenluokan ammatit on hävinneet, mutta samaan aikaan on syntynyt uusia pienipalkkaisia ammatteja. Ei köyhyys ole mihinkään kadonnut, Ruuth tuhahtaa.
Keskiluokalla
arvot sekaisin
Alpo Ruuth kantaa huolta vasemmiston keskinäisestä solidaarisuudesta. Lipeämisestä on hänen mukaansa merkkejä ilmassa.
– Kun ihmiset tuntevat nousevansa keskiluokkaan, niiltä menee arvot sekaisin. Suomessa on menossa edelleen niin suuri murros, että juuri nyt pitäisi olla suurta solidaarisuutta syrjäytyviä kohtaan.
Itse hän sanoo, ettei edes haluaisi kuulua porukkaan ( siis vasemmistoon ), joka keskittyy vain ryhmäkuntien etujen ajamiseen. Ruuthin mielestä monet laman aikana työpaikkansa säilyttäneet ovat ajautuneet hakoteille suhteessaan työttömiin. Hän ei myöskään hyväksy sitä, että yhteiskunnassa kaikkein huonoimmassa asemassa oleviin suunnataan jatkuvasti uusia seuranta- ja tarkkailutoimia.
– Monet työpaikkansa sälyttäneistä ajattelee, että työttömät on jotenkin huonompia kun eivät saa töitä. Ei se työpaikka, perkele, tee niistä sen parempia.
Lama näkyy
kirjoissa
Koko yhteiskuntaa ravistellut lama ei voi olla heijastumatta työläiskirjailijan romaaneissa. Pessimistinen sävy on ollut vallitseva kaikissa 1990-luvun kirjoissa. Kulttuurin ja taiteen tukien leikkaukset ovat hänen mielestään olleet turhan rajuja, “vaikka mistä talkoista puhuttaisiin”. Suomalainen kielialue on niin pieni, että täällä vain muutama kirjailija pystyy elämään kirjojensa myynnillä. Muut tarvitsevat yhteiskunnan avustusta.
– Ei ne leikkaukset tietenkään sillä tavalla ole vaikuttaneet, että kirjoja olisi jäänyt kirjoittamatta, koska ei raha koskaan voi olla kirjailijan työn motiivi, mutta turha tässä on pistää päätä pensaaseen, kyllähän Suomessa kirjailijat elävät apurahoilla.
Paitsi taiteilijoiden toimeentulosta, Ruuth on huolissaan maamme kirjastolaitoksen tilasta. Jatkuvat leikkaukset ja saman aikainen panostaminen uuteen teknologiaan on hänen mielestään huolestuttavaa.
– Ihmettelen kyllä ihan kirjastonhoitajia, kun ne puhuvat joistakin tietotuvista. Siinä kärsii kirjaston perustyö.
Tulevaisuuden suhteen kirjailijan tilanne on selkeä; töitä tehdään jatkossakin tasaisella tahdilla. Parhaillaan on työn alla poliitikon työhön liittyvä teos. Suomi -palkinnosta Ruuth iloitsee, mutta juhlien laatua hän ei ole vielä päättänyt.
– En ole vielä ajatellut miten juhlin, saa nähdä mihin se juhlaväki suunnistaa…, kirjailija totesi palkintoseremonian alla.
uutiskirje 
