– Oikeudenmukaisuus on aina yhtä polttava teema, sitä on erittäin vaikea määritellä, mutta voimme kuitenkin erottaa mikä on oikein, mikä väärin, samoin kuin erotamme yön päivästä, vaikeinta onkin oikein tekeminen, tiivistää kirjailija Leena Krohn ajatuksiaan oikeudenmukaisuudesta.
– Filosofisessa mielessä oikea ja vasen ovat erittäin kiinnostava pari, samoin kuin oikea ja väärä, tai hyvä ja paha, mutta niillä on huomattavia eroja. Oikea ja vasen ovat suhteellisia käsitteitä, mutta viimeksi mainitut eivät. Uskon jonkinlaisen universaalin moraalin olemassaoloon huolimatta monista seikoista, jotka näennäisesti puhuvat sitä vastaan.
Krohn hämmästelee, että Suomessa monet – etenkin älymystöön kuuluvat henkilöt – kieltävät moraalisten faktojen olemassaolon tai väittävät niiden olevan suhteellisia. Hän nosti esille Nuori Voima -lehden pääkirjoituksen liittyen Salman Rushdien fatwaan, joka edelleenkin on ajankohtainen.
– On pöyristyttävää, että kirjoittaja väitti, ettei voida ratkaista kumpi osapuoli tässä asiassa on väärässä. Vastustan todella jyrkästi tällaista näkemystä, kyllähän me tiedämme, että ne jotka vaativat ihmisen murhaamista siitä syystä, että hän on kirjoittanut romaanin ovat absoluuttisesti väärässä, jylisi kirjailija.
Krohn myös puuttui fundamentalismiin ja äärisuuntauksiin meidänkin kulttuurissamme.
– Yksi viimeaikainen esimerkki tästä on, kun eräs meidän kristillisistä politiikoistamme esitti taannoin, että Suomen laki tulisi laatia yhtäpitäväksi raamatun kanssa. Sehän on aivan mahdoton vaatimus, joka johtaisi irvokkaisiin seurauksiin.
Oikeudenmukaisuuden
irvikuvia
Krohn pohti myös oikeuden muuttumista etuoikeudeksi, jolloin aate rappeutuu oikeudenmukaisuuden irvikuvaksi.
– Näin tapahtuu miltei kaikille ideologioille. Unohtamatta fasismin ja kommunismin merkitseviä eroja, on yhtä vaikea ymmärtää niin Hitlerin kuin Stalinin tai Maon retoriikan mahtia. Kuinka miljoonat ja taas miljoonat huiputettiin uskomaan hengenvaarallisiin ja järjettömiin väittämiin? On niin kuin heidät olisi saatu suggestion ja propagandan keinoin vaihtoehtoiseen yhteistajunnan tilaan, joka on kaukana rationaalisesta valvetodellisuudesta. Sama voi tapahtua yhä uudelleen uusien führereiden, gurujen, Davidin oksien tai Korkeimman totuuden nimissä.
Teknologian hän näkee janus-kasvoisena palvelijana. Krohn ei asettaisi teknologiaa luonnollisuuden vastakohdaksi, vaikka jyliseekin, että luonto ei ole epäoikeudenmukainen, ihminen voi olla sitä. Hän myös uskoo, että luonto on vielä pelastettavissa.
– Meillä on vielä mahdollisuuksia säilyttää jotakin, mikäli otetaan mahdollisimman nopeasti käyttöön kaikkein uusin ja tehokkain teknologia, joka haaskaa vähiten luontoa ja on tarkoituksenmukaisinta. Tähän tarvitaan järkeviä poliittisia päätöksiä ja hyvää tahtoa.
– Meidän täytyy oppia yhä enemmän ympäristöstämme ja itsestämme, se on ainoa oikea tapa tehdä hyviä ratkaisuja, pohdiskelee Krohn.
Mitalin
toinen puoli
Leena Krohn aloitti kirjailijanuransa, filosofian, psykologian ja kirjallisuudenopintojensa jälkeen 1970-luvulla osallistuvilla ja filosofisilla saduilla. Hän on kirjoittanut mm. laululyriikkaa, lyyristä proosaa ja esseitä.
Finlandia -palkinnon Krohn sai vuonna 1993 teoksestaan Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia. Lisäksi hänelle on myönnetty Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1971 ja 1991. Viime vuonna Leena Krohnille myönnettiin Pro-Finlandia -mitali, jotka hän ja taidegraafikko Marjatta Hanhijoki palauttivat vastalauseena Suomen Indonesia -politiikalle.
– Se oli spontaani päätös. Toimin niin luettuani uutisen, jossa kerrottiin, että presidentti Martti Ahtisaari on myöntänyt indonesialaiselle ministerille saman kunniamerkin. Yllätykseksemme kuulimme myöhemmin, että myös April -yhtymän johtajalle on myönnetty tämä kunniamerkki, joten tekomme tuntui entistäkin oikeutetummalta. Protestimme osui ennalta arvaamattoman oikeaan ajankohtaan.
– Toisinaan tulee sellaisia tilanteita, joihin on pakko reagoida, jolloin ei saa pysyä mykkänä, eikä penseänä.
Leena Krohn ei ole asettautunut kirjailijan norsunluutorniin yhteiskunnan ulottumattomiin.
– Seuraan päivittäin neljää sanomalehteä tietääkseni mitä maailmassa tapahtuu. On hienoa huomata, että Suomessa on nykyään ilahduttavaa aktiviteettia varsinkin nuorten ihmisten piirissä. Arvostan suuresti esim. Maan ystävävien ja Sadankomitean toimintaa, tilittää Krohn mietteitään yhteiskunnan tilasta.
Päättymätön
tarina
Krohnin kirjat ovat kiehtovia. Hän kuvaa usein outoja, vieraita maailmoja, tiloja ja tajuntaa, uhkia, unia ja avaruutta terävästi filosofoiden.
– Olen opiskelujeni alkuajoista asti ollut kiinnostunut biologian filosofisista kysymyksistä. Jo lapsena seurasin mielelläni hyönteisten elämää. Otteeni on kuitenkin metafyysinen tai meditatiivinen.
Kirjallisista virikkeistä ei ole pulaa.
– Virikkeitä ja aiheita löytyy kaikkialta, milloin pikku-uutisista, milloin keskustelunpätkistä ja tietenkin kirjallisuudesta, jota olen ahminut lapsesta sakka. Viime aikoina olen ammentanut paljon tietokirjallisuudesta.
Leena Krohnille ammatinvalinta oli itsestäänselvä.
– Jo kouluaikoina tähtäsin tietoisesti kirjailijan uralle, johon minua myös kannustettiin.
Kirjallisuuden ja taiteen merkitystä Krohn pitää erittäin tärkeänä.
– Kirjallisuuden ja taiteen tehtävät kaikkialla maailmassa ovat hyvin moninaisia. Yhtenä tehtävänä on antaa eräänlainen maailman kuvaus, jolloin taide lähenee tiedettä. Kirjailijoiden olisi pyrittävä olemaan mahdollisimman tarkkoja ja rehellisiä tämän kuvan luomisessa.
Onko taide uhanalainen laji tässä yhä teknistyvämmässä maailmassa?
– En usko esimerkiksi kertomuksen kuolemaan. Jo ihmisen keskushermosto on rakennettu siten, että se vaatii kertomuksia. Nukkuessammekin näemme unia, aivot tuottavat koko ajan narratiivista tasoa, josta emme pääse irti enempää kuin kuvallisuudestakaan. Taide ja kirjallisuus eivät ole kriisissä, mikään uusi teknologia ei voi pyyhkäistä niitä syrjään, se antaa vain uusia keinoja.
uutiskirje 
