Vasemmistonuorten puheenjohtajan Pinja Vuorisen nuoruus päättyy pikapuoliin. Vuorinen väistyy puheenjohtajan tehtävästä marraskuussa Vasemmistonuorten liittokokouksessa. Työt loppuvat vuoden vaihteessa.
Hänen tilalleen on tunkua: jäsenistölle on tarjolla neljä ehdokasta, Jenny Ilpoinen, Vili Antero Jousi, Heta Uhtio ja Viljo Ylirautalahti. Neuvoa antavassa jsäenäänestyksessä ylivoimainen voittaja oli Heta Uhtio. Lopullinen valinta tehdään vasemmistonuorten liittokokouksessaan huomenna lauantaina.
– Kyllä se tuntuu omaltakin onnistumiselta, että tehtävään on paljon halukkaita, Vuorinen sanoo.
”Niin sanottuun normaaliin ei ole paluuta, kun mennään kriisistä kriisiin.”
Mutta palatkaamme Vuorisen nuoruuden päättymiseen.
Sen lisäksi, että hän lopettaa palkkatyön Vasemmistonuorten hyväksi vuoden vaihteessa, hänet lempataan ulos ensi vuonna, kun hän täyttää 30 vuotta. Takana on silloin 13 vuotta aktiivista toimintaa järjestössä.
– Se on varmaan kokonaisvaltainen asia, joka sisältää haikeutta, hän ennustaa.
Hän sanoo, että Vasemmistonuoret on paljolti määrittänyt sitä, miten hänen elämänsä on edennyt.
– On ollut merkityksellistä, että on voinut toimia kokopäiväisesti luottamustoimessa ja tehdä töitä niiden arvojen ja periaatteiden eteen, joihin uskoo.
Järjestö ei ole kuitenkaan ollut vain politiikan oppilaitos.
– Se on vaikuttanut siihen, mitä olen päätynyt opiskelemaan ja ylipäätään tekemään elämässä. Se on antanut läheisimmät ystävyyssuhteet ja merkittävimmät muistot.
Entä puheenjohtajuus?
– Siinä roolissa olen päässyt mukaan politiikan kulisseihin, esimerkiksi seuraamaan eduskuntaryhmän työskentelyä sekä vasemmistoliiton ollessa hallituksessa että oppositiossa, Vuorinen kuvailee.
– Lisäksi puheenjohtajuus on ehkä mahdollistanut sen hahmottamisen, miten päätöksenteko toimii Suomessa ja miten valtaa käytetään.
Maisteriksi
Ensi töikseen puheenjohtajuuden päätyttyä Vuorinen aikoo valmistua maisteriksi.
– Se on tehtävä nyt tai sitä ei koskaan tapahdu, Vuorinen sanoo.
Opinnoista puuttuvat pro gradu -työ ja harjoittelu. Hän aikoinaan aloitti gradu-ohjelmassa samaan aikaan, kun tuli valituksi Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi. Pääaine Helsingin yliopistossa on globaali poliittinen talous.
Politiikassakin hän jatkaa. Jo ennen pestinsä päättymistä vuoden vaihteessa Vuorinen pyrkii vaikuttamaan vasemmistoliitossa. Hän on ehdolla uuteen puoluehallitukseen, joka valitaan marraskuun lopulla pidettävässä puoluekokouksessa Vantaalla.
– Haluan yhä olla yhä tekemässä työtä vasemmistolaisessa liikkeessä. Haluan tuoda puolueeseen muun muassa sitä, minkä olen kokenut hyväksi Vasemmistonuorissa. Esimerkiksi sinänsä arvokkaan vaalikampanjoinnin lisäksi myös vaalien välistä poliittista työtä tulisi saada näkyvämmäksi.
Vuorinen valittiin viime keväänä Helsingissä vasemmistoliiton kaupunginvaltuustoryhmän ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Käytännössä se tarkoittaa, että hän istuu lähes jokaisessa valtuuston kokouksessa.
– Sitä kautta pääsen oppimaan lisää, hän sanoo.
Vuorisen mielestä poliittisen toiminnan kuva on Suomessa kapea.
– Ajatellaan, että jos haluaa olla poliitikko, pitää edetä paikallispolitiikasta kansanedustajaksi ja sitten uran huipulle ministeriksi. Kaikki muu on tälle alisteista.
Kaikista ei kuitenkaan tule kansanedustajia.
– Minultakin kysytään, milloin sinusta tulee kansanedustaja.Vastaan, etten pidä sitä mahdottomana, mutta se ei ehkä tapahdu ihan näin, vaikka on ollut nuorisojärjestön puheenjohtaja. En edes halua käyttää kaikkea energiaani sen tavoittelemiseen.
Hän puhuu ruohonjuuritason vaikuttamista.
– Pitäisi olla enemmän väyliä, joiden kautta ihmiset voisivat hyödyntää osaamistaan, älyään, analysointi- ja neuvottelutaitojaan jossain, joka olisi kabineteissa istuvan valtuutetun tai kansanedustajan ja toisaalta kadulla istuvan aktivistin väliltä.
Suurin poliittinen nuorisojärjestö
Vuorinen jättää Vasemmistonuorten puheenjohtajuuden hyvillä mielin. Järjestö on noussut Suomen suurimmaksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Jäseniä on noin 3700. Hän huomauttaa kuitenkin, että järjestöjen jäsenmäärien vertailuun kannattaa suhtautua ilman suurempaa intoilua.
– Meidän kasvua edesauttaa esimerkiksi se, ettemme kerää jäsenmaksua eikä jäsentemme tarvitse liittyä puolueeseen, Vuorinen toteaa.
– Uskon kuitenkin kasvun tarkoittavan sitä, että niin minä kuin hallituksemme olemme tehneet hyvää työtä. Järjestön toiminta on näkyvää ja kutsuvaa. Tällaisena aikana, jolloin kuullaan jatkuvasti huonoja uutisia, olemme ehkä pystyneet luomaan yhteisöä ja vastavoimaa, johon on haluttu tulla mukaan toimimaan.
Monipuolinen matalan kynnyksen toiminta vetää porukkaa mukaan.
– Kaiken ei tarvitse olla seminaareissa tai kokouksissa pönöttämistä, vaan voi olla myös vapaamuotoisempaa toimintaa: kesäleirejä, kulttuuria. Hyvä konsepti ovat olleet työväentanssit, joissa on elävänä työväenlauluja. Nämä eivät estä edunvalvontaa.
Raju ajanjakso
Kaikkiaan ajanjakso, jonka Vuorisen on ollut vasemmistonuorten puheenjohtaja, on ollut raju niin kansainvälisesti kuin Suomen politiikassa.
– Viime vuosia on värittänyt vahvasti se, että eletään kriisistä kriisiin, mutta myös se, että maailma menee sellaiseen suuntaan, jota ei toivoisi. Se tuntuu elämän raskautena, painaa omassa lompakossa mutta myös siinä, millaista on asua maassa, joka muun muassa tukee epäsuorasti kansanmurhan toteuttamista.
– Kriisejä on niin paljon, että meillä ei ole aikaa puhua edes ekokatastrofista, joka syvenee jatkuvasti.
Hänen aloittaessaan tammikuussa 2022 elettiin koronapandemian keskellä. Pian Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan, mikä pani vauhtia Suomen Nato-prosessiin. Alkoi myös Gazan kansanmurha.
Oli eduskuntavaalit, joista seurasi Suomen historian oikeistolaisimpiin kuuluva hallitus.
– Hallitus on sitten antanut iskua iskun perään ja kylmää kyytiä meidän tavoitteidemme kannalta, hän arvioi.
Tarvitaan vastavoima. Hän uskoo, että Vasemmistonuoret osaltaan on se, yhteisö, jossa voi toimia samanmielisten ihmisten kanssa merkityksellisten asioiden puolesta.
– Toimijuudesta syntyy kokemus siitä, että on valtaa omaan elämään, ja sitä kautta pystyy kanavoimaan vaihtoehtoa kurjuuttamiselle ja leikkauspolitiikalle. Se on merkityksellistä, hän sanoo.
Vuorinen huomauttaa, että kehityksen ei tarvitse tarkoittaa pelkästään huonoa.
– Näissä ristipaineissa kapitalismin murentuessa voimme nimenomaan rakentaa kestävää solidaarista maailmaa ja sosialismia.
Hän kertoo siitä, mitä näki ollessaan keväällä tutustumassa Rojavan alueeseen Syyriassa. Siellä on toteutettu sosiaalinen vallankumous.
– Oli inspiroivaa nähdä, että niin vaikeissa olosuhteissa oli kyetty rakentamaan vaihtoehtoista tapaa elää. Potentiaali tällaiseen on kaikkialla.
Hän näkeekin, että Suomessa juuri vasemmistoliiton tehtävä on etsiä valtatyhjiöitä ja yhteisöjä, joissa voidaan luoda omanlaista maailmaa.
– Minulla ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, mitä toiminta käytännössä olisi. Mutta uudet toimintamuodot ovat tärkeitä nyt ja luultavasti tulevaisuudessakin, koska niin sanottuun normaaliin ei ole paluuta, kun mennään kriisistä kriisiin.
Setien inhokki
Pestinsä alkuaikoina Vuorinen oli porvarisetien inhokkilistan kärjessä. Nyt on hiljaisempaa.
– Puheeni eivät ole muuttuneet. Sanoin silloin olevani kommunisti ja olen yhä, hän toteaa.
Siitä huolimatta Vuorinen on saanut suhteellisen vähän kakkaa niskaansa sosiaalisessa mediassa. Hän on säästynyt muun muassa uhkailuilta.
– Tosin en lue lehtien kommenttipalstoja, hän sanoo.
Sosiaalisessa mediassa on näyttävä, jos haluaa tehdä politiikkaa.
– Suurin muutos neljän viime vuoden aikana lienee nimenomaan entistä vahvempi viestinnällistyminen. Se luo omat haasteensa ja mahdollisuutensa. Näkyvyyttä voi esimerkiksi saada paljon suhteessa puolueen kokoon. Mutta se voi myös pirstaloida.
Seuraajalleen Vuorinen antaa sen verran vinkkiä, että kannattaa ennemmin toimia kuin pyrkiä toimimaan täydellisesti..
– Tärkeintä on antaa ihmisten tehdä. Jos jollain idea, kannattaa sitä tukea sitä ilman, että alkaa pohtia, voisiko sen tehdä jotenkin paremmin tai olisiko jotain tärkeämpää tekemistä.
uutiskirje 
