Kemiläinen kunnallisneuvos Veikko Kumpumäki on poissa. Veikko nukkui pois 78-vuotiaana 25. marraskuuta 2025. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso Helena Kumpumäki, Terhi-tytär, neljä lapsenlasta ja lapsenlapsen lapsi, jotka olivat Veikolle hyvin rakkaita ja tärkeitä – sekä laaja ystävien joukko.
Veikko syntyi 15.8.1947. Perheeseen kuuluivat äiti, isä, sisko ja kolme veljeä. Elämäntyönsä Veikko teki opettajana, koulunjohtajana ja rehtorina. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2008.
Kansakoulun Veikko aloitti 1953 Karihaaran koulussa. Kemin lyseoon hän pääsi Karjalahden kansakoulusta 1958 ja kirjoitti ylioppilaaksi 1967.
Lukiovuosina Veikko alkoi kiinnostua yhteiskunnallisista asioista. Kiinnostuksen heräämiseen vaikuttivat erityisesti vuoden 1966 eduskuntavaalit – jolloin eduskuntaan muodostui vasemmistoenemmistö – yhteiskunnan radikalisoituminen, Vietnamin sota ja voimistuva kritiikki Suomen koulutusjärjestelmää kohtaan. Sen nähtiin kahlehtivan yhteiskuntaa uudistavaa kehitystä. Vaatimukset rinnakkaiskoulujärjestelmästä luopumiseen voimistuivat, oli siirryttävä yhtenäiskoulujärjestelmään. Vuosisadan koulu-uudistus, peruskoulun rakentaminen oli käynnistymässä.
Poliittisen toimintansa Veikko aloitti Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa ja hänet valittiin liittokokouksessa keväällä 1967 järjestön liittohallituksen jäseneksi.
Lukion jälkeen Veikko suoritti varusmiespalveluksensa Oulun Hiukkavaarassa ja opiskeli sen jälkeen Oulun yliopiston opettajainvalmistuslaitoksessa peruskoulun luokanopettajaksi. Hän valmistui ensimmäisten joukossa uuden koulun, peruskoulun, luokanopettajaksi 1971.
Työurallaan Veikko työskenteli Simon kunnan koululaitoksella 1971–1973, Kemissä peruskoulun luokanopettajana vuodesta 1973 alkaen, kunnes siirtyi Kulmankylän koulun koulunjohtajaksi 1978, jossa vierähti vuoteen 1987 saakka. Sen jälkeen Veikko toimi eläköitymiseensä saakka pidettynä rehtorina Syväkankaan koululla.
Veikko oli monessa mukana ja osaavana sekä aktiivisena ihmisenä sai runsaasti luottamustehtäviä hoitaakseen. Kemin kaupunginvaltuustossa hän oli peräti 40 vuotta vuosina 1977–2017 ja valtuuston puheenjohtajana 2009–2012. Veikko edusti puoluettaan SKDL:oa ja sittemmin Vasemmistoliittoa lisäksi Kemin kaupunginhallituksessa, myös sen puheenjohtajana yli kymmenen vuotta vuosina 1989–2000. Veikko toimi myös Kemin kaupungin nuorisolautakunnan puheenjohtajana vuosina 1973–1980.
Lapin läänin nuorisolautakunnassa Veikko istui 1975–1980, Lapin läänin liikuntaneuvostossa 2004–2006, Lapin liiton valtuustossa 2001–2016 ja oli sen puheenjohtaja 2001–2002 ja 2011–2013. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän valtuustossa Veikko oli vuosina 1997–2000 ja 2005–2007 sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian valtuustossa 2007–2021 ja Länsi-Pohjan keskussairaalan liittovaltuustossa 1989–1991.
Ystävyysseuratoiminta oli myös Veikon sydäntä lähellä ja hän toimi pitkään Kemin Suomi-Unkari -seurassa, myös sen puheenjohtajana. Veikko oli keskeinen henkilö elvytettäessä yli 130-vuotiaan Kemin Työväenyhdistyksen toimintaa vuonna 2017. Veikko toimi uudistetun yhdistyksen puheenjohtajana useita vuosia.
Pankkitoiminta tuli Veikolle tutuksi OP Kemin Seudun luottamustehtävissä. Veikko oli sen hallintoneuvoston jäsen 1981–1995, hallituksen jäsen 1995–2002, hallituksen varapuheenjohtaja 2002–2011 sekä edustajiston jäsen vuodesta 2013 alkaen.
Veikko ehti toimia pitkään myös jalkapallon seuratehtävissä ja oli Palloseura Kemi Kingsin puheenjohtaja vuosina 1999–2009 ja nimettiin sen jälkeen seuran kunniapuheenjohtajaksi. Veikko olikin tuttu näky niin jalkapallo-otteluiden kuin futsal-pelienkin katsomossa.
Monet tehtävät poikivat Veikolle myös arvonimiä ja kunniamerkkejä. Suomen Kuntaliiton kultaisen kunniamerkin Veikko sai 4.1.2000, Suomen Kuntaliiton 30-vuotisansiomerkin 4.6.2001 ja Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin Tasavallan Presidentin myöntämänä 6.12.2001. Lisäksi Tasavallan Presidentti Tarja Halonen myönsi Veikolle 6.2.2006 kunnallisneuvoksen nimen ja arvon.
Veikko oli kiinnostunut laajasti taiteista ja kulttuurista ja harrasti itsekin mm. taidemaalausta ja luontokuvausta. Hänelle tärkeitä hengähdyspaikkoja olivat oman kodin lisäksi Paskon saaren mökki ja Keminmaan Koroiskylässä sijaitseva kesäpaikka.
Veikko oli yli puoluerajojen arvostettu ihminen, joka hoiti hänelle uskotut tehtävät säntillisesti. Hän oli luonteeltaan rauhallinen ja tuli erinomaisesti toimeen kaikkien kanssa niin harrastuksissaan kuin luottamustoimissaankin.
Juhani HiltunenVeikko Kumpumäen puoluetoveri ja ystävä
uutiskirje 
