Lappiin sijoitetaan nyt paljon dekkareita ja trillereitä. Noora Mustajoella ja Bosse Hellstenillä on siihen hyvä syy ensimmäisessä jännärissään Turisti. Pariskunta asuu Kittilässä, jonka kirjastotoimenjohtajana Mustajoki vaikuttaa. He liikkuvat siis kotikentällään.
Turisti on yhtä aikaa vauhdikas ja käänteikäs, ja sekava ja puuduttavakin trilleri Levin matkailukeskuksesta, joka ei kirjoittajien mukaan ole kuitenkaan se oikea Levi, vaan tässä teoksessa ”epämääräinen maantieteellinen käsite”. Itse matkailukeskus on ”fiktiivinen”.
Matkailukeskusta hallitsee Petri ”Pete” Huhtaniemi suurin visioin. Hänen tavoitteenaan on rakentaa arktinen Monaco, jota isännöi Keke Rosberg ja joka houkuttelee formulakuskeja luksusoloihin. Käytännössä hän on jokapaikan höylä, joka kiitää kunnostamassa hajoavia paikkoja.
Peten nykyinen matkailuyritys on siis kaukana luksuksesta. Toiminnan tarkoitus on nyhtää rahat pois turisteilta. Eräoppaat ovat kouluttamattomia ja epäpäteviä, sellaisia kuin entinen Miss Joensuu Sanni Paljakka. Hänen johtamallaan retkellä murhataan brittitoimittaja Modesty Walker kylmässä ja pimeässä erämaassa.
Pete on visioineen sotkeutunut venäläiseen rahaan ja albanialaisiin liikekumppaneihin. Hänen asioitaan tutkiva brittitoimittaja on vain yksi murhien uhreista. Turisti alkaa tehokkaasti, kun Pete ja toinen mies ovat polvillaan aluillaan olevalla hotellityömaalla ja kohta kajahtaa laukaus. Mutta vain yksi. Ruumis upotetaan betoniin.
Entisellä helsinkiläispoliisilla Frank Korpelalla on menneisyys, jota hän on paennut Leville. Korpela suostuu auttamaan paikallispoliisin komisario Eeva Rantasta Modesty Walkerin murhan tutkinnassa.
Turistin liepeessä sanotaan tämän Arktis-sarjan avauksen henkivän Coenin veljesten elokuvien tunnelmaa. Kieltämättä mieleen tulee Fargo ja myös sen inspiroimat erinomaiset tv-sarjat, joilla on sama nimi. Henkilöissä on samanlaisia höseltäviä ja omaan näppäryyteensä sortuvia yrittäjiä ja kovaotteisia roistoja.
Coenin veljesten huumori kuitenkin puuttuu. Mustajoki ja Hellsten eivät saa teokseensa mustaa eikä mitään muutakaan komiikkaa, vaikka sellaisella teosta markkinoidaan. Henkilöistä puuttuu se inhimillinen ulottuvuus, joka saa Fargoissa naurahtamaan julmimmallekin konnalle. Ehkä kirjoittajien osaaminen ei vain riitä heidän tavoittelemalleen tasolle.
Kittilässä asuva kirjoittajapari antaa niin kolkon kuvan alueen turismista, että mietin, onko se teoksen varsinainen sanoma. Että Lapin turismi on suurta kusetusta ja luonnonvarojen tuhlausta. Vaikutelmaa lisää se, että Mustajoki ja Hellsten kuvaavat Lapin talvista luontoa runsaasti ja rakastavasti. Turistia voi siis luonnehtia ekotrilleriksi, jos ymmärsin yhtään kirjoittajien ajatuksia.
Yksityinen vetokoirayrittäjä Antte sanoo Turistissa, että matkailukeskuksissa koiria kohdellaan huonosti, kuin moottorikelkkoja. ”Pannaan läjään heti kun ei toimi.” Monet koiratarhat ovat liian suuria, sairaita koiria tapetaan julmasti ja niiden ruumiit poltetaan tynnyreissä.
”Turismi on ristiriitaista. Helposti se mitä myydään, tuhoutuu”, sanoo Antte.
Murhatun toimittajan nauhoilta taas selviää, että lomakeskusta käytetään venäläisen rahan pesuun. Sitä hän on Levillä tutkimassa, mutta saa kallonsa halki kivestä kyykistyttyään hankipissille.
Turistissa on kova meno päällä koko ajan, ja kaikenlaisia suhareita riittää. Sivuja on paljon, liikaa. Tiivistäminen olisi tehnyt hyvää, sillä Mustajoki ja Hellsten ovat luoneet lopulta nokkelan rikoskaaren teokseensa. Sen kuoriminen kokonaisuudesta tuntuu vain työläältä. Kovasta yrityksestä huolimatta teos on sekava ja kummallisen epäviihdyttävä.
Noora Mustajoki – Bosse Hellsten: Turisti. 473 sivua, Gummerus 2026.
uutiskirje 
