Petteri Orpon hallitus keventää ylintä marginaaliveroa nykyisestä lähes 60 prosentista 52:een. Kaikkein suurituloisimpien verotuksen keventämiseen käytetään 335 miljoonaa euroa.
Esimerkiksi 250 000 euron vuosituloa saavalla vero pienenee vuodessa noin 9 250 euroa, laski Veronmaksajain keskusliitto, kun asiasta päätettiin keväällä. Kun mennään miljoonatuloihin, verohyöty nousee Kalevi Sorsa -säätiön mukaan jo keskimäärin 130 000 euroon. Miljoonatuloisia henkilöitä Suomessa on noin 200.
Tavallisilla palkansaajilla verotus voi jopa kiristyä kun otetaan huomioon ay-jäsenmaksun verohyvityksen poistuminen ensi vuonna.
Hallitus perustelee suurta veroalea talouskasvun ja työn tarjonnan edistämisellä.
”Ajatus on houkutteleva, ja tietyissä olosuhteissa se voi olla myös totta. Jos julkinen talous on ylijäämäinen, veropohja laaja ja työvoimasta on pulaa, voi verotuksen keventäminen lisätä työn tarjontaa ja kannustaa investointeihin”, kirjoittaa tutkimuslaitos Laboren johtava tutkija Milla Nyyssölä laitoksen blogissa.
Suomessa mikään noista ei toteudu.
Kun samanaikaisesti leikataan koulutuksesta, hyvinvointipalveluista ja sosiaaliturvasta, kysymys ei ole enää vain kannustimista, vaan myös siitä, millaiselle perustalle kasvu rakentuu, Nyyssölä jatkaa.
”Korkeimmat marginaaliverot eivät ole irrallinen tekninen muuttuja, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa rahoitetaan ennaltaehkäisevää työtä järjestöjen kautta, sosiaalipalveluja, kuten lastensuojelua, terveydenhuoltoa, koulutusta, sosiaaliturvaa ja yhteiskunnan infrastruktuuria. Näiden leikkaaminen heikentää juuri niitä edellytyksiä, joista talouden tuottavuus ja kasvu pitkällä aikavälillä kumpuavat.”
Julkisen sektorin rahoituspohja kapenee
Verotusta keventämällä hallitus yrittää lisätä työn tarjontaa. Ajatus perustuu siihen, että korkeat marginaaliverot vähentävät sitä.
Nyyssölän mukaan tutkimusnäyttö tästä on ristiriitaista ja varsinkin empiiristä näyttöä on vähän. Veronalennusten tiedetään lisänneen työn tarjontaa varsinkin niissä tuloryhmissä, joissa työn ja vapaa-ajan välinen valinta on aidosti joustava, mutta ei niissä, joissa tulotaso on jo korkea ja työaika maksimoitu.
”Tässä mielessä veronkevennykset hyvätuloisille voivat kyllä lisätä käytettävissä olevia tuloja, mutta eivät välttämättä tehokkaasti kasvata talouden kokonaistuotantoa. Samalla ne kaventavat julkisen sektorin rahoituspohjaa ja voivat johtaa palveluiden heikkenemiseen – mikä pitkällä aikavälillä voi vähentää myös työvoiman terveyttä ja tuottavuutta”, kirjoittaa Nyyssönen.
Lisäksi pelkkä marginaaliverojen lasku ei nykytilanteessa ole uskottava kasvupolitiikan väline, etenkään jos se tehdään korkean työttömyyden vallitessa ja rahoitetaan leikkaamalla viimesijaisesta sosiaaliturvasta, välttämättömistä julkisista palveluista sekä kasvua tukevasta tutkimuksesta ja koulutuksesta.
Todellisuudessa suurituloisimpien veroaste ei myöskään ole niin korkea kuin paperilla näyttää. He hyötyvät pääomatulojen matalammasta verotuksesta.
Kuka hyötyy ja millä hinnalla?
Jos tavoitteena on aidosti vahvistaa talouden dynamiikkaa, tehokkaampi tapa on Nyyssösen mukaan tukea niitä, joilla työnteon ja tuottavuuden esteet ovat todellisia.
”Työttömyys, sairastaminen ja koulutusmahdollisuuksien puute rajoittavat yksilön potentiaalia monin verroin enemmän kuin marginaaliveroaste.”
Kansakunnan kannalta hän pitää tuottavampana parantaa niiden perustekijöitä, joilla on vielä mahdollisuus lisätä osaamistaan ja työpanostaan.
”Hyvätuloisen työssäkäyvän lisätunti ei välttämättä kasvata kansantuotetta yhtä paljon kuin terveytensä ja koulutuksensa puolesta vahvistetun työttömän paluu työmarkkinoille.”
Nyyssösen mielestä keskustelua marginaaliveroista ei pitäisi käydä irrallaan siitä, kuka todella hyötyy ja millä hinnalla.
”Voimme päättää, haluammeko yhteiskunnan, jossa kasvu perustuu muutaman tulonsaajan varaan – vai sellaisen, jossa mahdollisimman moni hyötyy ja voi käyttää osaamistaan ja työpanostaan täysimääräisesti.”
”Talouden potentiaali syntyy siitä, että ihmiset voivat pysyä terveinä, osaavina ja osallisina”, hän kirjoittaa.
uutiskirje 