Hämeen-Anttila: Libyassa uhkana pitkä pattitilanne

Professori Jaakko Hämeen-Anttila pelkää, että Libyassa toteutuu huonoin mahdollinen lopputulos: interventio jää puolittaisena polkemaan paikalleen, mikä aiheuttaa konfliktin jatkumisen ja pitkän pattitilanteen.

– Jos lähdetään interventioon, pitää miettiä, miten pitkälle ollaan valmiita menemään. On parempi käyttää reilusti voimaa, tai sitten ei pidä aloittaa ollenkaan.

Hämeen-Anttila puhui torstaina Helsingin yliopistolla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.

Hämeen-Anttila ei halunnut ottaa kantaa Libya-intervention oikeutukseen sinänsä, mutta totesi, ettei mikään taho toimi jalon humanitaarisuuden vuoksi.

Hänen mielestään pitäisi puhua kaikista ihmisoikeusloukkauksista; nyt tehdään interventio vain silloin, kun diktaattori on väärällä puolella.

Patomäki: Sota
ei ole oikeutettu

Professori Heikki Patomäki tarkasteli Libyan tapahtumia oikeutetun sodan viitekehyksestä lähtien.

Patomäki antoi ”kriittisen kosmopoliitin” vastauksen oikeutuskysymykseen. Ensinnäkään mikään sota ei sinänsä ole oikein, ja ”oikeutetuilla sodilla” on taipumusta palvella myös imperiaalisia päämääriä.

Toiseksi moraalisen shokin täytyy olla varsin äärimmäinen, jotta sota pahantekijöitä vastaan olisi pienempi paha. Kolmanneksi toimintaa täytyy aina arvioida eettisen kolminaisuuden – hyveellisyys, oikeellisuus, seuraukset – kautta.

Lisäksi sota voi olla perusteltu vain, jos siihen yhdistyy uskottava pyrkimys aseistariisuntaan ja tulevaisuuden sodan todennäköisyyden pienentämiseen sekä asianmukaisten globaalien instituutioiden rakentamiseen.

Patomäen mukaan Muammar Gaddafin hallinnon väkivalta on shokeeraavaa, mutta ei kansanmurha. Lentokielto voisi olla sinänsä perusteltu, mutta jos ja kun sen toteuttaminen edellyttää laajamittaista sotimista, tilanne muuttuu.

Patomäen mukaan on otettava huomion, ettei väkivalta ole hyveellistä sekä toiminnan mahdolliset seuraukset kuten radikalisoituminen ja vastakkainasettelut.

Patomäki totesi, etteivät Britannia, Ranska ja varsinkaan Yhdysvallat täytä kriittisen kosmopolitanismin edellytyksiä.

– Tältä pohjalta interventiolla ei siis näyttäisi olevan riittävän yksiselitteistä perustelua, eli se ei ole oikeutettu sota.

Samalla Ranskan ja Britannian nopea sotapäätös osoitti Patomäen mukaan, ettei Euroopan unionin yhteiselle ulkopolitiikalle ole edellytyksiä.

Ongelmat yksittäisiä
diktaattoreita laajempia

Professoreita häiritsi kiusallinen tapa demonisoida aina yksi osapuoli esimerkiksi mediassa. Gaddafi oli ensin hullu diktaattori, sitten seurasi kymmenen vuoden kausi lännen kumppanina, jolloin Gaddafia ei juuri haukuttu, ja nyt hän on taas hullu diktaattori.

Hämeen-Anttilan mukaan perimmäinen kysymys arabimaiden kuohunnan taustalla ei ole Muammar Gaddafi tai Hosni Mubarak, vaan kolmen toisiinsa kietoutuvan ongelman nippu.

– Vaikka maiden välillä on eroja, on niiden talous heikko. Toiseksi niiden koulutustaso on yleisesti heikko tai hyvin heikko. Arabimaissa on laaja kouluttamattomien köyhien joukko, kapea vauras yläluokka ja niiden välissä ohut keskiluokka.

– Kolmas tekijä on demokratiavaje, joka nyt kulminoituu Libyassa. Demokratiavaje on kuitenkin ylikansallinen. Yhdysvallat on sanellut alueen makropolitiikkaa, ja moni diktaattoreista on lännen läheinen liittolainen.

Hämeen-Anttilan mukaan nämä kolme ongelmaa kietoutuvat toisiinsa, eikä yhtä niistä voi ratkaista puuttumatta kahteen muuhun.

Ei sarja peräkkäin
kaatuvia dominoita

Hämeen-Anttilan mielestä arabimaiden kuohunta ei ole voinut olla kenellekään asioita seuraavalle yllätys, vaan se on ollut ennakoitavissa jo vuosia.

– Mutta oliko suurilla toimijoilla poliittista tahtoa tehdä jotakin? Mitkä ovat niiden intressit?

Hämeen-Anttilan mukaan Yhdysvaltojen toimintaa ei ohjaa demokratian edistäminen Lähi-idässä.

– Ei länsi sinänsä vastustakaan demokratiaa, jos vain seurauksena ei ole sen intressien vastaisia hallituksia.

Hämeen-Anttila sanoi, ettei kysymys ole vain yhdestä prosessista, joka alkoi Tunisiasta. Arabimaat ovat myös keskenään niin erilaisia, etteivät ne ole sarja peräkkäin kaatuvia dominoita.

– Valta tulee kuitenkin kaatumaan vielä Saudi-Arabiassakin. Eri kysymys on se, koska näin tapahtuu.

Hämeen-Anttilan mukaan julkisuudessa esillä olleista tekijöistä nuorisotyöttömyys on vaikuttanut kuohuntaan. Sen sijaan islamismilla ei ole ollut roolia, eikä ole odotettavissa äkkikäännöstä islamismiin.

– Islamilaisen fundamentalismin suurin voima oli käytetty jo 1990-luvun puoliväliin mennessä. Nyt eletään sen kuolinkouristuksia, sanoi Hämeen-Anttila.