Pintaa syvemmältä
Miten on mahdollista että äärioikeistolainen puolue joka marssittaa puolisotilaallisia joukkojaan 1930-luvun fasistien tapaan, voi saada edustajiaan sekä Unkarin että Euroopan parlamenttiin?
Tätä ihmetteli ruotsalainen toimittaja Lisa Bjurwald esitellessään viime viikolla kirjansa Euroopan häpeä: rasistien voittokulku Helsingissä (ks. Viikkolehti 18.11.). Hän käytti Unkarin Jobbik-puoluetta esimerkkinä siitä, kuinka Euroopan voimistuneet muukalaisvastaiset puolueet ovat erilaisia, vaikka niillä on myös paljon yhteisiä piirteitä. Hänen mukaansa Jobbik edustaa vahvaa johtajuutta vanhaan fasistiseen tapaan, ja sille on Unkarissa kysyntää.
Jobbik onkin pelottavin kaikista Euroopan äärioikeistolaisista puolueista; se on ottanut maan romaanit erityiseksi silmätikukseen, mutta haukkuu myös juutalaiset pystyyn tilaisuuden tullen. Puolueen sotilaallisen haaran, Unkarin kaartin, univormut muistuttavat sodanaikaisen nuoliristikaartin univormuja. Tämä kaarti hallitsi Unkaria toisen maailmansodan viimeisenä vuonna saksalaisten apurina ja toimitti kymmeniätuhansia juutalaisia keskitysleireihin. Ei siis ihme, jos juutalaiset karsastavat uuden nuoliristikaartintapaisen ryhmän ilmestymistä Unkarin yhteiskuntaan. Juutalaisvastaiset puheet ovatkin lisääntyneet selvästi, ja iso ryhmä Unkarin kaartin univormuissa herätti viime kuussa pahennusta Auschwitzissä käyttämällä natsitunnuksia ja tekemällä Hitler-tervehdyksiä. Bjurwald kertoo myös juutalaisiin kohdistuneista hyökkäyksistä Unkarissa.
Unkarin kaarti on antanut Jobbikille militantit kasvot ja lisännyt sen kannatusta.
Suurimittaiset väkivallanteot ovat kuitenkin toistaiseksi kohdistuneet romaneihin: eri iskuissa on murhattu ainakin seitsemän romania. Sosialismin aikana pyrittiin järjestämään romaneillekin työpaikat, mutta kun järjestelmä muuttui, suuri osa näistä työpaikoista hävisi taivaan tuuliin, ja nyt hyvin monet romanit ovat työttöminä. Romanien vanhoille käsityötaidoille on vähemmän kysyntää kuin ennen. Monet elävät sen vuoksi sosiaalihuollon varassa. Siitä on kuitenkin syntynyt mielipuolisiakin myyttejä.
Mielipuolisin on Edelényn kaupungin äärioikeistolaisen pormestarin Oszkár Molnárin tehokkaasti levittämä väite, jonka Bjurwaldkin kuulee muun muassa taksinkuljettajan välittämänä: ”Mustalaisnaiset lyövät itseään vasaralla mahaan ollessaan raskaana. Heidän synnyttämistään lapsistaan tulee pahasti vammaisia. Niin he saavat enemmän rahaa [valtiolta]. He tekevät hirveästi lapsia vain saadakseen rahaa.”
Tällaiseen väitteeseenhän voivat uskoa vain ihmiset, jotka lähtevät siitä, etteivät ne toiset ole oikeita ihmisiä. Tai ehkä he ovat näitä uusliberaaleja, jotka uskovat kaikkien ihmisten toimivan yksin taloudellisten etujensa ajamina (Homo Oeconomicus -olettamus). Mutta näin uskovia on Unkarissa paljon.
Molnár ei tietenkään myöskään hyväksy juutalaisia tai homoja. Sen sijaan hän uskoo unkarilaisten olevan maailman vanhin ja geneettisesti kehittynein kansa, joka sen vuoksi kestää kaiken. Hän on istunut maan parlamentissa vuodesta 1998.
Jobbik on kuitenkin nuorempi ilmiö. Se syntyi opiskelijajärjestönä vuonna 2002 ja muuntui puolueeksi seuraavana vuonna. Huomiota herättää, että se alun perin perustettiin yliopiston historian laitoksella. Myös Jobbikin 32-vuotias johtaja Gábor Vona on opiskellut historiaa. Olisi kuvitellut juuri historian opiskelijoiden tiedostavan natsismin vaarat ja välttävän kytkentöjä nuoliristiliikkeen perinteisiin, mutta ilmeisesti historiatietoisuus Unkarissa päinvastoin ruokkii tämäntyyppistä ajattelua.
Erään tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa unkarilaisista historiaa pääaineenaan lukevista opiskelijoista on antisemiittejä. Niinpä Jobbik nykyään hallitsee maan ylioppilaskuntia. Unkari elää siis eräänlaista AKS-kautta.
Eräs Bjurwaldin haastattelema rasismiin perehtynyt toimittaja sanoo, että Unkarin kaarti on antanut Jobbikille militantit kasvot ja lisännyt sen kannatusta: ”Se symboloi puolueen tärkeimpiä tunnusmerkkejä, antisemitismiä, romanivastaisuutta, lakia ja järjestystä – kaikki nämä muistuttavat Hitlerin Saksasta.” (Tuomioistuin on tosin kieltänyt Unkarin kaartin, mutta se toimii edelleenkin ja sen rinnalle on syntynyt uusia puolisotilaallisia ryhmiä.)
Toinen asiantuntija täsmentää vielä kuvaa Bjurwaldille. Hänen mukaansa unkarilaisten antisemitismi ei suuntaudu niinkään juutalaisvähemmistöä kuin valtaa – sekä kansallista että valtion rajoja ylittävää – kohtaan. ”Kyseessä on pikemminkin maailmankuva, jossa epätoivotut juutalaisuuteen liittyvät ismit (intellektualismi, urbanismi, kapitalismi, liberalismi) asetetaan vastakkain aidon unkarilaisen isänmaan kanssa. Unkarissa klassiset juutalaisten vallanhimoa koskevat salaliittoteoriat ovat muuntuneet ajatukseksi, että globalisaatio ja maahanmuuttajaystävällinen ’juutalaistunut’ parlamentti ovat juutalaisten valtaan tähtäävä strategia.”
Kaiken pahan alku ja juuri on kuitenkin vielä kauempana historiassa. Vuoden 1920 Trianonin rauhansopimus riisti Unkarilta (tarkemmin sanottuna Itävalta-Unkarin itäiseltä puoliskolta) yli kaksi kolmasosaa sen alueesta. Romanian Transilvaniassa asuu puolitoista miljoonaa unkarinkielisiä, joita ei aina kohdella kovin hyvin. Slovakiankin unkarilaisia sorretaan. Myös Serbian Voivodinassa ja Ukrainan Transkarpatiassa asuu etnisiä unkarilaisia.
Unkarin oikeistohallitus on myöntänyt näille kaikille Unkarin kansalaisuuden, mikä on kiristänyt Unkarin ja näiden maiden välisiä suhteita. Jobbikin tärkeimpiä tavoitteita onkin palauttaa ennen Trianonia voimassa olleet rajat. Jobbik sai viime vaaleissa 16,7 prosenttia äänistä, mutta toiveen suuremmasta Unkarista jakaa moni muukin unkarilainen.
Pariisin linnoissa vuosina 1919–1920 käydyt neuvottelut eivät johtaneet rauhaan. Versaillesin päätös Saksan kohtalosta johti toiseen maailmansotaan, Sèvresissä tapahtunut Turkin leikkaaminen paloihin torjuttiin sotatantereella, mutta synnytti äärimmäisen kansallismielisyyden, joka vasta nyt on laantumassa, ja Trianonissa sovitulla Unkarin teurastamisella voi vielä huomenna olla vaaralliset seuraukset.
uutiskirje 