Pintaa syvemmältä
Yhdysvaltojen julkisen palvelun tv-yhtiön PBS:n verkkosivuilla katsotuimpien videoiden listan kärjessä on nyt parin viikon ajan ollut elokuva nimeltä 9/11: Explosive Evidence – Experts Speak Out (9/11: Räjähtävää todistusaineistoa – Asiantuntijat puhuvat).
Kyseessä on puolentoista tunnin mittainen dokumenttielokuva vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumista ja etenkin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistornien ja vähemmän tunnetun WTC:n rakennuksen 7:n tuhoutumisesta.
Dokumenttielokuvassa haastatellaan kymmeniä asiaan perehtyneitä arkkitehtejä, insinöörejä, fysiikan tutkijoita ja rakennuspurkuasiantuntijoita, jotka kaikki omalta osaltaan osoittavat, että Yhdysvaltojen viranomaisten teettämät raportit tornitalojen romahduksista eivät kestä tieteellistä tarkastelua.
Kairossa ihmiset pitivät Muhammed-videota vastustavia mielenosoittajia lähinnä fanaattisina uskonnollisina hörhöinä.
Useat haastateltavista toteavat heti alkuun, että he eivät kannata salaliittoteorioita, mutta olisi tärkeää selvittää, mikä todella sai WTC:n tornitalot romahtamaan – tai itse asiassa räjähtämään. Useimpien johtopäätös näyttää olevan se, että talot räjäytettiin.
Elokuva esitettiin PBS:n paikallisella kanavalla Coloradossa kolme kertaa elo-syyskuun vaihteessa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun 911-tapahtumien virallista versiota kyseenalaistava elokuva nähtiin suuremmalla yhdysvaltalaisella tv-kanavalla. Tv-esitysten jälkeen elokuva on ollut katsottavissa verkon kautta kaikkialla maailmassa.
Tämän vuoden syyskuun 11. päivänä tv-kanavat Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa saivat kuitenkin muuta uutisoitavaa, kun joukko mielenosoittajia kokoontui Yhdysvaltojen Kairon-suurlähetystölle Egyptissä protestoidakseen YouTubessa julkaistua profeetta Muhammedia herjaavaa videota vastaan. Väkijoukko repi alas suurlähetystön muurilla olleen Yhdysvaltojen lipun ja nosti tilalle islamilaista kalifaattia symbolisoivan mustan lipun.
Samana päivänä islamistinen aseellinen ryhmä Ansar al-Sharia hyökkäsi 125 taistelijan voimin Yhdysvaltojen konsulaattiin Bengasissa Libyassa surmaten kranaatti-iskussa Yhdysvaltojen Libyan-suurlähettilään Christopher Stevensin ja kolme muuta yhdysvaltalaista.
Muslimeja, profeetta Muhammedia ja siinä sivussa myös Egyptin turvallisuusjoukkoja rienaavaa videota vastustaneet protestit levisivät seuraavina päivinä ainakin Jemeniin, Tunisiaan, Libanoniin, Palestiinaan, Sudaniin, Afganistaniin, Pakistaniin, Intiaan, Indonesiaan ja Malesiaan.
Joissain maissa mielenosoituksiin osallistui tuhansia ihmisiä, Beirutissa Libanonissa parhaiden arvioiden mukaan yli sata tuhatta Hizbollah-puolueen kannattajaa. Useimmissa muissa maissa protesteissa oli mukana vain kymmeniä tai enimmillään muutamia satoja islamilaisten ääriryhmien kannattajia.
Kairossa asuvan tuttavan mielestä protestit saivat aivan kohtuuttomasti huomiota maailman medioissa. Paikan päällä Kairossa ihmiset pitivät mielenosoittajia lähinnä fanaattisina uskonnollisina hörhöinä. Harva oli ylipäänsä nähnyt koko videota.
Pitkän näytelmäelokuvan trailerin muotoon tehty 13-minuuttinen Muhammed-video on sarja ylinäyteltyjä kohtauksia, joissa profeetta Muhammed esitetään seksihulluna hölmönä ja hänen kannattajansa ovat väkivaltaa ihannoivia sadisteja. Nykypäivän Egyptiin sijoittuvissa kohtauksissa kiihkomuslimit vainoavat koptikristittyjä ja poliisi seuraa väkivaltaisuuksia vierestä.
Länsimaiselle katsojalle videon tyylistä tulevat epäilemättä ensimmäisenä mieleen 70-luvun Monty Python -elokuvat.
Kaikki profeetta Muhammediin viittaavat repliikit näyttävät olevan jälkikäteen dubattuja. Videolla esiintyneet näyttelijät ovatkin kertoneet, etteivät he lainkaan tienneet olevansa mukana islamia rienaavassa tuotannossa. Ohjaaja oli sanonut näyttelijöille, että elokuvan tapahtumat sijoittuivat muinaiseen Egyptiin.
Ensimmäisissä videota käsitelleissä uutisissa elokuvan ohjaajan sanottiin olevan Kaliforniassa vaikuttava israelilainen kiinteistönvälittäjä Sam Bacile. Sam Bacilena esiintynyt henkilö antoi haastatteluja uutistoimisto AP:lle ja Wall Street Journalille ja kertoi keränneensä elokuvaa varten viisi miljoonaa dollaria juutalaisilta lahjoittajilta. Pian kuitenkin selvisi, ettei tämännimistä henkilöä ole olemassa.
Sam Bacile olikin ilmeisesti egyptiläis-amerikkalainen koptikristitty Nakoula Basseley Nakoula, joka oli istunut vankilassa metamfetamiinin valmistuksesta ja luottokorttirikoksista.
Nakoula ei keksinyt elokuvatraileria omasta päästään. Elokuvan tuottajana oli Media for Christ -niminen yhdistys, jonka toiminnanjohtaja on Joseph Nasralla, hänkin egyptiläis-amerikkalainen koptikristitty. Nasralla on ollut vuosien ajan tiiviissä yhteistyössä islaminvastaisilla vihapuheilla kampanjoivan yhdysvaltalaisen äärioikeiston kanssa.
Viime vuonna syyskuun 11. päivän alla Nasralla oli järjestämässä kampanjaa, joka pyrki antamaan koululaisille ”todellista tietoa” islamista. Kalifornian koulujen edustalla jaettiin lehtisiä, joissa profeetta Muhammed kuvattiin seksihulluksi pedofiiliksi. Kampanjassa Nasrallan yhteistyökumppanina oli Yhdysvaltojen äärioikeiston sotaharjoitusleirejä järjestävä Vietnamin-sodan veteraani Steve Klein, joka toimi myös Muhammed-videon osatuottajana.
Vuonna 2010 Nasralla oli mukana järjestämässä syyskuun 11. päivän mielenosoitusta New Yorkin Manhattanille kaavailtua islamilaista yhteisökeskusta vastaan. Kampanjaa organisoi Stop the Islamization of America -järjestö, jonka johtajia ovat tunnetut islaminvastaiset bloggaajat Pamela Geller ja Robert Spencer.
Norjan joukkosurmista tuomittu Anders Behring Breivik siteerasi Robert Spencerin Jihad Watch -sivustoa kymmeniä kertoja omassa 1 500-sivuisessa manifestissaan.
11. syyskuuta 2010 järjestettyyn tapahtumaan osallistui videolinkin välityksellä myös Yhdysvaltojen entinen YK-suurlähettiläs John Bolton. Bolton on yksi Yhdysvaltojen uuskonservatiivien sotahaukkojen johtajista ja keskeisesti mukana myös Mitt Romneyn presidentinvaalikampanjassa.
Bengasin konsulaattia vastaan tehdyn iskun jälkeen Bolton antoi Yhdysvaltojen valtamedialle useita haastatteluja, joissa hän arvosteli presidentti Barack Obamaa heikosta ulkopolitiikasta ja Yhdysvaltojen turvallisuuden vähättelystä.
uutiskirje 