Maailman menestynein elokuvakaava elää ja voi hyvin. Uusin Bond saapuu elokuvateattereihin kolmen viikon kuluttua. Vuonna 1962 liikkeelle lähdettiin pikkubudjetilla tehdyllä jännärillä.
Juttu on muokattu KU:n Viikkolehdessä 29.11. 2002 ilmestyneestä artikkelista.
Sen ensimmäiset kuvat otettiin 16. tammikuuta 1962 Jamaikalla. Kuvaukset päättyivät 30. maaliskuuta ja ensi-ilta oli vuorossa 5. lokakuuta samana vuonna. Loppu on elokuvan ja laajemminkin populaarikulttuurin historiaa.
20. James Bond -elokuva sai Suomen ensi-iltansa 29. marraskuuta 2002 ja uusin, Skyfall, tulee 26. lokakuuta. 50 vuodessa Ian Flemingin luomasta hahmosta tuli aivan omaa luokkaansa oleva ilmiö, maailman menestynein elokuvasarja.
Nopeat autot, megalomaaniset konnat, salaisen agentin erikoisvarusteet, Bond-tytöt, toiminta ja tietyt sutkautukset (nimeni on Bond…James Bond, vodkamartini ravistettuna, ei sekoitettuna) ovat lähes pettämätön kaava, jota muunneltiin elokuvasta toiseen vuoteen 2006, jolloin Martin Campbell palautti hahmon juurilleen elokuvassa Casino Royale päätähtenään Daniel Craig. Siihen asti kaikki Bondit olivat periaatteessa samanlaisia. Ehkä ne juuri siksi olivat niin suosittuja.
Mutta Bondillakin on ollut alamäkensä. Elokuvien suosio laski tasaisesti koko 1980-luvun ja pohjakosketus otettiin vuoden 1989 Bond-elokuvassa Lupa tappaa. Timothy Dalton pääroolissa ja luokaton tarina olivat yhdistelmä, jota edes maailman paras salainen agentti ei kestänyt.
Sen jälkeen Bond oli telakalla peräti kuusi vuotta, mutta Pierce Brosnan ja Kultainen silmä palauttivat 007:n vuonna 1995 oikealle paikalleen.
Kuka ihmeen Barry Nelson?
Lokakuun 5. päivä vuonna 1962 oli pop-kulttuurissa historiallinen, vaikka tuskin sitä silloin osattiin ajatella. Joku Beatles-niminen yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä Love Me Do ja omankin aikansa mittapuun mukaan pikkubudjetilla tehty agenttielokuva nähtiin ensimmäisen kerran.
Ian Fleming oli julkaissut vuonna 1953 kirjan nimeltä Casino Royale. Kirjasta sovitettu 48-minuuttinen tv-elokuva nähtiin Yhdysvalloissa seuraavana vuonna. Jimmy Bond -nimistä agenttia esitti vajaasta neljästäkymmenestä elokuvaroolistaan huolimatta täysin tuntematon Barry Nelson, mutta pääkonna Le Chiffrenä nähtiin oikea elokuvatähti Peter Lorre (Maltan haukat, Casablanca).
Elokuvaohjaajat tunsivat lievää mielenkiintoa Flemingin Bond-tarinoita kohtaan, mutta hankkeet eivät edenneet ennen kuin tuottaja Harry Salzman yhdessä Albert ”Cubby” Broccolin kanssa tarttui kiinni hahmoon.
Kaksikko maksoi peräti 50 000 dollaria Bond-sarjan oikeuksista, mutta Hollywoodin studiot empivät. James Bond -tarinat vaatisivat kuvauksia kalliissa ja eksoottisissa paikoissa ja koko salainen agentti -touhu vaikutti muutenkin epäilyttävältä.
…Grant, Cary Grant
Columbia-yhtiö olisi ryhtynyt tuottamaan Bondeja, mutta ehtona oli kolmen elokuvan sopimus Cary Grantin kanssa. Grant suostui vain yhteen.
Ehdolla James Bondiksi olivat myös James Mason ja David Niven, mutta valmista tuli vasta, kun mykän filmin tähtien perustama United Artists tarttui toimeen. Ehtona oli alle miljoonan dollarin budjetti, joten kukaan nimekäs näyttelijä ei tullut kyseeseen.
Ian Flemingin suosikki James Bondiksi oli Roger Moore, joka oli kuitenkin juuri aloittamassa tv-sarjassa Pyhimys. Niinpä vastahakoiset tuottajat suostuivat ohjaaja Terence Youngin ideaan kiinnittää päärooliin Sean Connery, joka oli aiemmin vilahtanut Tarzan-elokuvan roistona ja tehnyt muita sivuosia.
Ian Fleming oli hurjana. Miten joku työväenluokkainen skotti voisi esittää hänen luomaansa tyylitietoista maailmanmiestä? Kyllä voi, sillä raha puhui. Conneryn palkkio ensimmäisestä Bond-elokuvasta oli 6 000 puntaa.
Viimeisestä virallisesta Bondistaan Timantit ovat ikuisia Connery muuten tienasi 1,25 miljoonaa dollaria ja päälle prosentit elokuvan tuotosta.
Hienot englantilaiset koulut käynyt Terence Young kouli Sean Conneryyn herrasmiehen elkeitä teettämällä hänelle pukuja omalla räätälillään ja asuttamalla tätä hienoissa hotelleissa ottamassa tuntumaa yläluokan metkuihin.
Komentaja Jamaika
Sitäkin piti pohtia, mikä Flemingin kirjoista filmattaisiin ensin. Ensimmäinen valinta oli vuonna 1961 ilmestynyt Pallosalama, mutta sen oikeuksista tuli kiistaa. Ian Fleming ei ollut kirjoittanut kirjan pohjana olevaa tarinaa yksin, vaan kyseessä oli filmimies Kevin McCloryn kanssa tehty elokuvakäsikirjoitus 78. läntinen pituusaste, joka ei kuitenkaan koskaan edennyt.
Yhteistyö McCloryn kanssa selittää myös sen, että vuonna 1983 oli mahdollista tuottaa yhdysvaltalainen varjo-Bond Älä kieltäydy kahdesti, jossa Sean Connery palasi vielä kerran 007:ksi. Elokuva on selkeä uusintaversio Pallosalamasta.
Kun Pallosalamaa ei voitu käyttää, valittiin vuonna 1958 ilmestynyt Doctor No, joka puolestaan perustuu Ian Flemingin itsensä kirjoittamaan Kapteeni Jamaika -nimisen tv-sarjan pilottiin. Fleming yritti saada Bondinsa edes tv-hahmoksi, kun elokuvahankkeet eivät 1950-luvulla edenneet.
Doctor No on monessa suhteessa täysiverinen Bond-elokuva, vaikka huippuunsa kaava hiottiin vasta kolmannessa filmissä Kultasormi.
”Nimeni on Bond, James Bond”, on mukana heti ensimmäisessä elokuvassa. Itse asiassa ne ovat ensimmäiset sanat, mitkä James Bond lausuu James Bond -elokuvissa.
Doctor Nosta puuttuu alkutekstejä edeltävä action-kohtaus, mutta Monty Normanin kuolematon 007-tunnusmelodia (dägn-dä-dä-dä-dängg-däng-däng) on mukana.
Q-osaston vempaimet tulivat mukaan vasta seuraavassa elokuvassa 007 Istanbulissa.
Aitoa tavaraa jo ensimmäisessä elokuvassa ovat huumori, James Bondin pöyhkeän itsevarma asenne, maailmanvalloituksesta haaveileva megalomaaninen roisto ja tietysti ensimmäinen Bond-tyttö Ursula Andress, joka ei hänkään arvannut olleensa tekemässä historiaa keväällä 1962, kun elokuvaa Jamaikalla kuvattiin.
Kuvausten jälkeen Andress kertoi ystävälleen olleensa tekemässä surkeaa trilleriä, jossa kaikessa pyrittiin pääsemään mahdollisimman halvalla.
Yleisö oli ja on siitä pitäen ollut asiasta eri mieltä.
lehti 