Lapuanliike omaksui politiikan keinoikseen uhkailun ja suoran väkivallan. Vuonna 1929 yltyi äärioikeiston terrori: työväentaloja ja kirjapainoja vandalisoitiin, muilutetuksi ja häväistyksi joutui kaikkiaan 250 ihmistä. Heistä kymmeniä pakotettiin itärajan yli – kohti tuhoa stalinilaisissa vainoissa.
Lapualaisten nyrkkivalta jyrkkeni vuoden 1930 mittaan. Painostuksen alla valtiovalta myöntyi moniin heidän vaatimuksiinsa. Demokratia vaappui veitsenterällä.
Presidentti autoon!
Lokakuun 14. päivä 1930 koittaa korean syksyisenä. Kulosaaressa asuvat K. J. Ståhlberg ja Ester-puolisonsa ovat aamukävelyllä kun neljä miestä pysäyttää presidenttiparin ja pakottaa henkilöauton kyytiin. Kaappaus on tosiasia.
Alkaa sekava muilutusmatka – minne ja millaisin aikein?
Samuli Valkaman ohjaama Presidentin kyyditys -leffa on kaoottisen vuorokauden kuvaus. On kiperiä sattumuksia ajon aikana ja perillä Joensuussa. Muiluttajat ovat vähäisiä käskyläisiä, äärioikeiston rivimiehiä, eivät edes hyödyllisiä idiootteja vaan vain innokkaita tolloja. Melkein kaikki ajateltavissa oleva menee poskelleen.
Rinnakkaisessa juonteessa häärää kaappauksen käynnistävä upseerijoukko, motiiveineen ja ristiriitoineen. Yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri K. M. Wallenius on maineikas sotilas, ja innokas lapualainen. Ryhmineen hän juonii salaliittoa ja valtiokaappausta, kuitenkin vasta seuraavalle vuodelle. Tapahtumat ryöstäytyvät vahingossa, ennen aikojaan, eikä siinä aivan vähäisintä osaa näyttele Rex Alcoholicus.
Kieltolaki vallitsee mutta viina villitsee. Upseerit riehuvat Joensuun Seurahuoneella, kovia omavaltaisia päätöksiä syntyy umpipäissään.
Walleniuksen varjossa kulkee Eero Kuussaari, alemmuuttaan vain everstiluutnantti, ja miehiä yhdistää tausta jääkäreinä ja valkokaartissa. Wallenius on ylimyksellinen käskijä, Kuussaari nöyrä ja katkera.
Hallitsematon vyöry
Jälkikäteen voi kysyä, olisiko voinut keksiä typerämpää temppua kuin kidnapata maan entinen presidentti, laillisuuden perikuva – ellei sitten joku ole havitellutkin kannatuksen romahdusta. Sieppaus kuitenkin toteutuu, ja tapahtumaketju etenee peruuttamattomana katastrofina. Elokuva näyttää, miten päähänpistot ja äkkioikut voivat laukaista hyvin kauaskantoisiakin prosesseja.
Vapaudenriiston ideoijat ja toteuttajat eivät lopulta edes tapaa toisiaan. Suuri valtiokaappaus luhistuu ja litistyy itsestään. Ståhlbergit kävelevät tilanteesta ulos kuin kyllästyneinä kehnoon näytelmään. Seuraavana päivänä he palaavat junalla Viipurin kautta Helsinkiin riemusaatossa.
Asemalaiturilla K. J. Ståhlberg lausahtaa painavan sanasen kansanvallasta ja lainkunnioituksesta.
Hullua menoa
Elokuva kiitää kahta raidetta, sähäköin draamalinjoin. Samuli Valkama ohjaa vauhtiin ja actioniin luottaen, suvantokohtia ei rytmitykseen juuri mahduteta. Eritoten sähellys kaappausautossa liippaa jo läheltä Ohukainen ja Paksukainen -tapaista touhua. Herrat upseerit taasen kieppuvat deliriumin rajamailla.
Leffalle on otollista, että jo autenttinenkin selkkaus toteutui tihentyneenä aamusta iltaan -periodina. Sikäli käsikirjoitus seuraa tosiperäistä, vaikkei tarina muuten prikulleen jäljittelekään tiedettyjä tosiasioita. Valkama on tykännyt lisätä kierroksia – ja komediaa, paikoin liiankin kanssa.
Näyttelijöiden laatua
Näyttelijöiltä syntyy herkullista jälkeä. Keskipisteenä on Pertti Sveholmin ja Riitta Havukaisen presidenttipari. Heidän harmoninen läsnäolonsa kannattelee useampiakin kohtauksia, jotka saavat mainiota henkeä yhteisymmärryksestä ja huumorista puolisoiden kesken. Sveholm pysyy jäyhänä ja lataa vaiteliaan presidentin repliikkejä täsmälleen oikea-aikaisin iskuin. Havukainen Esterinä on eläväisempi muttei turhia höpöttele hänkään.
K. M. Walleniuksen hybristä tulkitsee Aku Sipola, mustanpekan kouraansa saavaa Eero Kuussaarta Jussi Vatanen. Ulkoisesti rooliinsa passeli Sipola osaa ilmentää Walleniuksen yli mittojen kasvanutta egoa, ylimiehekkyyttä, johtajuusharhoja. Persoonan muita puolia ei voida havaita, sen estää hänen alati jyrkkä humalatilansa. Vatasella on enemmän skaaloja: alakulosta ja kostonhimosta sisään jengiin, pakotettuun riemuun, ja taas pettymykseen.
Näyttelijäkaarti vakuuttaa kautta linjan, kuten Elias Salonen kaapparipomona ja Elsa Saisio Kuussaaren vaimona.
Historian paino
Presidentin kyydityksestä rajautuu ulos paljon, ajankuvaa ja poliittisia lankoja. Sitä sopii arvailla, missä määrin nyky-yleisö tuntee kontekstia, liki vuosisadan takaista arkea ja uhkaa. Tällaisenaan elokuva on miltei ilmatiiviisti leikattu irti yhteiskunnan taustoista, joihin viitataan vain parissa keskustelunpätkässä ja muutamalla rivillä alku- ja lopputeksteissä.
Muiluttajien tuomiot jäivät naurettavan alhaisiksi mistä katsannosta hyvänsä: Wallenius vapaaksi, muille osapuilleen vuosi vankeutta. Kertoo ajan hengestä ja hegemoniasta laajemminkin, kyse oli sentään presidentin vapaudenriistosta.
On hyvä, että tärkeästä käänteestä on tehty leffa. Lapuanliike lähti alamäkeen. Vaikkei se näin hauskaa ollut.
Presidentin kyyditys. Ohjaus Samuli Valkama. Käsikirjoitus Samuli Valkama ja John Lundsten. Pääosissa Jussi Vatanen, Pertti Sveholm, Riitta Havukainen, Aku Sipola, Elsa Saisio ja Elias Salonen. Ensi-ilta 4. syyskuuta.
lehti 