Islamabadin hovioikeuden tuoreen päätöksen mukaan kotityö ja lastenhoito ovat ansiotyön veroisia panoksia yhteisen varallisuuden kartuttamisessa. Päätöksessä eronneelle naiselle myönnettiin oikeus puoleen avioliiton aikana kertyneestä omaisuudesta.
Vuonna 2021 Amara Waqas haki erotessaan osuutta myötäjäisistään, puolisoiden yhdessä hankkimasta omaisuudesta sekä elatusapua kahdelle lapselleen.
Oikeus myönsi Waqasille 30 prosenttia omaisuudesta. Hän valitti ratkaisusta muutoksenhakutuomioistuimeen, joka hylkäsi vaatimuksen. Sen jälkeen Waqas vei asian Islamabadin hovioikeuteen, joka ratkaisi sen hänen edukseen. Päätöksestä tuli samalla naisten taloudellisia oikeuksia avioeron jälkeen koskeva ennakkotapaus.
Fight Against Dowry Advocacy Network -verkoston perustajan, tohtori Rakhshinda Perveenin mukaan ratkaisu on ensimmäinen askel kohti sitä, että avioliitto tunnustetaan myös taloudelliseksi liitoksi. Samalla se tunnustaa palkattoman kotityön, myötäjäiset ja häälahjat osaksi yhteisen varallisuuden karttumista.
Kaikkia Waqasin oikeusjutun päätös ei miellyttänyt, vaan maan oikeusministeriö valitti siitä liittovaltion šaria-tuomioistuimeen, joka ratkaisee, ovatko lait ja oikeuden päätökset Koraanin ja sunnan mukaisia.
Kansalaisjärjestö Legal Aid Societyn Maliha Zian mielestä on huolestuttavaa, että juuri oikeusministeriö vastustaa naisten taloudellisia oikeuksia, vaikka sen pitäisi puolustaa Pakistanin perustuslain takaamaa sukupuolten tasa-arvoa.
– Naisten panoksen jatkuvalla vähättelyllä perheen varallisuuden kartuttamisessa ei ole perustaa uskonnossa eikä laissa. Naisen, joka on rakentanut kodin, kasvattanut lapset ja osallistunut perheen toimeentulon kartuttamiseen, ei pitäisi koskaan joutua lähtemään avioliitosta tyhjin käsin, Zia sanoo.
Kotityölle vaaditaan sama arvo kuin ansiotyölle
Työpaikkahäirinnän vastaisesta suojelusta vastaavan liittovaltion oikeusasiamiehen Fauzia Viqarin mukaan kiistan ytimessä ei ole oikeuden päätös vaan sitä kohtaan osoitettu vastustus.
– Pakistanilaiset miehet kieltäytyvät antamasta naisille oikeuksia omaisuuteen, joka kuuluu heille myös islamin mukaan.
Viqarin mukaan yli 20 muslimienemmistöistä maata, kuten Marokko, Iran, Malesia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, tunnustaa perhelainsäädännössään sekä avioeron jälkeisen elatusvelvollisuuden että puolisoiden oikeudet avioliiton aikana kertyneeseen omaisuuteen.
Hänen mukaansa myös Pakistanin oikeuslaitos on vähitellen alkanut tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta.
– Parlamentille on toimitettu useita ehdotuksia jo vuodesta 2008 lähtien, mutta niille ei ole tehty mitään.
Myös Maliha Zian mukaan tuore ennakkopäätös on vuosien työn tulos.
– Poliittisilla linjauksilla ei ole merkitystä, ellei ole asianajajia, jotka ovat valmiita viemään tapauksia tuomioistuimiin. Legal Aid Society on yhdessä Musawah-verkoston kanssa tehnyt tämän asian eteen työtä jo vuosien ajan sekä kouluttanut asianajajia, Zia sanoo.
Hänen mukaansa luonnos aviovarallisuutta koskevaksi laiksi on nyt etenemässä parlamentin käsiteltäväksi.
Islamin tulkinnoista ei ole yksimielisyyttä
Kehitys ei alkanut Amara Waqasin oikeusjutusta. Vuonna 2023 Lahoren hovioikeus määräsi muuttamaan vuoden 1961 muslimiperhelakia siten, että siinä tunnustettaisiin naisten oikeudet avioliiton aikana kertyneeseen omaisuuteen.
Vuotta myöhemmin senaattori ja asianajaja Syed Ali Zafar jätti parlamentille lakimuutosehdotuksen, jonka tavoitteena oli antaa eronneille naisille osuus avioliiton aikana kertyneestä omaisuudesta.
Lakimuutokset kohtasivat kuitenkin voimakasta vastustusta. Islamilaisen ideologian neuvosto, joka neuvoo parlamenttia lakien Koraanin ja sunnan mukaisuudesta, vastusti vuoden 2024 lakiesitystä. Neuvosto on arvostellut myös tuomari Mohsin Akhtar Kayanin tuoretta ennakkopäätöstä Amara Waqasin tapauksessa.
– Emme katso, että ratkaisu on Koraanin ja sunnan opetusten mukainen. Luulimme, että asia oli ratkaistu jo kaksi vuotta sitten, kun lakiesitys torjuttiin, mutta se nousee jatkuvasti uudelleen esiin, neuvoston vanhempi tutkimusvirkailija Ghulam Majid sanoo.
Hänen mukaansa ehdotus edustaa länsimaista suuntaa, jolle ei ole sijaa Pakistanin oikeusjärjestelmässä.
Perusteluissaan tuomari Kayani tarkasteli avioliittoa taloudellisena liittona. Hän viittasi muun muassa Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Turkin ja Malesian lainsäädäntöön, jossa avioliiton aikana kertynyt yhteinen omaisuus jaetaan avioeron jälkeen oikeudenmukaisesti riippumatta siitä, kumman nimiin omaisuus on rekisteröity.
Majid ei kuitenkaan hyväksy tätä tulkintaa.
– Näillä mailla voi olla omat tulkintansa, mutta väärä on väärää, emmekä voi hyväksyä sitä.
Voiko islam tukea muutosta?
Keskustelu ei jakaudu pelkästään naisten oikeuksien puolustajien ja uskonoppineiden välillä. Myös islamin oikeusoppineet ovat erimielisiä siitä, tukevatko Koraani ja sunna vaimon avioliiton aikana antaman panoksen tunnustamista osaksi avioliiton aikana kertyneen omaisuuden muodostumista. Toisin kuin perintöoikeudesta, josta Koraani säätää yksiselitteisesti, aviovarallisuudesta ei ole yhtä selvää määräystä, vaan sen tulkinta on jäänyt oikeusoppineille.
Oikeustieteen opiskelijoille islamilaista oikeutta opettava Humaira Masihuddin katsoo, että Koraanin mata’a al-talaq -periaate, joka velvoittaa huolehtimaan eronneen puolison toimeentulosta, sekä Koraanin laajempi oikeudenmukaisuuden periaate tarjoavat perustan sille, että eronneelle naiselle voidaan korvata hänen avioliiton aikana tekemänsä työ yhteisen varallisuuden hyväksi.
Masihuddin kouluttaa myös perheoikeuksien tuomareita naisia koskevasta lainsäädännöstä. Hänen mielestään asia tulisi arvioida uudelleen ijtihadin eli itsenäisen oikeudellisen päättelyn avulla.
– Meillä on tätä varten jo olemassa foorumi: Islamilaisen ideologian neuvosto. Siihen pitäisi kuulua islamilaisen oikeuden asiantuntijoita, tuomareita ja asianajajia, jotta näitä tulkintoja voitaisiin arvioida yhdessä ja päästä ratkaisuun, joka on oikeudenmukainen molemmille puolisoille.
Tällä hetkellä 20-jäsenisessä neuvostossa on 19 miestä ja yksi nainen, eikä yhtään oikeustieteen asiantuntijaa.
Tuomari Mohsin Akhtar Kayani ehdotti myös muutoksia nikahnamaan, muslimien avioliittosopimukseen. Hänen mukaansa puolisot voisivat jo avioliittoa solmiessaan sopia, että avioliiton aikana kertynyt omaisuus jaetaan tasan avioeron tai aviomiehen kuoleman jälkeen.
Masihuddinin mukaan nikahnama on avioehdon kaltainen sopimus, ja tällaiset määräykset ovat täysin islamin mukaisia.
Kayani suositteli lisäksi uuden lain säätämistä, joka turvaisi vaimoille oikeudenmukaisen osuuden avioliiton aikana kertyneestä omaisuudesta.
Vaikka oikeus määräsi asian käsiteltäväksi uudelleen kahden kuukauden kuluessa, Amara Waqasin oikeusjuttu on yhä kesken. Waqasin aviomies on valittanut ennakkopäätöksestä Pakistanin korkeimpaan oikeuteen.
– Miehinen ylpeys, usein hänen perheensä pönkittämänä, voi aiheuttaa valtavaa vahinkoa naiselle, joka hakee oikeutta vuosien avioliiton jälkeen, sanoo Waqasin asianajaja Rana Raza.
Vielä ei tiedetä, jääkö Islamabadin hovioikeuden ennakkopäätös voimaan liittovaltion šaria-tuomioistuimessa.
uutiskirje 
