Kotoinen Veikkausliiga pyörähti käyntiin viime viikonloppuna, ja naiset ehtivät aloittaa oman liigansa jo maaliskuun puolella. Huippu-urheilusta puhuttaessa sukupuolenmukaiset jaot lienevät perustellut: miehet keskimäärin ovat kookkaampia ja nopeampia, joten sekajoukkueissa asetelma olisi helposti epäreilu. Tilanne kuitenkin muuttuu, mitä nuoremmista lapsista puhutaan.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli koululiikunnasta nimenomaan sukupuolinäkökulmasta. Suomessahan on totuttu liikkumaan ekaluokasta lähtien tytöt ja pojat erikseen, vaikkei tälle ole enää pitkään aikaan ollut lainsäädännöllistä perustetta.
Kyse on ehkä tietynlaisesta laiskuudesta: sekaryhmien ohjaaminen koetaan haastavammaksi. Kuitenkin suuressa osassa Euroopan maita, mukaanlukien Pohjoismaat, yhteiset tunnit ovat normi. Tasa-arvoiseksi mielletty Suomi näyttäytyykin tässä asiassa konservatiivisuuden linnakkeena.
Ehkä asenteissamme saattaisi olla ylipäätään korjaamisen varaa.
Ehkä asenteissamme saattaisi olla ylipäätään korjaamisen varaa sen suhteen, mikä on soveliasta liikkumista tytöille ja pojille ja mitä voidaan tehdä yhdessä ja mitä ei. Artikkeli toi mieleeni jokunen viikko sitten näkemäni erään liigaseuran junnutoiminnan mainoksen, jossa esiteltiin ”nappulatoimintaa pojille ja prinsessafutista tytöille”. Turskautin kahvit näppäimistölleni. Prinsessafutis! Entä jos kouluissakin opetettaisiin pojille matikkaa ja tytöille prinsessamatikkaa? Tai, järkevämpi esimerkki: miltä kuulostaisi prinsessapesis tai prinsessalätkä?
Anteeksi nyt, mutta kuka ääliö näitä keksii? Ja sitten ihmetellään, miksi lapsemme pienestä asti oppivat siihen, että miesten futis on sitä ainoaa oikeaa jalkapalloa, naisten futis jotain kehnoa neitimäistä jäljitelmää.
Tietenkin moni pikkutyttö haluaisi olla prinsessa eikä siinä olekaan mitään pahaa. Ongelmaksi asetelma muodostuu, kun tämä yleistetään koskemaan kaikkia tyttöjä, samalla kun poikien liikunnasta puhutaan sukupuolineutraalein käsittein, kuten nappula tai juniori.
Ja vielä olennaisempi kysymys on se, minkä ihmeen takia jo 3–4-vuotiaiden pikkunassikoiden ylipäätään pitää pelata jalkapalloa sukupuolen mukaan eriytetyissä ryhmissä? Tuon ikäisten ”treenithän” ovat lähinnä iloista yhdessä olemista, liikkumisen riemua ja leikkiä.
Onneksi aika monessa seurassa kuitenkin tytöt ja pojat opettelevat kuningas- ja kuningatarlajin alkeita yhdessä. Viime päivinä on puhuttu runsaasti joukkueurheilun kustannuksista, ja voisi kuvitella yhteisten treenien tulevan edullisemmiksikin sekä seuroille että nappulafutaajien vanhemmille. Ja samalla superjunnut tulevat hoksanneeksi, ettei jalkapallo ole vain poikien juttu.
Vaikka Suomen kentilläkin jo pelataan, löytyvät viikon vakiolapun kohteet yhä Briteistä. Suomifutiksen kohteet palannevat rastittaviksi ensi kuussa Valioliigan loputtua ja Ykkösen käynnistyttyä.
Heti ensimmäisessä kohteessa käydään erittäin kiinnostava otatus liigan häntäpään kannalta: sekä kotijoukkue Fulham että vierailija Norwich pyrkivät kuumeisesti karistamaan putoamispeikkoa hartioiltaan. Fulham on pakkovoiton edessä, sillä tappio synkentäisi Mökkiläisten tilanteen toivottomaksi. Vastikään valmentajaa vaihtanut Norwich taas hyvästelisi voitolla sarjataulukon putoamisviivan lopullisen oloisesti. Panokset ovat siis kovat, eikä merkkejä kannata säästellä.
Norwichin nyt siis entinen manageri Chris Hughton sai monoa sen jälkeen, kun joukkue oli ottanut pataan West Bromwichilta. Tällä kierroksella taitaa olla West Bromwichin vuoro olla ottavana osapuolena, kun kolmoskohteessa vieraisille saapuu Tottenham.
Spurs elättelee vielä pieniä toiveita Mestarien liigasta, joten ottelu ei ole merkityksetön. Lisäksi etenkin tanskalainen keskikenttämies Christian Eriksen on ollut viime aikoina erinomaisessa vireessä, joten isketäänpä tähän varma kakkonen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 12.4. poikkeuksellisesti kello 17.02. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1, 2, 1(x), 1, 2, 1(2), 1(2), 1, 2(x), 1, 1, 1(x).
lehti 