Selvä tunnelmanmuutos näkyy jo telakan sisällä ja alihankkijaverkostossa. Viime vuoteen verrattuna usko tulevaisuuteen on palautunut. Telakalla toivotaan lisää tilauksia ja oman väen palkkausta.
– Jos telakan omistajat toimivat kuten ovat ilmoittaneet, meillä ei ole hätäpäivää. Tämä on paras kuviteltavissa oleva omistajaratkaisu, sanoo Ari Rajamäki viitaten Turun telakan eli nykyisen Meyer Turun toimitusjohtajan Jan Meyerin kertomiin investointisuunnitelmiin.
Myöhään torstai-iltana kerrottiin, että Meyer Werft on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen maailman suurimman risteilyvarustamon Carnival Corporationin kanssa. Kahta risteilijää kaavaillaan rakennettavaksi Turun telakalla Suomessa ja kahta Papenbugin telakalla Saksassa.
Telakka työllistää laajasti
Yle uutisoi hiljattain, että uusi omistaja investoi tänä vuonna telakkaan 10 miljoonaa euroa ja tulevaisuudessa mahdollisesti kymmeniä miljoonia. Investointeja tehdään niin tuotantolaitteisiin ja koneisiin kuin kunnossapitoon. Uutinen kuvastaa Rajamäen mukaan sitä, että kyseessä ei ole yhden tilauskannan investointi.
– Nyt telakkamiehet ja aika moni telakan verkostossakin tietää, että on olemassa näkymiä aika pitkälle tulevaisuuteen. Vuosi sitten oltiin sellaisessa tilanteessa, ettei tiennyt mitä on luvassa kolmen kuukauden päästä.
Pitkän linjan telakkamies Rajamäki aloitti työt telakalla jo vuonna 1975. Hän on toiminut telakkamiesten työsuojeluvaltuutettuna vuodesta 2000. Hän vaikuttaa myös Turun telakan hallituksessa henkilöstön edustajana. Hän on seurannut aitiopaikalta eri omistajien kompurointia Masa Yardsin perustamisen jälkeen Kvaernerista ja Akerista viimeisimpään STX-yhtiöön.
– Perheyritys Meyer haluaa tehdä teollisessa ympäristössä teollisia tuotteita, mikä on hyvä uutinen. He ovat ilmoittaneet olevansa velkaa seuraaville sukupolville sen, että telakka toimii. Sellaista ei kuule pörssiyhtiön edustajan suusta.
Rajamäki uskoo, että vaikutus ulottuu paitsi sellaisiin yrityksiin, jotka ovat suoraan tai välillisesti tekemisissä telakan tuotannon, suunnittelun tai rakentamisen kanssa, myös muihin alueen palveluihin kuten ravintoloihin, hotelleihin, takseihin sekä autokauppaan ja asuntokauppaan.
Pelkästään telakalle toimittavia yrityksiä on yli 3 000. Myös ulkomaiset työntekijät maksavat arvonlisäverot Suomeen. Valtio saa lisäksi Finnveran yritystakauksista ja rahoituksista tuloa.
– Jos meinaa pärjätä kansainvälisissä kisoissa, mitä laivanrakennuskin on, pitää olla kunnon stadion, joka tarkoittaa telakkaa. Suomen kilpailuvaltti tässä elämysteollisuudessa on, että pystymme ajallaan toimittamaan tilaukset, toteuttamaan toiveet ja myös itse luomaan innovaatioita sekä panostamaan energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyteen.
Telakan ja verkoston välillä vallitsee Rajanmäen mukaan tiivis symbioosi.
– Telakan kyljessä on syntynyt yrityksiä. Tämä vaikuttaa monien yritysten liikevaihtoon, sillä telakka ei pysty rakentamaan kaikkea omin voimin. Toisaalta verkosto ei pysty sopimaan yksin laivakauppoja, joten telakka sopii ne kantaen ison osan rahoitusriskistä.
Vientiteollisuutta hyvinvoinnin tueksi
Rajamäki toivoo, että siitä vallitsee yksimielisyys, että Suomi tarvitsee vientiteollisuutta tai hyvinvointiyhteiskunta romahtaa täydellisesti.
– Kokoomuksen ja keskustan vaaliteemoista ei löydy kahta tärkeää sanaa, vientiä tai teollisuutta. Saksassa ja Ruotsissa teollisuuden arvostus on aivan toista mitä Suomessa.
Rajamäki oli yhdessä alihankkijaverkoston edustajan Juha Hietarinnan kanssa mukana Varsinais-Suomen telakkatyöryhmässä ja uskoo tämän avanneen silmiä Varsinais-Suomessa.
Nyt telakalla työskentelee omaa väkeä 1 350, joista työntekijöitä on 850 ja loput muun muassa toimihenkilöitä. Telakalla toivotaan oman väen osuuden kasvavan.
Alihankintaverkoston tilanteesta kerrotaan perjantaina ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Osta näköislehti
uutiskirje 
