Paikallisen juniorivalmennuksen taso ja sen kehittäminen kuuluu ikuisuusaiheisiin kotimaisessa futiskeskustelussa. Palloliitossa ja seuroissa on pohdittu pitkään, millä keinoilla pelaajakehityksen pitkäksi venähtänyt etumatka jalkapallon huippumaihin on saavutettavissa.
Kysymys liittyy vahvasti kotimaisen futiksen ikuisuustavoitteeseen eli arvokisapaikkaan. Suomi on edelleen lilliputtikorissa, kun samaan aikaan Albanian ja Islannin kaltaiset maat juhlivat ensimmäistä paikkaansa arvoturnauksessa.
Voittamisen halun tulee lähteä pelaajista itsestään.
Tilanne ei ole täysin sysimusta. Vuosien saatossa on menty eteenpäin erityisesti olosuhdeasioissa. Omina juniorivuosinani 80–90-luvuilla puitteet olivat alkeelliset nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Joukkueet harjoittelivat enimmäkseen sorakentillä ja koulujen saleilla.
Nykyisin voidaan harjoitella jo lähes ympärivuotisesti tekonurmilla. Talviharjoitteluun soveltuvia jalkapallohalleja on noussut Suomeen runsas määrä. Toki jatkossa tarvetta olisi edelleen uusille liikuntapaikkainvestoinneille.
Seuroissa on aiempaa enemmän osaamista ja päätoimisten juniorivalmentajien määrä on kasvanut. Palloliitolla on Sami Hyypiä -akatemiaa ja muita kehityshankkeita. Moni seura on myös hakenut toimintaansa hyväksi havaittuja malleja ulkomailta.
Parantamisen varaa riittää kuitenkin edelleen. Parhaat valmentajat koutsaavat Suomessa vanhempia ikäluokkia. Nappulatasolla vastuu jää usein vanhemmista kasatulle vapaaehtoisporukalle, joka tekee kieltämättä mittaamattoman arvokasta työtä. Harjoittelun laatu on kuitenkin vaihtelevaa.
Ensimmäisen valmentajan tulisi sytyttää liekki omaehtoiseen, monipuoliseen harjoitteluun ja liikuntaan sekä osata opettaa tekniset asiat oikein. Tähän työhön tarvittaisiin tehtävälleen omistautunut valmentajakunnan parhaimmisto.
Usein nuorissa ikäluokissa yksittäisen ottelun tai turnauksen voittaminen nousee valmentajien teeseissä liian suureen rooliin. Rohkeus pelata ja yrittää erilaisia asioita epäonnistumistenkin kautta jää tällöin paitsioon. ”Ei keskelle!” -karjahtelua kuullaan junnumatseissa liian usein.
Voittamisen halun tulee lähteä pelaajista itsestään. Valmentajalle tärkeintä pitäisi olla aina pelaajan taidon ja itseluottamuksen kehittäminen. Valmentaja voi olla vaativa, mutta otteen pitää olla pedagoginen. Huutamalla valmentamisen aika alkaa olla onneksi ohi jo aikuistasonkin peleissä.
Suomessa harjoitellaan usein tekniikkaa irrallisena osana pelitilanteesta. Juniorit pärjäävät loistavasti taitokisoissa, joissa ei ole vastustajia. Pelitilanteessa temppuja ei osata tai uskalleta tehdä. Harjoittelussa perustaitojen opettelun tulisi aina tapahtua pelinomaisissa tilanteissa.
Harjoitusmääristä ja varhaisesta erikoistumisesta on puhuttu myös paljon. Joukkueharjoituksia on jopa liikaa ja usean lajin harrastaminen käy mahdottomaksi. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston tuoreehkon tutkimuksen mukaan nuorten joukkuelajien harrastajien urheilupoluissa korostuu monipuolinen harrastaminen.
Omaehtoinen liikkuminen kärsii tilanteessa, jossa sitä pitäisi runsaasti lisätä myös kansanterveydellisistä syistä. Ohjatuissa harjoituksissa opitaan miten asiat tehdään, mutta taidon kehittymisen mahdollistavat toistot tehdään kotona ja pihapeleissä. Kehitystä syntyy vain oman innostuksen kautta.
Lopuksi on hyvä muistaa, että vain murto-osasta junioreista tulee ammattilaispelaajia. Liikunnan pariin innostamalla tehdään myös tärkeää kasvatustyötä.
Poliittisten toimijoiden rooli tässä paletissa on huolehtia olosuhteiden kehittämisestä ja siitä, että harrastaminen on mahdollista myös vähävaraisemmissa perheissä. Nykyisellä talouskurihegemonian aikakaudella tavoite on haastava. Panostaminen liikuntaan kun ei näy plusmerkkisenä heti seuraavan vuoden budjetissa. Esimerkiksi Oulussa taitetaan peistä jälleen kerran alle 18-vuotiaiden ryhmien maksuttomista vuoroista. Rohkeutta tarvitaan myös näissä väännöissä.
Vakiokupongilla seikkaillaan tällä kertaa Englannin alasarjojen parissa. Kohteessa 2 Ykkösliigan jumbo Barnsley saa vieraakseen Port Valen. Kotijoukkue on hävinnyt kuusi ottelua putkeen eikä tunnelin päässä näy vieläkään valoa. Peliprosentit puoltavat varmaa kakkosta.
Myös kohteessa 9 varma kakkonen on kokeilemisen arvoinen pelivalinta. Scunthorpe on ollut kovassa lennossa viime kierroksilla ja voittoputki saanee jatkoa Swindonin kustannuksella.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 14.11. kello 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 2(X), X(2), 1, 1(X), 1, 1, 2, X(1), 1(X), 1(X), X.
uutiskirje 
