Työttömyys on vakava ongelma kaikkialla maailmassa. Kolmannen maailman maissa se on erityisen vaikea ja vaarallinen haaste. Ja väitän, ettette voi edes kuvitella, kuinka vakava, suorastaan tappava uhkatekijä työttömyys on Afganistanissa!
Afganistan on yksi koko tämän kurjan planeetan köyhimmistä maista, katsotaan asiaa miltä kannalta tahansa. Erityisesti naisten elämä on katastrofaalista.
Syntyminen naiseksi Afganistaniin on ehkä suurin kuviteltavissa oleva onnettomuus. Se on ongelma, jota vastaan on melkein mahdotonta taistella! Myös työttömyys on naisille aivan erityinen ongelma, ja varsinkin nuorten naisten tilanne on vaikea.
Työnantajat suhtautuvat Afganistanissa naisiin kuin seksiorjiin tai alempiarvoiseen sukupuoleen.
Olen itse etsinyt töitä tosissani jo useamman kuukauden ajan. Turhaan.
Suurin osa työttömistä on nuoria miehiä ja naisia. Tämä nuoriso viettää päivänsä kahviloissa tai maleksien kaduilla. Monet ystäväni kuluttavat aikaansa Facebookissa. Paljon pahempiakin asioita tapahtuu: on huumeiden käyttöä ja masentuneisuutta.
Olen nähnyt monia nuoria naisia, jotka käyttävät huumeita ja ovat pettyneitä elämäänsä. Jos heiltä kysyy, mitä he ajattelevat omasta tulevaisuudestaan, he ovat kuin toivonsa menettäneitä. Ja tilanne pahenee päivä päivältä.
Kunnollisen työn löytäminen on vaikeaa niin miehille kuin naisillekin, mutta naisille se on vaikeampaa. Kun nuoret naiset tapaavat toisiaan, he puhuvat tuskin mistään muusta kuin työn etsimisestä: ”Tiedätkö mitään työtä, jota voisin hakea? Kerrothan minulle, jos kuulet, että jossain on vapaa työpaikka.”
Nuoret miehet ajattelevat, että nuorten naisten on helpompi löytää töitä kuin miesten. Naisena en allekirjoita tätä. Kuten yllä sanon, tässä maassa kurjin kohtalo on syntyä naiseksi. Me voimme saada työtä, mutta vastineeksi meidän odotetaan tekevän monia asioita, joita emme halua tehdä. Tahdon antaa pari esimerkkiä, jotka tekevät asian selvemmäksi.
Ystäväni kertoi minulle omasta kokemuksestaan: ”Eilen menin uuden kaupungin puolelle työhaastatteluun. Kyseessä oli rakennusalan yritys, työ oli toimistotyötä. Kun oli minun vuoroni, toimitusjohtaja kutsui minut sisään. Astuin toimistoon ja istuin nojatuoliin. Toimitusjohtaja katsoi minuun ja sanoi: ’Olet niin kaunis!’ En vastannut mitään. Sitten hän sanoi: ’Ennen kuin aloitamme varsinaisen haastattelun, sinun pitäisi istua tänne minun viereeni ja kertoa hiukan itsestäsi.’ Sanoin: ’Minun on hyvä tässä. Voin hyvin puhua teille täältä käsin.’ Silloin hän sanoi vakavalla äänellä: ’Sinun täytyy istua tänne, muuten en anna sinulle työtä.’ Sanoin: ’Hyvä on sitten! Työ ei ole minua varten.’ Yritin lähteä huoneesta, mutta toimitusjohtaja tarttui käteeni ja pysäytti minut. Kun käännyin katsomaan häntä, hän löi minua niin kovaa, etten voinut olla itkemättä. Lähdin pois.”
Toisen esimerkin kertoi englannin opettajani. Hän kertoi, että hänen tarkoituksensa oli palkata vastaanottovirkailija kielikouluunsa. Nuori nainen, jonka hän valitsi virkaan, oli nuori ja viehättävä. Kun opettajani kertoi hänelle, että oli valinnut hänet työskentelemään toimistossaan, nainen sanoi: ”Minä todella tarvitsen tämän työn. Olen ollut töissä monissa toimistoissa, mutta aina vain päivän tai kaksi, sitten minun on täytynyt jättää työ. Voin ottaa tämän työn vastaan, mutta vain sillä ehdolla, ettette ehdota minulle suhdetta tai pyydä minua tyttöystäväksi. Jos hyväksytte ehtoni, olen valmis työhön. Mutta seksuaalisia toiveitanne en voi tyydyttää.”
Nämä kaksi esimerkkiä kertovat siitä todellisuudesta, jonka nuoret naiset kohtaavat Afganistanissa joka ikinen päivä. Työnantajat suhtautuvat naisiin kuin seksiorjiin tai alempiarvoiseen sukupuoleen.
On myös olemassa naisia, joilla ei ole mitään pätevyyttä työhönsä, mutta jotka tekevät mitä tahansa saadakseen töitä. Työnantajat taas tyydyttävät sukupuolisia tarpeitaan näiden naisten kanssa.
Ja ne naiset, jotka eivät tätä hyväksy, jäävät työttömiksi ja muodostavat yhteiskunnallisen ilmiön nimeltä ”Naiset ja työttömyys”.
uutiskirje 
