Huuhkajien menestys tuntui unelta
Miltä tuntuu olla lohkovoittaja? Miltä ylipäätään tuntuu voittaa monta ottelua putkeen ilman, että vastassa on mitään liechtensteinejä ja sanmarinoja? Miltä tuntuu olla muuta kuin ikuinen altavastaaja?
Suomen miesten A-maajoukkueen eli kotoisasti Huuhkajien taival Kansojen liigan lohkovaiheessa sai monet futisfanit hieromaan silmiään ja pelkäämään, josko tämä kaikki on sittenkin vain ihanaa unta. Neljä peräkkäistä voittoa tuntui uskomattomalta, melkein liian hyvältä. Mutta kun 3 000 suomalaisfania huusi, ulvoi, loikki toistensa päälle ja viskoi muovisia oluttuoppeja ympäriinsä A. Le Coq -areenan päätykatsomoa Teemu Pukin ratkaistua maalillaan vierasvoiton Virosta, toivoi vain, ettei tämä loppuisi koskaan.
Uraauurtavinta työtä tänä vuonna on tehty Marko Salorannan luotsaamassa Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueessa.
Huuhkajien voittokulkua ei selitä mikään yksittäinen syy, vaan monen onnistumisen ja onnekkaan sattuman summa. Valmentaja Markku ”Rive” Kanervan kykyä ottaa miehistöstään kaikki irti ei voi liikaa korostaa. Älykäs ja analyyttinen manageri rakentaa taktiikkansa sen mukaan, millainen ryhmä kulloinkin on käytettävissä, ja tulokset puhuvat puolestaan.
Myös yksittäisten pelaajien onnistumiset ruokkivat hyvän kehää: Teemu Pukin maalivire, Lukas Hradeckyn ilmiömäiset torjunnat ja Paulus Arajuuren tinkimätön asenne.
Reilut kaksi vuotta sitten nimetön futisfani latasi Youtubeen versionsa Sannin 2080-luvulla -hitistä. Versiossa vaikerrettiin, miten meillä on ikävä Littiä vielä tuollakin vuosikymmenellä. Parissa vuodessa fanilaulujen sävy on muuttunut mollista duuriksi, alistuneisuudesta Vive la Rivelutioniksi ja Pukki partyksi. Jos tämä on unta, älkää herättäkö minua.
Elina Vainikainen
Vuorokausi puhetta MM-kisojen valoista ja varjoista
Viime kesän jalkapallon MM-kisojen yhteydessä tehtiin myös suomalaisen urheilujournalismin hienoin teko pitkään aikaan. Yle Puheella tulleessa, 24 tuntia yhtä soittoa kestäneessä ennakkolähetyksessä pureuduttiin syvällisesti kisoissa edustettuina olleiden maajoukkueiden taustoihin, mutta perehdytettiin futiskansaa muun muassa VAR-tuomiojärjestelmään ja käytiin tunneittain kiperät visailutuokiot.
Vieraita ohjelmassa piisasi laidasta laitaan kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö, veteraanivalmentaja Martti Kuusela ja erotuomari Antti Munukka.
Lähetyksessä kuultiin myös upeimpia selostushehkutuksia jo menneistä MM-kisoista, ja paljastipa Huuhkajaluotsi Markku Kanerva myös sen, kenet brassihyökkääjistä hän kelpuuttaisi Suomen maajoukkueeseen.
Yle Puheen MM-kisaennakko oli kaiken kaikkiaan vuoden urheilukulttuuriteko, ja soisi tästä muodostuvan tradition vaikka kaikkiin futiksen arvokisoihin. Sami Laine, Matti Härkönen, Riku Salminen ja asiantuntijoina mukana olleet Erkka V. Lehtola ja Petri Pasanen vetivät kellonympäryksen hämmentävän hyvällä sykkeellä. Heillä oli intoa, tietoa ja kykyä käyttää sanaa kello neljältä aamuyölläkin. Ja jättiläisten lisäksi osuvaa analyysia piisasi myös pienemmistä futismaista kuten Marokosta ja Iranista.
Samalla lähetyksessä tehtiin suomalaisille tutuksi futisfilosofi Eduardo Galeanoa. Hänen teoksensa Jalkapallo valossa ja varjossa onkin allekirjoittaneen joululahjalistalla. Galeanon siteeraamiseen olikin hyvä päättää Ylen 24h MM-ennakko, ja käynnistää kaikkien aikojen kisat.
Olli Kohonen
Vuoden joukkue näyttää suuntaa
Vuoden kotimaiseksi jalkapallojoukkueeksi olisi helppo valita Kansojen liigassa lohkovoittoon asti edennyt Huuhkajalauma. Uraauurtavinta työtä tänä vuonna on kuitenkin tehty Marko Salorannan luotsaamassa Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueessa, joka sijoittui toukokuun EM-kisoissa kolmanneksi ja selvisi mukaan Uruguayssa pelattuihin MM-kisoihin.
Vaikka MM-turnaus ei sujunut tuloksellisesti yhtä hyvin, joukkueen taipaleesta on syytä nostaa esiin kaksi seikkaa, jotka on hyvä laittaa korvan taakse erityisesti kaikissa juniorijalkapallojoukkueissa – oli taso sitten mikä hyvänsä.
Ensimmäinen niistä liittyy joukkueen toimintakulttuuriin. Seurojen ja maajoukkueen yhteistyö on ollut tiivistä. Lisäksi Saloranta rakensi maajoukkueelle selkeästi roolitetun taustaryhmän. Mukana on muun muassa fysiikkaharjoittelun ammattilaisia ja videoanalyytikko.
Saloranta totesi keväällä yhden päällikön sirkuksen olevan vanhakantaista ajattelua nykyajan rajussa kilpailussa. Hänen mukaansa on tärkeää ymmärtää se, että valmentaja tarvitsee ympärilleen itseään etevämpiä ihmisiä eri osa-alueilta. Näin joukkueen potentiaali voidaan lunastaa täysimääräisesti.
Toinen merkille pantava asia on joukkueen pelitapa. Salorannan tiimi on uskonut vahvasti pallonhallintaan nojautuvaan identiteettiin, jossa pallo on pelin kontrolloinnin väline. Pallonhallintaan pohjautuva jalkapallo korostaa taitoa ja pelikäsitystä sekä kehittää pelaajan omaa ajattelua. Jalkapalloilijan perustaidot opitaan parhaiten tällä tavalla ja näin tulevaisuuden joukkueissa on mahdollista käyttää useampia erilaisia taktisia vaihtoehtoja.
Jaakko Alavuotunki
lehti 