Näin eduskuntavaalien alla maahanmuutto on noussut taas keskusteluihin. Äänekäs vähemmistö – kutsuttakoon sitä vaikka mölymystöksi – jaksaa mekastaa kotouttamisen turhuudesta ja väittää, ettei sellainen lapsi, nuori tai aikuinen, joka kotouttamista tarvitsee, ansaitse asua maassamme. Onneksi valtaosa ihmisistä kuitenkin ymmärtää, että ihan jokainen vieraaseen maahan ja kulttuuriin muuttava tarvitsee enemmän tai vähemmän tukea. Ja jalkapallopiireissä on jo kauan sitten oivallettu, että kuningas- ja kuningatarlaji on tässä verraton väline.
Futis on erittäin suosittua maahanmuuttajaperheissä oikeastaan lähtömaasta riippumatta. Koska jalkapalloa pelataan kaikkialla maailmassa, se on useimmille jo ennestään tuttu ja hyväksi tiedetty harrastus. Lisäksi kun monissa seuroissa toimii maahanmuuttajataustaisia ihmisiä jo ennestään, on kynnys osallistua matalampi.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Mikko Latvala on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan maahanmuuttajataustaisten nuorten integraatiota yhteiskuntaan jalkapalloharrastuksen kautta haastattelemalla VPS:n ja VPS-junioreiden toiminnassa mukana olleita nuoria miehiä. Tulokset ovat lupaavia: harrastuksesta on ollut apua niin sosiaalisten suhteiden synnyttämisessä, kielen oppimisessa kuin ylipäätään yhteisöön kiinnittymisessä.
Kuva ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen. Latvala nostaa esille erityisenä ongelmana sen, miten monien maahanmuuttajataustaisten futisjunnujen vanhemmat eivät osallistu lastensa harrastukseen juuri lainkaan. Kielimuuri on suuri este, mutta myös kulttuurisilla tekijöillä on merkitystä. Palloliitossakin tämä on huomattu ja ryhdytty toimiin: liitto käynnisti vastikään yhdessä Opetushallituksen ja monikulttuurisuuden edistämisyhdistys Walter ry:n kanssa kaksivuotisen hankkeen, jossa paitsi kehitetään matalan kynnyksen futistoimintaa, myös koulutetaan erityisiä kulttuuritulkkeja helpottamaan monikulttuurista kanssakäymistä.
Palloliitossa onkin oivallettu, ettei jalkapallo ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke vaan samat hierarkiat ja hankaluudet, joihin maahanmuuttajat muualla arjessaan törmäävät, ovat läsnä myös futiksessa. Näitä on tärkeä tehdä näkyviksi ja pyrkiä vähentämään. Maahanmuuttajataustaiset kulttuuritulkit ovat erinomainen tapa helpottaa lasten ja nuorten harrastamista ja sitouttaa myös vanhempia seuratoimintaan. Tulkit auttavat junnupelaajia ja heidän vanhempiaan ylittämään sekä kielellisiä että kulttuurisia muureja.
Tulkit eivät kuitenkaan yksin riitä. Koko futisyhteisön on kannettava vastuunsa, että ihan jokainen lapsi tai nuori kulttuuritaustastaan riippumatta kokisi olonsa lajin parissa turvalliseksi ja voisi nauttia pelistä. Mikko Latvalakin huomauttaa, että aivan liian moni kokee yhä rasismia ja kiusaamista: tähän syyllistyvät paitsi toiset pelaajat, myös pelaajien vanhemmat kentän laidalla. Tätä ei tule hyväksyä.
Maahanmuuttajataustaisille junnufutareille on Suomessakin upeita esikuvia, joiden tarinoista voi saada voimaa ja inspiraatiota. Esimerkiksi Perparim Hetemaj kertoi vastikään Helsingin Sanomille kiitollisuudestaan siitä, että pääsi pelaamaan pikkunassikkana HJK-Malmiin. Sieltä ura urkeni kansainvälisille kentille ja Suomen maajoukkueeseen. Futisyhteisön on työskenneltävä tosissaan, jotta ”Perpan” kaltaiset tarinat olisivat jatkossakin mahdollisia.
Viikon vakiolapulla on Valioliigaa ja Championshipiä. Kohteen yksi kotijoukkue Manchester United on pelannut Ole Gunnar Solskjärin astuttua puikkoihin kuin unelma, mutta viime aikoina kone on yskinyt. Ennen maajoukkuetaukoa turpaan tuli Wolverhamptonilta ponnettoman esityksen jälkeen, ja tauko tuli Mestarien Liigaakin tahkoavalle, väsyneelle porukalle tarpeeseen. Veikkaan punapaitojen astelevan lauantaina Watfordia vastaan niin sisuuntuneina, että varman ykkösen uskaltaa kohteeseen iskeä.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 30.3. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2, 1(X), 1, 1(2), 2(X), 1, 1(X), 1(X), 1, 2(X), X.
lehti 