Sanoilla on väliä myös urheilussa. Puhuttaessa jalkapallon arvoturnauksista on esimerkiksi ”MM-kisoilla” totuttu tarkoittamaan nimenomaan miesten turnauksia siinä, missä naisten kisat on erotettu sukupuolittavalla etuliitteellä. Puhetapa asettaa miesurheilun normiksi ja naisurheilun sen jonkinlaiseksi kehittymättömämmäksi vastinpariksi, jonka eroa ”aitoon asiaan” pitää sukupuolimerkinnällä korostaa.
Sunnuntaina päättyvät MM-kisat jäävät histo-riaan monestakin syystä, eivätkä vähiten siksi, että esimerkiksi Yleisradion kisalähetyksissä sukupuolittava puhetapa loisti poissaolollaan. Toimittajat ja selostajat puhuivat säännönmukaisesti vain maailmanmestaruuskisoista ja eri maiden joukkueista ilman sukupuolen korostamista.
Olemme jo tottuneet katsomaan vaikkapa yleisurheilua vertailematta nais- ja miesurheilijoiden suorituksia toisiinsa. Ehkä jonain päivänä tämä onnistuu myös jalkapallossa, mitä sanavalinnat edesauttavat.
Puhe MM-kisoista ilman etuliitteitä on siksikin perusteltua, että kisat olivat kaikilla mittareilla menestys. Pelien taso oli muutamaa alkulohkon peliä lukuun ottamatta erinomainen, kisajärjestelyt tuntuivat sujuneen moitteitta ja ottelut kiinnostivat ympäri maailman niin, että katsojaennätykset paukkuivat. Suomessakin USA:n ja Hollannin välistä finaalia seurasi parhaimmillaan lähes 700 000 silmäparia, ja Briteissä Englannin ja USA:n välinen välierä oli vuoden katsotuin tv-lähetys toistaiseksi.
Kotoiselle Yleisradiollemme kisat olivat iso satsaus, joka kannatti. Laadukkaasti tuotetut ottelulähetykset studio-osuuksineen houkuttelivat paljon uusia ihmisiä kisojen pariin.
Suosio on luonnollisesti saanut myös kattojärjestön sedät keulimaan. FIFA:n pääjehu Gianni Infantino väläytti kisojen aikana joukkuemäärän nostoa nykyisestä 24:stä 32:een, mikä on täysin kuolleena syntynyt ajatus. Miesten kisojen mammuttitautia ei tarvitsisi tartuttaa.
Vaikka naisfutiksen suosio ja taso nousevatkin kohisten, kehitys on epätasaista. Jo näissä kisoissa kahdeksan parhaan joukkueen joukossa oli seitsemän eurooppalaista, ja karsinnat kisoihin ovat kovat – kuten me Suomessa valitettavan hyvin tiedämme.
Monissa muissa maissa ja maanosissa naisfutis on vielä lapsenkengissä, ja satsata kannattaisi ennemmin juniorityöhön, omien sarjojen kehittämiseen sekä valmentajien kouluttamiseen.
Paitsi, että suppeammat kisat ovat tasaisemmat ja jännittävämmät, ne ovat myös ekologisemmat ja edullisemmat järjestää. Koko maapallon kannalta on järkevää, että arvokisojakin voidaan pelata ilman massiivista uudisrakentamista ja megalomaanisia stadionkomplekseja.
Toveri Kohonen kirjoitti tällä palstalla viime viikolla kisojen puhutuimmasta pelaajasta, Megan Rapinoesta. Yhteiskunnallisilla kannanotoillaan kohahduttaneen Rapinoen ansioksi voi ainakin osaksi laittaa sen, että näiden kisojen aikana politiikan ja urheilun liitosta on puhuttu enemmän kuin aikoihin – ja se on vain ja ainoastaan hyvä.
Myös kannattajat ovat lähteneet tähän mukaan, ja USA:n voiton jälkeen stadionilla kuultiin pelaajien palkkatasa-arvoa vaativia huutoja.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei naisfutiksen ja politiikan konflikti pelkisty palkkauskysymyksiin tai siihen, mennäkö voiton jälkeen Trumpin vastaanotolle vai ei.
Monissa maissa meno on paljon raadollisempaa kuin USA:ssa, ja niinkin perinteikkään futismaan kuin Argentiinan tilanne on ollut viime vuosina katastrofaalinen. Naisten jalkapalloon ei pitkään satsattu käytännössä lainkaan, minkä katsottiin heijastavan maan patriarkaalista ja konservatiivista kulttuuria. Albicelesten pääsy nyt päättyneisiin kisoihin oli jo itsessään ihme ja todellinen työvoitto.
Argentiinan naisfutiksen nousua on mahdollista tarkastella osana viime vuosina käytyä keskustelua naisten oikeuksista, ja monet pelaajatkin ovat alkaneet pitää urheiluaan feministisenä tekona. Koska kielellä on merkitystä, monet ruohonjuuritason toimijat puhuvat lajistaan ”feministisenä jalkapallona”, ei feminiinisenä.
Kyse on enemmän kuin lajista, kyse on koko yhteiskunnasta ja seksististen rakenteiden murskaamisesta – ja siihen jalkapallo on verraton väline.
Viikon vakiorivillä on tutusti suomifutista. Ykköskohteen Pohjanmaan derbyssä kohtaa kaksi alisuoriutunutta joukkuetta. Vierasjoukkue VPS on pelannut koko kauden voitoitta, ja maanantaina seura ilmoittikin päävalmentajan vaihtumisesta.
Onnistuuko pelaajaurallaan 360 asteen käännöksistään tunnettu Christian Sund kääntämään myös vaasalaisten kurssin, jää nähtäväksi. SJK:n vieraana se on haastavaa, mutta laitetaan ykkösen kaveriksi toiveikas risti.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 13.7. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(x), 1, 1, 1, 1(x), 1, 1(x), 1(x), 2, 1, 1(2), 1, 1(x).
uutiskirje 
