Elokuun 25. päivä tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun myanmarilaisen rohingya-kansan jäsenten maastapako alkoi. Vuosipäivän johdosta YK ja Oxfam julkaisivat raportit rohingyoiden nykytilanteesta, jota voi luonnehtia lähes toivottomaksi.
Kaksi vuotta sitten Myanmarin armeija aloitti Rakhinen osavaltiossa hyökkäyksen, jota Myanmarin hallitus väittää vain reaktioksi islamilaisten rohingya-militanttien hyökkäyksiin. Armeija syyllistyi joukkomurhiin sekä satojen naisten ja tyttöjen joukkoraiskauksiin, joilla tähdättiin kansanryhmän tuhoamiseen.
Yli 700 000 rohingyaa on pakolaisina Bangladeshissa. Myanmarissa heitä on jäljellä puolisen miljoonaa, joista lähes 130 000 on suljettu hallituksen ylläpitämiin säilytyskeskuksiin, käytännössä keskitysleireihin.
Rohingyat tuntevat olevansa välitilassa, jolle ei ole loppua näkyvissä.
YK:n tutkijoita ei ole leireihin päästetty, joten raportin tiedot on kerätty pakolaisleireiltä Bangladeshissa, Malesiassa ja Thaimaassa sekä haastattelemalla humanitaarisen työn tekijöitä, yliopistoväkeä ja tutkijoita.
Loputon välitila
– Rohingyat tuntevat olevansa välitilassa, jolle ei ole loppua näkyvissä. Heidän elämänsä on pelkkää hengissä pysyttelemistä, Oxfamin rohingya-asiantuntija Elizabeth Hallinan sanoo.
Myanmar on tarjoutunut ottamaan pakolaiset takaisin, mutta ensimmäinen yritys viime vuonna epäonnistui. Elokuun lopulla Bangladesh ja YK:n pakolaistoimisto julkistivat suunnitelman arvioida noin 3 500 pakolaisen paluuhalun.
Monet kieltäytyvät paluusta, koska pelkäävät väkivallan jatkuvan. YK:n asiantuntija Radhika Coomaraswamy sanookin, että vaino uhkaa edelleen palaavia pakolaisia. Paluu merkitsisi monelle myös paluuta kylään, jonka armeija on jyrännyt niin maan tasalle, ettei puutakaan ole jäänyt pystyyn.
Pieni toivon ikkuna
Rohingya-pakolaisten palauttaminen Myanmariin altistaisi heidät ”liki apartheid-laeille”, joiden mukaan esimerkiksi buddhalaisen naisen ja jotakin muuta uskontoa tunnustavan miehen avioliitto vaatii hallituksen hyväksynnän.
– Mihin me oikein lähettäisimme heidät? Meidän täytyy saada jonkinlaisia vakuuksia, että heille myönnetään kansalaisuus. Se antaisi rohingyoille samat oikeudet kuin muillekin, Coomaraswamy sanoo.
– Ei ole kyse vain fyysisestä turvallisuudesta, vaan siitä tosiasiasta, ettei ihmisiä pitäisi pakottaa elämään sellaisissa oloissa kuin Rakhinen pakolaisleirit.
Hänen mukaansa on avautunut pieni toivon ikkuna, että kansanmurhaan syyllistyneet saataisiin kansainvälisen oikeuden eteen. YK:n tutkimusryhmä on kerännyt uutta todistusaineistoa syyllisiksi epäillyistä ja lisännyt heidän nimensä salaiselle listalle, joka luovutetaan YK:n ihmisoikeusjohtajalle Michelle Bacheletille.
lehti 