Tottumiskysymys
Seitsemän ohjaaja-käsikirjoittajan; Kirsikka Saari, Elli Toivoniemi, Anna Paavilainen, Alli Haapasalo, Reetta Aalto, Jenni Toivoniemi ja Miia Tervo, episodielokuva.
Useiden ohjaajien, leikkaajien ja kuvaajien lisäksi elokuvassa nähdään kymmeniä näyttelijöitä Kati Outisesta Tommi Korpelaan ja Krista Kososesta Eero Ritalaan.
Tuotanto Tuffi Films.
Ensi-ilta elokuvateattereissa 27.9.2019.
Seitsemän ohjaajaa, kuusi tarinaa.
Tarinoita sukupuolittuneesta vallankäytöstä arkisissa tilanteissa. Tarinoita yksittäistapauksista, jotka yhdessä piirtävät selkeän ja lievästi masentavan, mutta myös absurdin ja ääneen naurattavan kuvan.
”Tehdääks me ensin tää raiskaus vai tää tappo”, kysyy teatteriryhmän jäsen harjoituksissa. Kuin puhe olisi ruisleivästä.
Teatterin puvustamossa mietitään ratkaisuja, joilla kätevimmin toteuttaa naisnäyttelijän yltä näytös toisensa jälkeen revittävät ja vereen sotkeutuvat puvut.
Ruisleivästä puhuu elokuvassa myös kokenut juristi viitatessaan raiskausoikeudenkäyntiin.
Jokaisen pahoinpidellyn ja ahdistellun naisen tapaus on omansa ja järkyttävä, mutta ylityöllistetyn oikeuden työntekijän pöydälle yksittäistapaukset muodostavat loppumattomia paperipinoja.
Naurua rankan äärellä
Tottumiskysymys sai alkunsa yli kolme vuotta sitten, kun tuottaja-ohjaaja Elli Toivoniemi ja käsikirjoittaja-ohjaaja Kirsikka Saari keskustelivat kokemuksistaan vallankäytöstä, rajojen ylityksistä ja häirinnästä.
He kutsuivat yhteen muitakin elokuvantekijöitä ja huomasivat, että kaikilla oli kokemusta samanlaisista tilanteista. Luvattomasta koskemisesta, ohi puhumisesta ja ulkonäöllä vitsailusta. Arkisista ja niin tavallisista tilanteista, ettei niitä jaksa laskea.
”Ei mua ainakaan oo koskaan häiritty. Paitsi mitä nyt ne kaikki tavalliset”, kuten yksi elokuvan hahmoista sanoo.
Näiden kokemusten pohjalta syntyi ensin yhdentoista lyhytelokuvan sarja otsikolla Yksittäistapaus, sitten kuuteen niistä perustuva episodielokuva Tottumiskysymys.
– Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien puhuimme samasta asiasta. Kaikki tekijät tunnistivat ilmiön ja työllä oli selkeä suunta, kertoo Saari, joka vastaa pitkän elokuvan kokonaisuudesta.
Yhteinen aihepiiri antoi raamit, mutta jokainen ohjaaja valitsi itse, millaisesta havainnosta lyhytelokuvassaan kertoo. Toisaalta loppuvaiheessa kaikkien oli luovutettava päätäntävaltaa yhteisen elokuvan mahdollistamiseksi.
Uraauurtava työtapa syntyi tehdessä ja edellytti runsaasti keskustelua.
– Prosessia ei voinut ennustaa etukäteen, mutta se meni hyvin. Joskus on otettava isoja riskejä, jotta voi syntyä uutta, sanoo Elli Toivoniemi.
– Vielä leikkausvaiheessa ideoimme uusia kuvia ja kohtauksia tarpeen mukaan. Ne kuvattiin kunkin tarinan ohjaajan kanssa yhteistyössä, kertoo Saari.
– Aiheen rankkuudesta huolimatta meitä yhdisti myös huumorintaju. Tätä tehdessä naurettiin paljon.
Häpeä siirtyy tekijältä uhrille
Romanttinen loma, kotibileet ja koulumatka: kaikki saavat elokuvassa yllättävän ja ikävän käänteen, kun naisen henkilökohtaiset rajat ylitetään lupaa kysymättä.
Alli Haapasalolle itselleen kävi juuri niin kuin hänen ohjaamassaan episodissa. Tuntematon mies kouraisi lomamatkalla takapuolesta.
– Olet aikuinen itsenäinen nainen; elokuvaohjaaja, joka on tottunut johtamaan tilanteita ja yhtäkkiä oletkin vain perse tai uhri tai objekti, hän kuvailee hämmentävää tilannetta.
Seidi Haarla puolestaan näyttelee Jenni Toivoniemen käsikirjoittamassa episodissa sitä lipputangon nuppia, joka pilaa juhlatunnelman firman bileissä kertomalla pomon ahdistelleen.
– Siinä tapahtuu häpeän siirtyminen väärälle ihmisille: tekijältä uhrille, Saarla sanoo.
Jenni Toivoniemen firman juhlia kuvaava episodi on hauska, vaikka välillä tuntuu melkein väärältä nauraa.
– Nauramisessa on helpottavaa se, että silloin voi nähdä myös oman toimintansa. Myös tajuta sen, että itse on voinut käyttäytyä dinosaurusmaisesti, sanoo Seidi Haarla.
– Kun näitä hetkiä tiedostaa, se mikä on piilossa ja rakenteissa ja normalisoitua, tulee esiin. Tämä elokuva on sukupuolittuneen väkivallan ja vallankäytön epänormalisointia.
”Voisiko tätä muuttaa?”
Jenni Toivoniemeä kiinnosti kuvata sitä, kuinka yhteisö pyrkii suojelemaan itseään.
– Sen sijaan, että pyritään oikeasti käsittelemään asia, se koetetaan ohittaa mahdollisimman nopeasti. Ollaan kykenemättömiä pysähtymään asian äärelle. Usein kuunteleminen on vaikeinta.
Myös ohjaaja-käsikirjoittaja Anna Paavilainen kaipaa pysähtymistä ja kuuntelemista.
– Jos puuttuu johonkin epäkohtaan, ollaan helposti heti vaatimassa parempaa ratkaisua tilalle ja vastausta kaikkiin kysymyksiin.
Paavilaisen käsikirjoittaman ja ohjaaman tarinan pohjana on hänen kiitetty ja palkittu monologi-näytelmänsä Play rape. Siinä hän kuvaa naisnäyttelijän näkökulmasta miltä tuntuu näytellä raiskauksen uhria uudestaan ja uudestaan.
Tarinan työnimi oli ”Sano vaan jos tuntuu pahalta”. Julia Lappalainen näyttelee Emppua, joka tekee ensimmäistä suurta rooliaan Kansallisteatterissa. Hän koettaa ilmaista itseään, mutta se ei auta. Empun kokemus sivuutetaan.
– Jos on vaikea sanoa, niin tuntuu olevan vaikea myös kuulla sitä. Huomion ei kuitenkaan pitäisi olla siinä mitä yksi Emppu tekee tai ei tee.
Anna Paavilainen sanoo rakastavansa näyttelijäntyötä, mutta hänen mielestään unelmatyössäkään kaikkea ei tarvitsee kestää eikä kaikkea voi kuitata ammatinvalintakysymyksenä.
– Sen sijaan voisi pohtia yhdessä: voisiko tätä muuttaa?
Tämä vallankumous koskee kaikkia
Naisen kehoon kajoaminen on elokuvien ja televisiosarjojen arkkikuvastoa. Tottumiskysymys kääntää katseen naisen ja tytön kokemukseen.
Kuva ei ole mustavalkoinen eikä osoittele sormella syyllisiä. Aihepiiri koskee ihan kaikkia ja elokuvassakin kyse on yksilöä enemmän yhteisöistä, kulttuurista ja rakenteista.
Elli Toivoniemen mukaan Tottumiskysymys-projektissa ja -metodissa on ollut halua paitsi näyttää mitä maailmassa tapahtuu, myös ymmärtää, miten voisimme jatkossa toimia paremmin.
Kysymys on siitä, miten toimimme yhteisönä. Miten reagoimme, miten osallistumme, miten mahdollistamme.
Sekä elokuvan sisältöä että sen kollektiivista tekotapaa voi pitää vallankumouksellisena.
Muutos on alkanut, kuunnelkaa.
Tottumiskysymys. Ensi-ilta 27. syyskuuta. Yksittäistapaus-lyhytelokuvat esitettiin Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla, tulossa myöhemmin Yle Areenaan.
Tottumiskysymys
Seitsemän ohjaaja-käsikirjoittajan; Kirsikka Saari, Elli Toivoniemi, Anna Paavilainen, Alli Haapasalo, Reetta Aalto, Jenni Toivoniemi ja Miia Tervo, episodielokuva.
Useiden ohjaajien, leikkaajien ja kuvaajien lisäksi elokuvassa nähdään kymmeniä näyttelijöitä Kati Outisesta Tommi Korpelaan ja Krista Kososesta Eero Ritalaan.
Tuotanto Tuffi Films.
Ensi-ilta elokuvateattereissa 27.9.2019.
uutiskirje 