Kirje Kabulista: Keväällä alkaa uusi vuosi

Olen iloinen siitä, että Afganistanissa on neljä aivan erilaista vuodenaikaa: kuulas ja raikas kevät, kuuma kesä, värikäs syksy ja kylmä talvi.

Kevään ensimmäinen päivä aloittaa Afganistanissa uuden vuoden. Länsimaisen kalenterin mukaan tätä juhlaa vietettiin 20. maaliskuuta.

Afganistanissa talvi on vaikeaa aikaa. Erityisen raskasta sen takia, että puun ja kivihiilen polttaminen tekee ilmasta sakeaa ja vaikeaa hengittää. Kun talven viimeiset savuiset päivät väistyvät kevään tieltä, aistin raikkauden koko olemuksellani. Puut viheriöivät ja puhkeavat kukkaan, lämmityksen loputtua ilma puhdistuu, ja masentunut mieli virkistyy.

Vuoden vaihtuminen kevään ensimmäisenä päivänä merkitsee uutta alkua, ja ihmiset tekevät parhaansa, jotta uusivuosi alkaisi hyvissä merkeissä. Sanotaan, että miten uusi vuotesi alkaa, määrittää koko seuraavaa vuotta. Siksi ihmiset haluavat uudenvuoden päivänä iloita ja olla perheidensä kanssa.

Kaikki ponnistelevat saadakseen keskeneräiset työnsä päätökseen ennen kevättä ja uuden vuoden alkua. Monet maalaavat talonsa ja pesevät kaikki mattonsa, verhonsa ja vaatteensa, puhdistavat ikkunansa ja hinkkaavat kaikki kodin nurkat kiiltävän puhtaiksi.

Kevään lähestyessä sateita on paljon. Joka päivä ihmiset tarkistavat tilanteen ja jos aurinko paistaa, he pesevät mattojaan ja täyttävät basaarit, sillä uutta vuotta varten ostetaan myös uusia vaatteita – kaiken pitää olla uutta ja puhdasta, kun uudenvuodenpäivä koittaa. Aivan kuten luonto pesee keväällä kasvonsa, niin myös ihmiset tahtovat olla puhtaita ja raikkaita.

Ennen uuttavuotta ovat kaikki perheenjäsenet paljosta työnteosta kiireisiä – varsinkin naiset, sillä naiset tekevät suurimman osan kotitöistä. Savuinen talvi tai pölyinen kesä eivät voi estää meitä siivoamasta kotejamme.

Kun uudenvuoden päivä koittaa, alkaa juhlinta ja kadut täyttyvät väestä, ihmiset vierailevat toistensa luona ja tapaavat rakkaitaan.

Aina kaikki ei mene niin kuin toivoisimme. Tänä vuonna äitini oli yksin eikä hän pystynyt hoitamaan kaikkia uudenvuoden valmisteluja ajallaan. Pian pääsin kuitenkin hänen avukseen, kun kouluja ja työpaikkoja alettiin sulkea koronaviruksen vuoksi. Niinpä pesin mattoja paitsi omassa kodissani myös äitini luona.

Kevät huumaa. Aurinko helottaa, ja kuinka haluaisinkaan heittäytyä lepäämään auringon lämpöön niin, että uutta energiaa virtaisi minuun ja kaikki väsymys väistyisi ja elämä saisi uuden alun.

Marzia pesi tänä keväänä matot sekä vanhempiensa luona että omassa kodissaan. Kuva: Marzia Gholamin kotialbumi

Ihmiset iskevät lapionsa multaan ja ahkeroivat puutarhoissaan. Karanteenin ansiosta myös tavallisesti parturina työskentelevä veljeni Mahdi on ahertanut talomme pihapiirissä. Nyt puut ovat kukassa ja niiden tuoksu antaa minulle energiaa jatkaa elämää.

Sataa, paistaa, ja sataa ja paistaa yhtaikaa – sateenkaari ilmestyy taivaalle.

Jos keneltä tahansa afgaanilta kysyy, mikä on hänen suosikkivuodenaikansa, melkein kaikki sanovat, että kevät.

Tänä vuonna kevään aloitus ei ollut aivan niin upea kuin tavallisesti. Ihmiset eivät tungeksineet basaarissa ostaen uusia vaatteita. Kovasti odottamani toinen yliopistovuoteni ei alkanut, eivätkä ihmiset päässeet vierailemaan toistensa luona uudenvuodenpäivänä.

Onneksi sää on enimmäkseen kaunis ja luonto on samanlainen kuin aina ennenkin keväisin. Luonto ja ilma jopa kukoistivat, sillä uutisten mukaan saasteet ovat vähentyneet – voimme hengittää syvään ja nauttia raikkaasta ilmasta jokaisella hengenvedolla.

Eniten minua harmittaa, etten päässyt jatkamaan journalismin opintojani. Nyt kun olen kertonut monista hyvistä asioista, ei näytä hyvältä, että valitan. En kuitenkaan pidä siitä, että opintoni lykkääntyvät.

Jotkut koulut ja yliopistot järjestävät kursseja verkossa tai hyödyntävät televisiota opetuksessaan. Tuskin se sujuu kovin hyvin, sillä internet-yhteys on huono ja sen käyttö on kallista. Myös sähkökatkokset ovat yleisiä. Olisin kaikesta huolimatta iloinen, jos oma yliopistonikin aloittaisi verkkokurssit, sillä en halua menettää kokonaista lukukautta.

Odotan kovasti, että koronavirus voitetaan. Tämän kokemuksen jälkeen nautin entistä enemmän elämästäni, opinnoistani ja kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, mitä minulla on.