Koronapandemia on johtanut naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen Sri Lankassa.
CARE konsortion tekemästä kyselystä selviää, että 26 prosenttia vastanneista oli kokenut väkivaltaa koronasulun aikana. Sri Lankassa sulku kesti maaliskuusta kesäkuuhun.
Sanallista, ruumiillista ja seksuaalista väkivaltaa harjoittivat ennen muuta naapurit (49 prosenttia) ja omat vanhemmat (25 prosenttia) sekä lähikumppanit (24 prosenttia). Poliisin käsissä pahoinpidellyksi oli tullut 10 prosenttia vastaajista.
Apua ei haeta
CARE konsortion konsultti Niluka Pereran mukaan useimmat vastaajista jättivät hakematta apua väkivallan uhriksi joutumisensa jälkeen. He eivät tienneet kenen puoleen kääntyä.
Etenkin seksityöläisten, huumeiden käyttäjien ja transsukupuolisten kaltaisiin erityisryhmiin kuuluvien väkivallan uhrien on vaikea saada tukea.
”Näille väestönosille ei ole turvaverkkoa, sillä he eivät voi pyytää apua poliisilta. Väkivalta johtuu heidän stigmatisoivasta identiteetistään, joten poliisitkaan eivät välitä”, Perera selittää. Hakattu seksityöläinen ei kerro tapahtuneesta poliisille, sillä vaikkei seksityötä olekaan kielletty, sitä ei harjoiteta avoimesti.
Miehillä on vaikeinta
”Pahinta on miehillä, sillä miesten odotetaan olevan vahvoja. Naiset ja lapset toki kokevat eniten sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mutta on tärkeää myös huomioida useimmiten ylenkatsottu miesten kokema väkivalta”, Perera sanoo.
Seksuaali- ja lisääntymisterveyskoordinaattori Shelani Palihawadana väittää, että koronapandemian aikana poliisiväkivalta on pahentunut. Se kohdistuu useimmiten miehiin, mutta sitä ei pidetä sukupuoleen pohjautuvana väkivaltana.
”Poliisit tapaavat olla miehiä pidättäessään väkivaltaisempia kuin pidättäessään naisia. Meidän tulisi olla tietoisia miehiin kohdistuvasta sukupuoleen pohjautuvasta väkivallasta, sillä sen kohteeksi joutuneet miehet siirtävät kokemansa väkivallan perheisiinsä”, Palihawadana sanoo.
Jotkut sukupuoleen pohjautuvan väkivallan muodot ovat Sri Lankassa niin normalisoituneet, ettei niitä edes havaita sellaisiksi.
”Käyttäessään julkista liikennettä naiset altistuvat aina seksuaaliselle häirinnälle, mutta koska sitä tapahtuu kaiken aikaa, sitä ei pidetä minään”, Palihawadana toteaa.
Linkki englanninkieliseen alkuperäisartikkeliin
uutiskirje 