Saksan vasemmiston kohdalla tilannetta ei tarvitse turhaan dramatisoida – vasemmistopuolue Linke on tuhon partaalla, ja silloinkaan ei vielä liioitella. Puolueen ongelmat ovat jättimäiset, ja moni puhuu koko Linken olemassaolon olevan uhattuna.
Puolue on jo pitkään ollut vaikeuksissa, mutta viime vuoden parlamenttivaaleissa tilanne heikkeni dramaattisesti. Linke jäi alle viiden prosentin äänikynnyksen. Puolue olisi jäänyt ilman edustusta parlamentissa ellei se olisi onnistunut voittamaan kolmea suoraa paikkaa. Niiden ansiosta Linke sai lopulta 39 kansanedustajaa parlamenttiin.
Linke lähti parlamenttivaaleihin riitaisana puolueena, eikä sisäinen tappelu ole vähentynyt lainkaan – se on päinvastoin lisääntynyt. Lisävauhtia on tullut aluevaaleista, joita on käyty parlamenttivaalien jälkeen kahdet. Molemmissa Linke kärsi tappiot, joista toista voi kuvailla rökäletappioksi.
Puolue valitsi kesäkuun loppupuolella uudet puheenjohtajat, joista toinen valittiin jatkamaan puheenjohtajana. Linken sääntöjen mukaan puheenjohtajistossa pitää olla mies ja nainen.
Sokkeli pettää
Linken massiivisten ongelmien taustalta löytyy jo huonot perustat. Puolue perustettiin 2000-luvun alkupuolella, kun länsisaksalainen vasemmistolainen yhteenliittymä ja itäsaksalainen PDS yhdistivät voimansa.
Itäsaksalainen jäsenistö koostui luonnollisesti DDR:ssä kasvaneista ihmisistä, joiden joukossa oli runsaasti DDR:ään jossain määrin nostalgisesti suhtautuvia. Se ei sinänsä ole ihme, sillä entisen DDR:n alueella on paljon tyytymättömyyttä Saksojen yhdistymisprosessiin.
DDR:n stalinistista hallintoa harva kaipaa, mutta elintasoeron kiinni kurominen idän ja lännen välillä on osoittautunut vaikeaksi. Työttömyyttä ja sosioekonomisia ongelmia on edelleen idässä enemmän.
Puolueeseen tuli mukaan myös iso määrä erilaisia fraktioita, esimerkiksi trotskilaisia liittyi Linkeen. He onnistuivat myös saamaan kokoaan isomman roolin, ja etenkin tiedotusvälineissä trotskilaisista on jaksettu puhua. Osin myös sen vuoksi, että kyseinen fraktio sai myös muutamia kansanedustajia parlamenttiin.
Hyvin kärjistetysti Linkessä on alusta alkaen ollut kahden erilaisen toimintakulttuurin yhteentörmäys. Vaihtoehtoliikettä korostava joukko on törmännyt idän puoluekaadereihin.
Myrkyllinen pariskunta
Sinänsä Linken nykyiset ongelmat ovat tietyllä tapaa tuttuja kaikille vasemmistopuolueille. Kaupungeissa nuoremmat aktiivit haluavat puhua eri asioista kuin iäkkäämmät jäsenet, jotka edustavat usein myös pienempiä paikkakuntia.
Linkessä yksi poliitikkopariskunta onnistui lähestulkoon kokonaan kaappaamaan tämän erimielisyyden. Sahra Wagenknecht alkoi 2010-luvun loppupuolella puhua, että Linke on unohtanut työläiset ja puhuu vääristä asioista. Wagenknecht painotti muun muassa tiukempaa suhtautumista pakolaisiin ja keskittymistä oman maan kansalaisiin. Tukea tuli puoliso Oskar Lafontainelta, joka aikoinaan loikkasi näkyvästi demareista. Lafontainen maine ei kauniisti sanottuna ole paras mahdollinen, koska hänen nähdään eniten edistäneen omaa uraansa.
Wagenknecht perusti oman liikkeensä puolueen ulkopuolelle, mutta näyttävän alun jälkeen se kuihtui. Wagenknechtin kampanjointia se ei vähentänyt, vaan hän jatkoi oman puolueensa kritisointia. Wagenknechtin vastustajat yrittivät saada hänet erotettua puolueesta huonoin tuloksin. Sisäinen eripura kasvoi, Wagenknecht pysyi.
Riidassa ei toki ole kyse vain kahdesta henkilöstä. Linke on menettänyt asemansa entisessä Itä-Saksassa, jossa äärioikeistolainen Alternative für Deutschland (AfD) on ottanut niin sanotun johtavan oppositiopuolueen paikan.
Pienemmät paikkakunnat idässä ovat kääntyneet Linkeltä AfD:lle. Tämä on lisännyt ”olemme unohtaneet duunarit” -keskustelua Linkessä, minkä lopputuloksena on ollut puolueen sisäisen hajaannuksen pahentuminen entisestään.
Kaiken huipuksi puolueessa velloo häirintäkohu, kun useampi puolueen naisjäsen on sanonut kokeneensa seksuaalista häirintää. Joka ainoa uutinen on tällä hetkellä Linken kannalta kielteinen – sellaista ei kestä mikään puolue.
Kaksipäisen kotkan varjo
Korona ja Venäjän aloittama hyökkäyssota ovat tuoneet vielä lisää mausteita jo valmiiksi hyvin myrkylliseen soppaan. Linkessä riittää poliitikkoja, jotka suhtautuvat hyvin ymmärtäväisesti Venäjää kohtaan. Etenkin idässä tämä näkyy.
Esimerkiksi yksi suoran edustajapaikan viime vaaleissa saaneista kansanedustajista, Sören Pellmann, levitti vielä Venäjän hyökkäyksen jälkeen väitteitä, että Saksa ja länsi ovat osin vastuussa tilanteen kärjistymisestä. Pellmann kuuluu myös Wagenknechtin tukijoihin.
Pellmann haki Wagenknechtin tuella puolueen johtoon muttei tullut valituksi. Pellmann kommentoi tappiotaan kitkerään sävyyn, joten odotettavaa on, että riitely tulee jatkumaan.
Toki suurin ongelma Linkelle idässä on muuttoliike taivaaseen. Vanhat jäsenet yksinkertaisesti kuolevat pois, eikä heidän tilalleen ole tullut riittävästi uusia. Pääkaupunki Berliinissä Linkellä on nuoria koulutettuja kannattajia, mutta yleiseurooppalaisen trendin mukaisesti pienemmiltä paikkakunnilta heitä ei löydy.
On helppo ennustaa, että jos puolue ei onnistu lopettamaan sisäistä riitelyä, tulee se häviämään poliittiselta kartalta. Sen lopettaminen on vain helpommin sanottu kuin tehty.
uutiskirje 