Toistakymmentä intialaista kristillistä järjestöä on vedonnut Intian korkeimpaan oikeuteen, jotta dalit-kastiin kuuluville kristityille myönnettäisiin samanlaiset koulutus- ja työllistymistuet kuin hindu-daliteille. Vaikka kastiasemaan pohjautuva sorto on ollut laitonta vuodesta 1955, dalitien syrjintä ja yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen ovat yhä voimissaan.
Alkuperäisessä hinduyhteiskunnassa dalitit olivat sosiaalisesti alimpina ja yläkastiset hindut edelleen yleisesti pitävät jopa heidän läsnäoloaan saastuttavana. Daliteille tyypillisiä ammattejakin, kuten eläinten nahkojen tai ihmisjätteiden käsittelyä, pidetään epäpuhtaina ja alentavina.
Uskonto esteenä
Renuka Kumari on 45-vuotias kristitty nainen Intian pohjoisen Uttar Pradeshin osavaltion dalit-yhteisöstä. Hän kohtaa päivittäin monia uskonnosta johtuvia esteitä ja vain haaveilee ajasta, jolloin voi lakata ponnistelemasta ja elää mukavasti. Hänen aviomiehensä Subhash Kumar myy vaimonsa valmistamia puisia harjoja torilla. Toimeentulo on niukkaa.
Vaikka yksilöt kääntyvät kristinuskoon tai islamiin, he elävät edelleen samoissa yhteisöissä, jotka edelleen kohtelevat heitä alakastisina.
Kumarilla on kaksi lasta, jotka käyvät valtion koulua. Hän toivoo lastensa saavan kunnon koulutuksen ja sitä kautta elannon. Hän toivoisi lastensa saavan myös samat valtion tuet ja pääsevän hyötymään samanlaisista valtion työpaikkakiintiöistä kuin muiden uskontojen harjoittajien lapset.
Kumarin perhe olisi varattomuutensa vuoksi oikeutettu tukiin, sillä Subhash Kumar ansaitsee vain 5 000 rupiaa (56 euroa) kuussa. Kristittyinä heillä ei ole oikeutta niihin.
Kristityt ja muslimit ulkopuolella
Kun Intia itsenäistyi 1947, maassa käynnistettiin lukuisia hankkeita alimpien kastien nostamiseksi alistetusta asemastaan. Luotiin kiintiöjärjestelmä, jolla yritettiin korjata heidän kautta historian kokemaansa sortoa ja eriarvoisuutta. Heille varattiin kiintiöitä lainsäädäntöelimistä, valtion työpaikoista ja korkeakouluista. Haluttiin täyttää Intian perustuslain tasa-arvon lupaus.
Vuonna 1950 laadittiin laki, jossa määriteltiin alimmille kasteille kuuluvia oikeuksia. Samalla kuitenkin rajattiin oikeudet vain niille alakastisille, jotka olivat hinduja. Kuusi vuotta myöhemmin sikhi-dalitit vaativat samoja oikeuksia ja saivat ne ja dalit-buddhalaiset samoin vuonna 1990.
Dalit-yhteisöihin kuuluvat kristityt ja muslimit on jätetty tukien ulkopuolelle, sillä virallisen selityksen mukaan heidän uskontonsa eivät mukaudu muinaiseen hindujen kastijärjestelmään.
Asianajaja ja tunnettu kristitty aktivisti Tehmina Arora sanoo, että yksilöiden oikeuksien epääminen pelkästään heidän uskontonsa vuoksi on vastoin Intian maallisia perusarvoja.
– Vaikka yksilöt kääntyvät kristinuskoon tai islamiin, he elävät edelleen samoissa yhteisöissä, jotka edelleen kohtelevat heitä alakastisina. Heidän olosuhteensa eivät muutu, joten ihmisiltä ei pitäisi evätä heidän aiemmin saamiaan tukia vain uskonnon vaihtamisen takia.
Dalit-kristittyjä on 20 miljoonaa, ja he muodostavat 75 prosenttia kaikista Intian kristityistä.
uutiskirje 
