Vielä äskettäin Patqapara Villagen asukkaat tuskailivat veden vähyyttä. Intian Länsi-Bengalin osavaltiossa sijaitsevan syrjäisen pikkukylän vesiongelma oli johtanut kyläläisten pääasiallisen elinkeinon, maanviljelyn jatkuvaan vähenemiseen.
Kylässä oli kyllä kastelukanavia ja kaivoja, mutta viime vuosien jyrkät muutokset säätiloissa olivat kuivattaneet ne. Sateet olivat alkaneet tulla vääriin aikoihin, monsuunit viivästyneet ja lämpötilat kohonneet epätavallisen korkealle. Pelloille ei enää riittänyt kasteluvettä.
Intialaisen ympäristötutkimuslaitos CSE:n mukaan Länsi-Bengalissa äärimmäiset säätilat ovat vuodessa runsastuneet. Niinpä tänä vuonna äärisäät ovat moukaroineet osavaltiota jo 24 kertaa, kun koko vuonna 2022 niitä oli vain kymmenen. Vuonna 2022 koko Intiassa koettiin äärisäitä yhteensä 314 kertaa ja ne johtivat yli 3 000 ihmisen kuolemaan ja 1,96 miljoonan peltohehtaarin tuhoutumiseen.
Vuoden 2022 äärisäät olivat ennen muuta helleaaltoja, vuonna 2023 pahimpia olivat raemyrskyt.
Kaupunki alkoi houkutella
Patqaparassa asuva Babu Ram harkitsi jo vaimonsa kanssa kylästä lähtöä ja muuttoa kaupunkiin hanttihommia tekemään.
– Kastelukanavat antoivat meille elannon. Sen lisäksi, että ne kastelivat peltomme, pyydystimme sieltä kaloja ja myimme niitä torilla. Mutta säät muuttivat kaiken, kanavat kuivuivat, Ram kertoo.
Sanjoy Kumar, maanviljelijä hänkin, lisää, että vedenvähyyden pelättiin johtavan nälkäkuolemiin.
Viljely ei onnistunut kuivahtaneilla pelloilla. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois. Menin kaupungissa töihin yksityiselle yritykselle päiväpalkalla. Palkka oli pieni ja elämä muuttui päivä päivältä surkeammaksi, Kumar muistelee.
Lampien ennallistamisesta toivoa
Viime vuonna Patqaparan kyläläiset päättivät tehdä asialle jotain. Vesipulan voittamiseksi he kävivät perusteellisia keskusteluja keskenään, kylän perinteisten johtajahahmojen sekä hyväntekeväisyysjärjestö Caritaksen edustajien kanssa.
– Kastelujärjestelmät olivat onnettomia. Aiemmin kylässä oli eri puolilla useita lampia, mutta niitä ei enää hyödynnetty. Kylän asukkaat olivat unohtaneet, mitä hyödyllisiä ne olivat. Me ehdotimme lampien ennallistamista, Caritaksen jäsen Babu Sarkar selittää.
Kyläläiset tunnistivat viitisentoista kuivunutta ja unohdettua lampea. Kolmekymmentä kylän asukasta sai tehtäväkseen työskennellä päivittäin kaksi tuntia lampien ennallistamiseksi. Lammet puhdistettiin roskista ja maa-aineksesta, ja kyläläisten toiveikkuus alkoi nousta samaa tahtia lampien vedenpinnan kanssa.
Paluumuuttaja uskoo tulevaisuuteen
– Kun monsuuni saapui, sadevesi täytti lammet ja palautti ne eläviksi. Nyt niistä ei pelkästään saada kasteluvettä pelloille, vaan kyläläiset ovat alkaneet kasvattaa niissä kaloja, Sarkar kertoo.
Jadhav Prakash tienaa jo hyvin lampien kaloilla.
– Ansaitsen noin 3 000 rupiaa (n. 33 euroa) kuussa kalaa myymällä.
Kylästä muuttanut Sanjoy Kumar palasi aiemmin tänä vuonna. Hän on toiveikas.
– Kylvän pelloilleni jälleen ja toivon, etteivät ne enää kuivu. Tämä on minun maatani ja minun maailmaani. En halua palata kaupunkiin ja sen vaikeuksien keskelle. Haluan elää ja tehdä työtä täällä, Kumar sanoo.
lehti 