Zimbabwen toiseksi suurimmassa kaupungissa Bulawayossa Sakhile Mulawuzi tasapainottelee porakaivolla 25-litraista saavia päänsä päällä ja kantaa kymmenlitraista ämpäriä käsissään. Hänen täytyy tarpoa vaivalloisesti kapeita kujia kotiinsa vesiastioidensa kanssa, se on ainoa tapa saada kotiin vettä.
Zimbabwen vanhimmassa kaupungissa Masvingossa 235 kilometriä Bulawayosta itään Ruramai Chinoda hakee vetensä naapurin hanasta. Naapurilla on porakaivo ja hän jakaa vetensä yhteisönsä kanssa.
Vajaa 300 kilometriä Masvingosta pohjoiseen Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa Nevias Chaurura kuskaa kottikärryillä kahdeksaa 20 litran ämpäriä.
– Ihmisillä ei ole vettä kotonaan, joten haen sitä kaukana asukkaista sijaitsevista porakaivoista ja myyn heille. Saan dollarin 40 litrasta vettä ja työtä riittää koko päiväksi, Chaurura kertoo.
Kahden vuosikymmenen vesikriisi
Vesipulasta syytetään juuri päättynyttä toistuvaa sääilmiö El Niñoa, joka on aiheuttanut kuivuutta yhtäällä ja rankkasateita toisaalla. Vähintään yhtä paljon zimbabwelaiset kuitenkin syyttävät valtiota, huonoja suunnitelmia ja kelvottomia toteutuksia.
Mulawuzi sanoo, että Bulawayossa vesikriisiä on jatkunut lähes kaksi vuosikymmentä. Asukkaiden on ollut pakko oppia elämään vaikeuksien kanssa ja jättämään poliitikkojen lupaukset omaan arvoonsa. Aina vaalien alla poliitikot ovat luvanneet lopettaa kaupungin vesihuolet Sambesijoen vesiputkella, mutta projekti ei ole edennyt.
Ajatus 450 kilometriä pitkän vesiputken rakentamisesta Sambesista Bulawayoon esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1912.
– Niin kauan kun vesijohtovettä ei tule, minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin etsiä porakaivoja, jotta saisin vettä perheelleni, neljän lapsen äiti Mulawuzi sanoo. Joskus vesikatkot kestävät lähes viikon, ja silloinkin kun vettä jaellaan, sitä säännöstellään ankarasti.
Ämpäri aina mukana
Hararessa monet yrittävät Chaururan tavoin hyötyä vesikriisistä, mutta myös muut kaupunkilaiset yleisesti kuljettavat mukanaan ämpäreitä. Heistä muodostuu pitkiä jonoja hyväntekeväisyysjärjestöjen perustamille vesipisteille.
Matkapuhelinkorjaaja Jimson Beta kantaa aina työpaikalleen viiden litran tyhjiä vesikanistereita.
– Töiden jälkeen haen aina vettä kotiin vietäväksi, koska saamme vesijohtovettä yleensä vain kerran viikossa. Olemme tottuneet ongelmaan, mikä ei ole lainkaan normaalia, Beta sanoo.
Harareen on porattu lisää porakaivoja ja vuosi sitten Zimbabwen hallitus nimitti 19-henkisen teknisen komitean parantamaan kaupungin vesitilannetta. Tilanne ei ole siitä kohentunut.
lehti 