Viimeinen sana
Kuka on ilonpilaaja? Luultavasti sinä, jos esimerkiksi vastustat rasismia, olet feministi tai edes arvostelet hallituspolitiikkaa. Pilaat joka päivä ilon niiltä, jotka haluaisivat asioiden jatkuvan mukavasti vanhaan malliin.
Mies, joka on kieltäytynyt armeijasta, pilaa armeijan käyneiden inttimuistelut. Nainen, joka ei näytä tyypillisen naiselliselta, pilaa heteromiesten silmänilon. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt pilaavat terveen parisuhteen vaatimalla itselleen oikeuksia ja tasavertaista kohtelua.
Kasvissyöjä pilaa monen lihansyöjän ilon jo pelkällä olemassaolollaan, puhumattakaan maahanmuuttajasta, joka paitsi on olemassa myös saattaa puhua ja ajatella kriittisesti. Se jos mikä pilaa perussuomalaisen ilon.
Yhteiskunnallisissa kiistoissa on usein kyse nautinnosta.
Pelkkä kriittinen pohdinta mistä tahansa mediasta – erityisesti pornosta – aiheuttaa sen, että monilta menevät ilot täysin pilalle, vaikka kukaan ei sanoisi sanaakaan sensuurista tai rajoittamisesta.
Nuorempana eräs tuttu valitti minun pilanneen häneltä Hollywood-elokuvat, koska olin kiinnittänyt huomiota niiden militarismiin ja sukupuolirooleihin. Kaveri ei enää pystynyt katsomaan elokuvia huolettomasti, vaikka olisi halunnut. Viattomuus oli mennyt. Olin ilonpilaaja.
Jos varoitti äärioikeiston uhasta jo kauan ennen kuin uusnatsit hakkasivat ihmisiä tavarataloissa, oli vainoharhainen ilonpilaaja.
Ilonpilaamiseen riittää, että jättää jotakin tekemättä. Jos ei naura vitsille, joka perustuu naisvihaan, rasismiin, transfobiaan tai raiskauksen vähättelyyn, tekee tilanteesta kiusallisen. Jaettu ilo on pilalla.
Ilonpilaajat ovat tunnetusti vassaritiukkapipoja, kuten eräs Helsingin virkamies kutsui niitä, jotka eivät Meillä on unelma -mielenosoituksen jälkeen taputelleet itseään selkään vaan arvostelivat järjestäjiä rasistisen puhujan kutsumisesta.
Ne, jotka nostavat esille yhteiskunnan ongelmia, leimataan muutenkin katkeriksi ilonpilaajiksi. Feministit osoitetaan kitkeriksi neitsyiksi, jotka tekevät toiset naiset onnettomiksi antamalla heille liikaa haluja ja toiveita. Työttömät haukutaan laiskoiksi loisiksi, jos he uskaltavat puhua tilanteestaan. Vääränväristen ihmisten ei edes anneta puhua.
Onnellisuuden pakkomiellettä tutkinut Sarah Ahmed kirjoittaa, että nykyään hyvänä ihmisenä pidetään sellaista, joka on onnellinen ja tekee toisetkin onnelliseksi. Tämä tarkoittaa, että ilonpilaajaa pidetään huonona ihmisenä. Usein potentiaalinen ilonpilaaja vaikeneekin pelosta, koska ei halua leimautua ankeuttajaksi.
”Ankeuttaja” on muuten termi, jota käyttävät positiivisen ajattelun opettajat, nuo hampaat irvihymyssä kritiikkiä vastustavat jees-miehet. Myönteisen ajattelun opinkappale kätkee alleen epäkohdat, huonot kokemukset, vihan ja surun.
Nykyään ilonpilaajaksi pääsee jo sillä, että kieltäytyy positiivisen ajattelun pakosta.
Paljon puhutaan sananvapaudesta, suvaitsevaisuudesta, oikeuksista ja muista abstrakteista asioista. Todellisuudessa monissa yhteiskunnallisissa kiistoissa on kyse nautinnosta. Ihmiset pelkäävät, että heiltä viedään oikeus iloon.
Se pitääkin viedä, jos ilo perustuu muiden alistamiseen. Niin kuin muukin rikkaus, nautiskelu on parhaimmillaan jaettuna.
lehti 