1.
Juha ja Mika istuvat Senaatintorilla ja katsovat rapistunutta valtioneuvoston linnaa. Juha yrittää korjata rispaantunutta takkiaan ja katsoo, kuinka Mika yrittää saada kenkää jalastaan.
Mika: Lähdetään.
Juha: Ei me voida.
Mika: Miksi emme voi?
Juha: Me odotetaan kasvua.
Mika: Ai niin. Oletko varma, että meidän piti tässä odottaa kasvua?
Juha: Kasvu sanoi, että Senaatintorilla patsaan vieressä. Näetkö muita patsaita?
Mika: Kasvun pitäisi olla jo täällä.
Juha: Kasvu ei sanonut, että tulee varmasti.
Mika: Mitä jos se ei tulekaan?
Juha: Me tulemme huomenna uudestaan.
Mika: Ja sitten ylihuomenna.
Juha: Ehkä.
Mika: Ja niin edelleen.
Juha: Kunnes hän tulee.
Mika: Minulla on nälkä.
Juha: Haluatko porkkanan?
Mika: Anna porkkana.
Juha huomaa, että porkkanat ovat loppuneet. Jäljellä on vain keppejä. Hän antaa kepin Mikalle.
Mika: Ei tämä ole porkkana, tämä on keppi!
Juha: Anteeksi, porkkanat loppuivat kauan sitten, kun odotimme kasvua. Mutta huomenna hän tulee.
Mika: Entä jos ei tulekaan?
2.
Juha ja Mika kuulevat kovaa huutoa. Sitten paikalle saapuvat Nalle ja Petteri. Nalle ohjaa Petteriä tämän kaulan ympäri sidotusta narusta.
Nalle: Nopeammin Petteri, nopeammin. Pitää päästä syömään rapuja kartanon paviljonkiin. Kaikilla pitää olla paviljonki, jossa syödä rapuja.
Juha: Kuka sinä olet? Oletko sinä kasvu?
Nalle: En, minä olen Nalle, joka syö rapuja paviljongissa. Luulitteko minua kasvuksi?
Mika: Emme tietenkään luulleet. Kyllä me tiesimme, että sinä et tuo kasvua, vaan viet rahasi muualle.
Nalle: Petteri, tuo kori! Nyt syödään rapuja.
Petteri tuo korin Nallelle. Kori on täynnä isoja rapuja, joita Nalle alkaa ahmia. Juha ja Mika katsovat ahmimista vierestä. Siitä on kauan, kun he viimeksi söivät rapuja valtioneuvoston linnan juhlissa.
Nalle imeskelee rapuja ja heittää ne sen jälkeen kuorineen maahan.
Juha: Anteeksi, tarvitsetteko enää noita kuoria?
Nalle: En, voitte syödä ne. Petteri ei rapuja enää saa, kun Kesärannassa niitä ei voi enää syödä. Ostin Kesärannan itselleni, kun Petteri odotti kasvua. Pojalla on siellä nyt gymi. Minä syön rapuja paviljongissa.
Juha: Tunnetko sinä kasvun?
Nalle: Ai että tunnenko minä kasvun! Tunnen, ja minä sen kyllä tuhoan!
3.
Nalle ja Petteri ovat poistuneet. Juha ja Mika istuvat edelleen Senaatintorilla. Sitten paikalle saapuu nuori mies.
Juha: Kuka sinä olet?
Nuori mies: Minä olen Antti.
Mika: Tunnetko sinä kasvun?
Antti: Kyllä, tulen sen luota.
Juha: Missä kasvu on?
Antti: Se on tuolla Suomen Pankin raunioiden takana.
Mika: Tiedätkö, milloin se tulee? Me odotamme sitä.
Antti: Tiedän.
Juha: No, milloin se tulee?
Antti: Se tulee huomenna, se lupasi matkalla tuplaantua. Minun pitää nyt jatkaa matkaa. Puoluevaltuustossa pohditaan vastauksia puoluekokoukseen tehtyihin muutosesityksiin. Ne ovat tärkeitä.
Antti poistuu paikalta kohti Hakaniemeä.
Mika: Nyt tiedämme, milloin kasvu tulee. Olipa hyvä, että näimme Antin.
Juha: Kyllä, nyt huolemme ovat ohi. Pian voimme korjata valtioneuvoston linnan ja syödä taas rapuja.
Mika: Mutta mitä jos kasvu ei tulekaan huomenna?
Juha: Kyllä se tulee. Huomenna se tulee.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.
uutiskirje 