Helsingissä järjestettiin alkuviikosta Vapaus valita toisin -kansanliikkeen ja Luonnonsuojeluliiton yhteinen keskustelutilaisuus, jossa pohdittiin ekologisen kriisin kytköksiä maailmantalouteen ja Suomenkin talouteen.
Oras Tynkkynen Sitrasta esitteli muun muassa OECD:n laskelmia, kuten sen, että ilman päästövähennyksiä ilmastonmuutoksen vaikutusten kustannukset voivat nousta 1–3 prosenttiin maailman BKT:stä vuoteen 2060 mennessä ja 2–12 prosenttiin vuoteen 2100 mennessä. Suurimmat kustannukset syntyvät satojen ja työn tuottavuuden heikkenemisestä.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimpia kaikkien köyhimmillä alueilla kuten esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Tynkkynen esitteli myös laskelmia esimerkiksi ekosysteemipalveluiden rahallisesta arvosta. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tarjoamia aineellisia ja aineettomia palveluja.
Kaikki nämä laskelmat lienevät lähinnä suuntaa antavia. Oleellista on se, että menetyksiä yritetään kääntää rahan kielelle, jota kaikki ymmärtävät.
Pasi Heikkurinen Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta suhtautui kommentissaan kriittisesti ajatukseen että talouskasvu olisi mahdollista samalla kun luonnonvarojen ylikulutusta vähennetään. Hän ei usko, että menetettyjä luonnonprosesseja voitaisiin korvata taloudellisesti. Korvaavuuskeskustelua kuitenkin tarvitaan kestävyyskriisin ongelmanmäärittelyssä ja ratkaisussa.
Jos korvaaminen on mahdotonta, asiaa pitää lähestyä toisin. Silloin puhutaan Heikkurisen mukaan talouden muutoksesta, siitä että mennään enemmän kohti luontaistaloustyyppistä organisoitumista missä ei edes pyritä ylläpitämään elintasoa ja missä otetaan myös kantaa globaaliin kysymykseen väestönkasvusta.
Heikkurinen sanookin olevansa järjestelmätason muutoksen kannalla, sillä jos nykyradalla jatketaan, kriisiytyminen todennäköisesti syvenee ja ja talous romahtaa hallitsemattomasti.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimituspäällikkö.
lehti 