Näinä päivinä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun koronavirus alkoi säädellä elämäämme. 11. maaliskuuta 2020 Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronan pandemiaksi, ja seuraavana päivänä suomalaiset reagoivat hamstraamalla vessapaperia ja säilykkeitä.
Ensi tiistaina on ensimmäisten poikkeusolojen vuosipäivä. Nyt ollaan taas poikkeusoloissa ja maanantaina alkaneessa ”sulkutilassa”.
Viime maaliskuussa hypättiin tuntemattomaan ilman näkymää siitä, milloin tästä palataan normaaliin tai johonkin uuteen normaaliin. Nyt puheet loppusuorasta ovat siinä mielessä oikeutettuja, että yli puoli miljoonaa suomalaista on jo rokotettu ja huhtikuussa rokotetoimitusten odotetaan tehostuvan merkittävästi.
Koronaa ei vielä ole selätetty, mutta vähitellen voi kysyä, opitaanko tästä mitään vai onko seuraava pandemia vain ajan kysymys.
Vastausta voi hakea menneisyydestä. Viimeksi kuluneet parikymmentä vuotta olivatkin ehkä vain hengähdystauko eläinten tehotuotantoon liittyvissä kriiseissä, ja sinäkin aikana ainakin pari pandemiaa onnistuttiin välttämään nopealla reagoinnilla ja hyvällä onnella.
Noin 20 vuotta sitten ruokakriisit seurasivat toisiaan Euroopassa.
Vuonna 1999 Belgiassa suljettiin sikatiloja, koska niiden ostamat porsaat olivat dioksiinin saastuttamalla rehulla ruokittujen sikojen jälkeläisiä.
Vähän sen jälkeen Englannista lähti leviämään hullun lehmän tauti. Ja sitten mannermaalle levitettiin suu- ja sorkkatauti salakuljettamalla lampaita Englannista Ranskaan.
Kriisien perimmäinen syy oli ja on ahneus.
Parinkymmenen vuoden takaisten skandaalien takana olivat lisäksi globalisaatio ja sattuma, Etelä-Suomen läänineläinlääkäri Inna Ilivitzky sanoi KU:lle maaliskuussa 2001.
– Globalisaatio on syynä siinä mielessä, että ihmiskunta tekee nyt systemaattisesti ratkaisuja, joilla lisätään vauhtia ja volyymiä maataloudessa. Globalisaation vaikutuksesta eläimet, ihmiset ja elintarvikkeet kulkevat vapaasti varsinkin EU:n sisämarkkina-alueella. Silloin pieni moka ketjun alapäässä saa aikaan valtavan ketjureaktion, Ilivitzky kommentoi.
Ahneudesta oli ja on kyse kahdella tavalla. Halutaan halpaa ruokaa, ja halvaksi ruoka saadaan tehotuotannolla. Lisäksi ruuantuotannolle asetettuja sääntöjä rikotaan silkan piittaamattomuuden lisäksi voittojen maksimoimiseksi.
20 vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa. Ihminen on kylvänyt oman tuhonsa siemenet länsimaisella elämäntavalla ja globalisaation turbovaihteella, tietokirjailija Risto Isomäki totesi viime keväänä ilmestyneessä kirjassaan Mitä koronapandemian jälkeen? Siitä ilmestyi juuri uusi päivitetty ja täydennetty laitos.
Isomäki kysyi, voisiko tämä olla se hetki, jona ihmiskunta tekee täyskäännöksen kohti kestävämpää elämäntapaa. Kokemus osoittaa, että tuskinpa. Eettisen kuluttamisen noususta puhuttiin myös vuonna 2001, mutta kun säikähdys oli ohi, palattiin totuttuihin tapoihin.
Vuonna 2019 Suomessa syötiin lihaa enemmän kuin koskaan, vaikka ruuan tehotuotannon vaikutukset ilmastokriisissä olivat tiedossa ihan eri tavalla kuin vuosituhannen alussa.
Politiikan toimittaja
lehti 