Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajan Ville Hytösen mukaan Virossa suhtaudutaan oman kulttuurin ja kielen vaalimiseen paljon suuremmalla vakavuudella kuin Suomessa. Äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskellaan koulussa huomattavasti enemmän ja omalla äidinkielellä lukemista pidetään tärkeänä.
– Asia nähdään myös kulttuurisen itseymmärryksen ja -puolustuksen näkökulmasta. Virohan on ollut Naton jäsen jo pitkään, mutta siellä ymmärretään, ettei sotilaallinen puolustus ole ainoa tapa puolustaa maataan, vaan pitää ymmärtää myös omaa kulttuuriaan, Virossa asuva Hytönen sanoo.
Suomesta tätä ymmärrystä tuntuu paikoin puuttuvan.
– Virossa kulttuurinen resilienssi nähdään ihan eri mittakaavassa. Toivon, että Suomessakin ymmärrettäisiin äidinkielen ja kirjallisuuden merkitys.
Terveisiä perussuomalaisille
Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran hiljattaista ulostuloa kulttuurista ”luksuksena” Hytönen pitää hyvin hämmentävänä.
– Ymmärtääkseni perussuomalaisilla on ollut ajatus, että kansallinen kulttuuri on tärkeää. Sitä ei ole ilman kieltä.
– Tiedän, että perussuomalaisissa on kulttuuria ja suomen kieltä arvostavia henkilöitä. Nyt, kun puheenjohtaja on mennyt tällaista lausumaan, niin toivoisin, että miettisivät nyt ihan tosissaan ja hartaasti sitä, onko tämä heidän linjansa mukaista.
Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Kustannusyhdistys, Finlands svenska författareförening, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto sekä Suomen tietokirjailijat esittivät hiljattain kirjallisuuspoliittisen ohjelman luomista eli kirjallisuuden tuomista valtion strategiseen ohjaukseen.
Hytönen toivoo, että seuraava hallitus – mikä onkaan – ottaisi kirjallisuuspoliittisen ohjelman hallitusohjelmaansa.
– Toivon, että asiaa mietittäisiin myös siltä kannalta, onko meillä aikomus säilyttää kieltämme. Jos puhutaan pitkällä aikavälillä, sekä suomen kieli että vähemmistökielemme ovat vaarassa rappeutua. Olen huolissani siitä, ettei niitä kehitetä eikä niihin laiteta paukkuja.
Toimeentulo keskeinen kysymys
Ilman kirjailijoita ei ole kirjallisuutta. Siksi yksi keskeisimmistä toimista kirjallisen kulttuurin turvaamiseksi on Hytösen mukaan turvata kirjailijoiden toimeentulo. Valtion budjetissa summat ovat pieniä, mutta kulttuurillisesti suuria.
– Jos ennen Suomessa viisi kirjailijaa tuli toimeen myyntituloilla, nyt kolme. Pienellä kielialueella tarvitaan muutakin tukea.
Kirjailijaliitolla on noin 860 jäsentä, jotka on kaikki todettu ammattimaisiksi kirjailijoiksi.
– Meillä on paljon laadukasta kirjallisuutta, mutta tiedän jo nyt kansainvälisesti menestyneitä suomalaisia kirjailijoita, jotka ovat lopettaneet kirjoittamisen, koska sillä on niin vaikea tulla toimeen. Myös kirjailijoiden eläkeläisköyhyys on järkyttävällä tasolla.
– Naapurimaissa – jos katsotaan kaikkialle muualle paitsi itään päin – tilanne on huomattavasti parempi.
Taiteen edistämisen keskusliiton (Taike) tuore Taiteen ja kulttuurin barometri osoittaa, että taiteilijoita kuormittavat etenkin pienet tulot ja niiden epävarmuus, kilpailu apurahoista ja niiden hakemisen työläys sekä palkaton työ.
Yli puolet taiteilijoista pelkää jaksamisensa puolesta, alle 35-vuotiaista valtaosa. Taiteilijoilla ei ole myöskään työterveyshuoltoa ja suurin osa heistä työskentelee myös sairaana.
Toimeentulovaikeudet vaikuttavat Hytösen mukaan väistämättä pidemmän päälle myös kirjallisuuden monipuolisuuteen ja laatuun, kun lahjakkaat tekijät jättävät kentän.
KU:ssa 19.4. ilmestyy pidempi juttu suomalaisen kirjallisuuden nykytilasta.
lehti 