Valta turmelee, vaikka sitä ei olisikaan. Vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja Claes Andersson laittoi muistelmissaan lauseen kollegansa Esko Seppäsen suuhun. Seppänen olisi sanonut näin, kun kaksikko oli vuonna 1995 täysin eri mieltä osallistumisesta Paavo Lipposen hallitukseen.
Lausetta voi tulkita niin, että puolue on valmis luopumaan periaatteistaan päästäkseen käsiksi hallitusvaltaan. Siitähän Seppänenkin vasemmistoliittoa syytti runsaat 30 vuotta sitten.
Tämä muistui mieleen SDP:n eduskuntaryhmän torstaisesta päätöksestä. Ryhmä pakottaa niin sanottua rajalakia vastustavat kansanedustajansa äänestämään sen puolesta, kun laista päätetään ensi viikolla. Lailla jatketaan Suomen ja Venäjän rajan kiinnioloa vuoden 2028 loppuun asti.
Helsingin Sanomien mukaan poikkeuslupaa asiassa haki kuusi kansanedustajaa. Rajalaista on äänestetty aiemmin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kuusi demaria äänesti vastaan. Nyt heistä Timo Harakka ei hakenut vapaita käsiä. Puolueen varapuheenjohtaja Nasima Razmyar kertoi äänestävänsä lain puolesta vaikka onkin edelleen periaatteessa sitä vastaan.
Hallintovaliokunta hyväksyi rajalain jatkamisen toissa päivänä. Vastalauseen siihen jättivät vasemmistoliiton Anna Kontula ja vihreiden Alviina Alametsä. He luettelivat suuren joukon mahdollisuuksia täyttää rajalain tarkoitus kansainvälistä oikeutta noudattaen.
Oikeusoppineet ovat pitäneet lähes järjestään rajalakia oikeusvaltion, perustuslain ja kansainvälisen oikeuden vastaisena. Perustuslakivaliokunta kuitenkin käveli heidän ylitseen, kun laista päätettiin ensimmäisen kerran vuonna 2024.
Tunnelma kuin 1930-luvulla
SDP valmistautuu nousemaan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään eduskuntavaaleissa ja sen jälkeen pääministeripuolueeksi. Valta turmelee jo etukäteen, sillä mikään periaatteellisuus ei saa tätä tavoitetta uhata.
Suomen turvallisuustilanne on kieltämättä vaikea hyökkäyssotaa käyvän Venäjän naapurina. Syytökset epäisänmaallisuudesta heilahtavat herkästi. Niihin vaalien ykköseksi tähtäävällä puolueella ei ole varaa eikä äärimmäisen varovaisella puheenjohtaja Antti Lindtmanilla halua. Talousasioissa puolueen toisinajattelijat on jo ajettu nurkkaan, ja nyt sama tapahtuu turvallisuuspolitiikassa.
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ei tänä aikana ole sijaa nyansseille. Ei koskien juuri rajalakia tai puolustusmenojen tulevia jättikorotuksia. Ilmapiiri on kuin 1930-luvulla.
SDP:ssä päätöstä voi kritisoida vain, jos on ulkona kaikesta päätöksenteosta niin kuin entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja.
”Olen äärimmäisen surullinen ja pettynyt siihen miten SDP:n eduskuntaryhmä haluaa pakottaa ns käännytyslain vastustajat äänestämäänlain puolesta. Voiko pitää paikkansa se, että ryhmässä oli myös kielletty vastustajia jättämästä asiasta eriävää mielipidettään. Jos, niin se ei millään mahdu enää minun näkemykseeni siitä miten demokraattisessa puolueessa toimitaan”, Tuomioja kertoi kirjoittaneensa puolueen sisäisessä keskusteluryhmässä.
lehti 