KU: Viime parlamenttivaaleissa Linke jäi viiden prosentin äänikynnyksen alle. Paikka parlamentissa säilyi vain kolmen suoran kansanedustajapaikan turvin. Sen jälkeen puolueen kriisi on vain pahentunut. Onko Linke puolueena loppu?
Conny Hildebrandt: Linke on syvässä sen olemassaoloa uhkaavassa kriisissä. Sen pitää vihdoin tarttua ongelmiin, joihin se ei ole vuosiin koskenut. Aikaa ei ole enää hukattavaksi.
Linkellä on potentiaali selviytyä.
Mitkä ovat Linken suurimmat ongelmat?
Florian Weis: On olemassa syitä, joihin puolue ei voi vaikuttaa. Linke sai aika kehnoja tuloksia esimerkiksi Hessenissä 2018 ja Hampurissa 2020. Niissä puolue oli tehnyt erittäin hyvää politiikkaa. Vaaleissa puolue ei hävinnyt, mutta tulokset olivat melko heikkoja.
Nuo tulokset olivat osoituksia asioista, joihin puolue ei voi vaikuttaa lainkaan.
Nyt päälle on tullut lisää ongelmia. Tällä hetkellä riiteleminen puolueessa on niin suurta, että mielestäni puolueen pitää jakautua. Se voi johtaa siihen, että puolue mahdollisesti katoaa.
Tällä tavalla kuin nyt jatkaminen ei ole enää järkevää. Linkeen on tullut paljon uusia, nuoria jäseniä – se on mahtavaa, mutta meiltä puuttuvat 45–65-vuotiaat jäsenet.
”Linkeen on tullut paljon uusia, nuoria jäseniä, mutta meiltä puuttuvat 45–65-vuotiaat jäsenet.”
Toinen ongelma on, että Linke on vahva tietyissä yliopistokaupungeissa, mutta pienemmissä kaupungeissa ja muilla paikkakunnilla puolue on menettänyt kannatustaan.
Kolmas ongelma on, että Linkellä ei puolueena ole minkäänlaisia valtamahdollisuuksia. Osa puolueesta ei halua hallita, toisaalta puolue on niin kovassa syöksykierteessä, että edes Berliinissä emme pääse enää hallitukseen. Berliinissä Linke oli pitkään hallituksessa ja sai hyvää palautetta.
Sitten on myös muita ongelmia, kuten esimerkiksi Sahra Wagenknecht, jolla on täysin erilainen näkemys Venäjän presidentti Vladimir Putiniin.
CH: 60 prosenttia Linken jäsenistä on liittynyt puolueeseen vuoden 2009 jälkeen. Se tarkoittaa, että he eivät ole osallistuneet aiemmin tehtyihin ohjelmiin.
Se tarkoittaa myös, että ne jäsenet, jotka kokivat valtiososialismin (DDR:n) romahduksen, eivät ole enää isossa roolissa puolueessa.
Puolue on uusiutunut, mutta ilman, että sitä olisi kunnolla käsitelty. Analyyseissa viitataan usein siihen, että Linkeltä puuttuu eräänlainen strateginen keskus.
Entisen Itä-Saksan alueella Linke on uusiutunut isojen kaupunkien puolueeksi. Esimerkiksi Saksin osavaltiossa jäsenet ovat käytännössä Leipzigissa, joka on osavaltion väkirikkain kaupunki.
Linke ei ole idässä enää vanha valtapuolue, eikä se ole lännessä onnistunut kasvamaan isommaksi.
FW: Se, miksi ihmiset eivät äänestä jotain puoluetta, ei johdu vain sen sisäisistä asioista. Linke menestyi vuonna 2009, kun se kampanjoi sosiaaliturvaleikkauksia ja yksityistämisiä vastaan.
Linke on aina sanonut kamppailevansa uusliberalismia vastaan, mutta sellaista uusliberalismia ei enää ole. Linke on aina puhunut tilanteen kurjistumisesta, mutta kymmeneen vuoteen siitä ei ole enää ollut kyse.
20 vuotta sitten ihmisillä suurin huoli oli työttömyydestä, tänään tilalle on tullut jotain muuta. Linke on puhunut tilanteesta, joka ei ole monille ollut todellisuutta. Tarina, että kaikki menee aina vain huonompaan suuntaan ja kaikista tulee köyhempiä, ei vain ole ollut totta.
Kun puolue puhuu aina samaa, mutta maailma muuttuu, silloin kyse on ongelmasta. Moni ei usko, että Linke voi parantaa heidän elämäänsä. Se on kuitenkin monille syy äänestää jotain puoluetta – tai sitten äänestyspäätös johtuu protestista.
Puhuuko vasemmisto siis väärin?
FW: Työväenliike oli ennen optimismin liike. Viesti oli, että meillä menee nyt huonosti, mutta tiedämme, miten meillä menee pian paremmin.
Ihmisille ei pidä kertoa, että heidän pitää muuttua tai muuten maailma tuhoutuu. Heille pitää kertoa, että esimerkiksi energiapolitiikan muutos hyödyttää heitä.
Tämä vasemmistolla on ohjelmissaan, mutta sen sanominen optimistisesti ei onnistu. Se on suuri ongelma.
Oikeisto osaa sanoa, että ennen kaikki oli paremmin, maahanmuuttajat ovat kaikkeen syyllisiä ja ilmastokriisiä ei ole.
CH: Emme osaa yhdistää politiikan eri tasoja. Olemme tehneet erinomaista ohjelmatyötä demokraattisesta sosialismista, mutta emme osaa kertoa, miten tämä muutos eri tasoilla tehtäisiin.
Mitä toisenlainen yhteiskunta tarkoittaa ihmisille konkreettisesti?
Kuinka paljon Saksan jako vielä vaikuttaa Linkessä?
FW: Saksa on liittovaltio, ja se on hyvä asia. Linkessäkin on vahvistunut suuntaus, jossa puoluejohdon nähdään katsovan asioita Berliinin näkökulmasta. Berliinissä toimivat puoluejohto, parlamenttiryhmä ja Rosa Luxemburg -säätiö.
Berliini on kuitenkin vain viisi prosenttia maasta. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Berliinissä ajettu asuntopolitiikka on mielenkiintoinen teema ehkä Frankfurtissa, mutta muualla se ei ole mikään teema.
Luulemme liian usein, että Berliinissä kiinnostavat asiat kiinnostavat myös muualla. Käsittääkseni sama tilanne on muuallakin, esimerkiksi Suomessa.
Muualla asuvat suhtautuvat kielteisesti, kun isoissa kaupungeissa asuvat kertovat, miten asioita pitää hoitaa.
Ongelma on, että Linkellä ei juuri ole pienemmiltä paikkakunnilta tulevia poliitikkoja. Kyse ei ole itä–länsi-jaosta.
Tälle Linke ei myöskään voi mitään. Sama kehitys näkyy maailmanlaajuisesti.
Kyse on myös noidankehästä. Vasemmistolaiset nuoret muuttavat pieniltä paikkakunnilta isompiin kaupunkeihin, koska ne ovat vetovoimaisempia. Se tarkoittaa kuitenkin, että kaikki aktiivit kokoontuvat samaan paikkaan.
Saksassa 60 prosenttia väestöstä asuu neljässä suurimmassa osavaltiossa. Missään niissä Linke ei ole edustettuna, vaan pienemmissä osavaltioissa.
Kyse on myös imagosta. Kun puolueella on häviäjän leima, ei se kerää tietyllä tavoin opportunistisia ihmisiä, jotka haluavat olla voittajan joukossa.
Monella tapaa vasemmistopuolueiden ongelmat ovat eri puolilla Eurooppaa yhteisiä. Ne pärjäävät isoissa kaupungeissa, mutta niiden ulkopuolella kannatus vähenee.
FW: Suomessa vasemmistolla on Saksaa pragmaattisempi asenne – puolue haluaa hallitukseen, kun se pääsee. Samaan aikaan muille puolueille vasemmiston päästäminen hallitukseen on helpompaa.
Saksassa vasemmisto on rajattu hallituksen ulkopuolelle, mutta olemme myös vieneet itsemme ulkokehälle. Sitten tulee vielä viiden prosentin äänikynnys, mikä vaikeuttaa tilannetta.
Toisaalta Berliinissä Linke hävisi mutta säilytti asemansa, Thüringenissä puolue johtaa osavaltio Bodo Ramelow’n johdolla.
Linkellä ei ole tällä hetkellä Bodo Ramelow’ta ja Sahra Wagenknechtia lukuun ottamatta valtakunnallista näkyvyyttä saavaa poliitikkoa (Wagenknecht on yksi Linken suurimmista ongelmista. toim.huom.).
CH: Linkessä on erilaiset puoluekäsitykset lännessä ja idässä. Lännessä puoluetta määrittää protesti. Idässä tilanne on eri, se on myös luonnollista, koska siellä puolueella on ollut yli 20 prosentin kannatus. Bodo Ramelow on Thüringenissä onnistunut luomaan kuvan hallituskykyisestä Linkestä osavaltiotasolla.
Lännessä tämä ei ole onnistunut, vaikka mahdollisuudet siihen olivat olemassa.
”Linkessä on erilaiset puoluekäsitykset lännessä ja idässä.”
FW: Hampurissa Linke on oppositiossa, mutta puolue otetaan tosissaan lehdistössäkin. Siellä kannatus on yhdeksän prosentin luokkaa. Bremenissä olimme myös hallituksessa, mutta näillä ei ole ollut maanlaajuista näkyvyyttä.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan on jakanut Linkeä voimakkaasti. Kuinka suuri sodan merkitys puolueelle on?
CH: Puoluetta jakaa suhtautuminen Ukrainan aseapuun. Myös se jakaa, minkälaisia aseita Ukrainalle saisi toimittaa.
Oma näkemykseni on, että sota Ukrainassa on eskalaatio konfliktille, joka alkoi jo aiemmin.
FW: Monet vasemmistopuolueet – erityisesti Saksan – riitelevät usein hyvin vahvasti kansainvälisistä asioista. Yhtäältä olemme internationalisteja ja puhumme kansainvälisestä solidaarisuudesta. Toisaalta se on paradoksista, koska yksikään sosiaalidemokraateista vasemmalle ollut puolue ei ole hallinnut Saksassa toisen maailmansodan jälkeen.
Tappelemme erittäin kovaa asiasta, jolla ei ole reaalista merkitystä.
Itse kannatan asetoimituksia, mutta Linke puolueena vastustaa niitä. Kuulun siis tässä vähemmistöön. Pidän demokratiasyistä tietyllä tavalla Linken linjaa oikeana.
Ongelma on siinä, että tietty dilemma pitää vähintään tunnustaa. Minun kaltaisteni pitää tunnustaa, että asetoimitukset ovat aina vähän ongelmallisia.
Asetoimituksia vastustavien pitää puolestaan tunnustaa, että viesti ukrainalaisille on: Olemme pahoillamme, mutta emme voi auttaa teitä.
Molemmissa linjoissa on ongelmansa, mutta vasemmistolaisille näiden dilemmojen tunnistaminen on vaikeaa. Siksi moni puhuu epäempaattisesti ja kyynisesti.
”Nuorempien keskuudessa antiamerikkalaisuus on heikompaa, kun taas vanhempien keskuudessa vahvempaa.”
Viesti on: ukrainalaiset ovat vain yhdysvaltalaisten marionetteja, eikä Putin ole niin paha.
Ja silloin minulle tulee huono olo, koska tuolloin erottuu se, olemmeko aina anti-imperialisteja vai antiamerikkalaisia, jotka tuomitsevat aina amerikkalaisen imperialismin, mutta eivät kiinalaista tai venäläistä imperialismia.
Tämä on myös sukupolvikysymys. Nuorempien keskuudessa antiamerikkalaisuus on heikompaa, kun taas vanhempien keskuudessa vahvempaa.
Ja tästä tullaan vaikeaan kysymykseen. Jos ei halua Natoa tai Putinia, silloin olisi pitänyt vuosia kannattaa yhteiseurooppalaista puolustusliittoa. Sitäkin moni vanhempi perinnevasemmistolainen on vastustanut.
Nyt Linkellä ei ole vastausta. Olemme Natoa, Putinia ja asetoimituksia vastaan ja vaadimme neuvotteluja. Muuten hyvä, mutta emme istu neuvottelupöydässä.
Vaikuttaa siltä, että Linke haluaa säilyttää yhtenäisyytensä tarjoamatta mitään.
Viimeinen asia: Linke on aina puhunut vahvasti militarismia vastaan, vaikka Saksa on käyttänyt huomattavasti muita maita vähemmän rahaa puolustukseensa. Nyt puolustukseen laitetaan lisää rahaa.
CH: Keskustelimme heti 24. helmikuuta 2022 eurooppalaisessa Transform Europe -yhteisössä julkilausumasta, jossa Venäjän hyökkäys tuomitaan ja samaan aikaan etsitään ei-sotilaallista ratkaisua konfliktiin.
Eurooppalaisessa vasemmistolaisessa kontekstissa myönteinen kanta yhteiseurooppalaiseen puolustukseen ei ole mahdollinen.
Palaan vielä alussa mainittuun puolueen hajoamiseen. Mitä sen jälkeen voisi tapahtua?
FW: Hajoamisen toteutuessa todennäköisyys Linken katoamiselle vuoden 2025 parlamenttivaaleissa on suuri. Se pitää jokaisen hajoamista kannattavan, kuten itseni, tunnustaa. Pidän sitä silti välttämättömänä.
Näin jatkaminen ei ole mahdollista, että 60 prosenttia on puolesta ja 40 prosenttia vastaan. Tällä tavoin puolue tulee myös tuhoutumaan.
Juttua päivitetty 29.6. – Korjattu toisen haastateltavan nimi.
uutiskirje 
