Abdu Rozork heräsi lasten hätähuutoihin.
Rankkasateiden irrottama mutavyöry syöksyi mäenrinteeltä suoraan siihen osaan perheen bambumajaa, jossa naiset ja lapset nukkuivat.
Naapurit ryntäsivät paikalle ja alkoivat kaivaa mutaa paljain käsin. He saapuivat kuitenkin liian myöhään. Rozorkin kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasta menehtyivät.
Vain kaksi vuotta aiemmin Rozork oli paennut perheineen Rakhinen osavaltion konfliktia. Hän uskoi löytäneensä turvan Bangladeshin Cox’s Bazarin pakolaisleireiltä, joilla elää yli miljoona rohingyapakolaista.
– Pakenin pelastaakseni perheeni. Mutta täällä en pystynyt pelastamaan heitä, Rozork sanoo.
Yli miljoonan ihmisen pakolaisleirit kasvavat yhä
Vainottuun muslimivähemmistöön kuuluvia rohingyoja on paennut Myanmarista Bangladeshiin jo vuosikymmenten ajan.
Ensimmäiset suuret pakolaisjoukot majoitettiin Cox’s Bazariin perustetuille leireille 1990-luvun alussa. Vuonna 2017 Myanmarin armeijan hyökkäys rohingyayhteisöä ja Rakhinen osavaltiossa toimineita aseellisia ryhmiä vastaan synnytti uuden joukkopaon. Yli 700 000 ihmistä pakeni rajan yli, ja Cox’s Bazariin kasvoi maailman suurin pakolaisasutus.
Pakolaisvirta ei ole tyrehtynyt. Myanmarin sisällissodan kärjistyttyä vuonna 2024 uusia rohingyapakolaisia on saapunut leireille jatkuvasti.
Rakhinessa käydään monimutkaista sotaa sotilasjuntan ja nationalistisen Arakan Army (AA) -kapinallisliikkeen välillä. AA hallitsee nykyisin suurta osaa osavaltiosta. Taisteluihin osallistuu myös rohingyojen aseellisia ryhmiä.
YK pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Cox’s Bazariin oli kesäkuun loppuun mennessä saapunut 153 640 uutta pakolaista.
Leirillä ei kuitenkaan ole enää maata, jolle rakentaa uusia suojia. Monet muuttavat sukulaistensa luo, toiset pystyttävät tilapäiset majansa jyrkille mäenrinteille, joilla tulvien ja maanvyörymien riski on suuri.
Samaan aikaan kansainvälisen avun väheneminen on pakottanut supistamaan lasten opetusta ja ruoka-annoksia.
Heinäkuun alusta jatkuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet useilla leireillä tulvia ja maanvyörymiä. Human Rights Watchin mukaan ainakin 17 ihmistä on kuollut ja yli 3 000 joutunut jättämään majapaikkansa.
Rozork tiesi perheensä kodin olevan vaarassa. Hän pyysi avustusjärjestöiltä toistuvasti pressuja ja apua tukimuurin rakentamiseen, sillä perheen bambumaja sijaitsi mäen juurella ja sadevesi virtasi sisään.
Rozorkin mukaan apua ei kuitenkaan saatu, koska perhe oli saapunut Bangladeshiin vasta hiljattain. Muutamaa päivää myöhemmin rinne petti.
Sodan jälkeen vastassa oli uusi kriisi
Rozorkin perheen tragedia ei ole poikkeus. Monet Bangladeshiin viime vuosina paenneista rohingyoista ovat paenneet yhtä kriisiä joutuakseen keskelle toista.
Mohammed Kayes on nyt 13-vuotias. Hän kävi koulua Pohjois-Rakhinen Buthidaungin piirikunnassa, kun taistelut Myanmarin armeijan ja Arakan Armyn välillä alkoivat lähestyä hänen kotikyläänsä.
Koulut suljettiin, ruoasta tuli pulaa ja terveyspalvelut romahtivat. Perhe pakeni metsien ja kylien halki kohti Bangladeshin rajaa.
Kayes kertoo, että Arakan Armyn taistelijat pidättivät heidät matkan aikana. Perhe vapautettiin muutaman päivän kuluttua, mutta myöhemmin joukot veivät hänen isänsä kuulusteltavaksi. Isä ei koskaan palannut.
Bangladeshiin päästyään perhe kohtasi uuden tragedian, kun Kayesin äidillä todettiin syöpä, ja hän kuoli pian.
Nyt Kayes asuu isoäitinsä kanssa ja huolehtii nuoremmista sisaruksistaan. Perhe saa edelleen ruoka-apua, mutta äidin kuoleman jälkeen se menetti oikeuden ruoanlaittoon tarkoitettuihin kaasupulloihin.
Sota saavutti myös 17-vuotiaan Sawfowanin kotikylän Buthidaungissa. Koulut suljettiin, ja arkea varjosti jatkuva väkivallan uhka.
– Kuulimme laukauksia lähes joka päivä, hän kertoo.
Perheen miehet olivat paenneet jo vuotta aiemmin välttääkseen Arakan Armyn pakkovärväyksen. Diabetesta sairastavalle äidille oli yhä vaikeampi saada lääkkeitä, ja lopulta koko perhe päätti paeta.
Sawfowanin mukaan Bangladeshin rajaviranomaiset työnsivät perheen kahdesti takaisin Myanmarin puolelle. Vasta kolmannella yrityksellä he pääsivät rajan yli ja löysivät Cox’s Bazarin pakolaisleiriltä sukulaisiaan.
Nyt useita perheitä asuu yhdessä bambusta ja pressuista rakennetussa suojassa.
– Tunnen oloni täällä turvallisemmaksi, mutta elämä on silti hyvin vaikeaa, Sawfowan kertoo.
Pakolaiset saapuvat leireille syvästi traumatisoituneina
Kayesin ja Sawfowanin kokemukset ovat uusien tulijoiden keskuudessa yhä tavallisempia.
Rohingyanuorten johtaja Mohammed Musa sanoo, että Rakhinesta pakenevat perheet kertovat pakkosiirroista, katoamisista, liikkumisrajoituksista ja ruokapulasta.
– Monet saapuvat syvästi traumatisoituneina menetettyään omaisiaan tai jouduttuaan pakenemaan toistuvasti Myanmarin sisällä. Bangladeshiin päästyään heitä odottaa uusi kamppailu, Musa sanoo.
YK:n pakolaisjärjestön mukaan uudet pakolaiset saavat ruoka-apua, kaasua ruoanlaittoon, välttämättömiä tarvikkeita sekä suojelua.
Tilan puute ja vakava rahoitusvaje rajoittavat kuitenkin avustusjärjestöjen mahdollisuuksia siirtää perheitä turvallisemmille alueille tai parantaa heidän asumisolojaan.
– Ihmishenkien menetykset monsuunisateiden vuoksi ovat traaginen muistutus siitä, kuinka haavoittuvia leirit edelleen ovat, pakolaisjärjestön Bangladeshin viestintäpäällikkö Shari Nijman sanoo.
Väkivalta jatkaa pakolaisvirtaa
Myanmarin sodalle ei näy loppua, ja Bangladeshin viranomaisten mukaan rohingyoja saapuu rajan yli joka viikko, vaikka rajavalvontaa on kiristetty.
Arakan Army hallitsee suurinta osaa Rakhinen osavaltiosta pääkaupunki Sittweä lukuun ottamatta. Se on ajanut rohingyoja kodeistaan.
Selviytyjät ja ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet väitteitä Arakan Armyn tekemistä vakavista rikoksista.
Niihin kuuluvat rohingyojen pakkovärväykset sekä väitetty joukkomurha Hoyyar Sirin kylässä toukokuussa 2024. Ryhmää on syytetty myös lennokki-iskuista rajalle kokoontuneita ihmisiä vastaan, kylien polttamisesta, mielivaltaisista pidätyksistä ja muista väärinkäytöksistä.
Arakan Army kiistää toteuttaneensa Hoyyar Sirin joukkomurhan. Myös Myanmarin armeijan ilmaiskut ajavat edelleen siviilejä kodeistaan eri puolilla Rakhinea.
Väkivaltaa pakenevia rohingyoja on työnnetty takaisin Bangladeshin rajalta. Satoja ihmisiä on kuollut vaarallisella merireitillä, ja toisia on joutunut ihmiskauppiaiden uhreiksi.
Siitä huolimatta ihmiset jatkavat pakenemista.
uutiskirje 
