Käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttö on valtaamassa alaa Chilen kuivuudesta kärsivissä pohjoisosissa.
Maapallon kuivimpiin kolkkiin lukeutuvan Atacaman autiomaan eteläpuolella sijaitseva Coquimbon alue on jo viidentoista vuoden ajan kärsinyt ankarasta kuivuudesta. Tänä vuonna kuivuus on ollut vielä tavallistakin kurittavampi: Chilen ilmatieteen laitos kertoo, että syyskuun kymmenenteen päivään mennessä sadetta oli tullut 30,3 millimetriä. Viime vuoden sademäärä samalla alueella oli 213 millimetriä.
Coquimbon asukkaat ovat enimmäkseen pienviljelijöitä, joihin sitkeä kuivuus puree kipeästi. He ovat kehittäneet kuivuutta ja aavikon leviämistä vastaan keinoja, joita voidaan viedä muuallekin maahan lievittämään vesipulaa.
Coquimbossa kertaalleen käytettyä vettä ei haaskata viemäreihin, vaan se kerätään säiliöihin ja käsitellään. Käsitellyllä vedellä kastellaan sinimailaspeltoja, muita viljelykasveja ja puistojen ja kadunvarsien puita.
Veden uusiokäyttöjärjestelmiä
Coquimbon paikallishallinto on rahoittanut viittä kansalaisjärjestö Fundación Chilen hanketta, joissa on rakennettu veden uusiokäyttöjärjestelmiä. Niiden avulla voidaan käyttää uudelleen jätevettä, joka muuten päätyisi maastoon tai vesistöihin.
– Pystyimme toteuttamaan viisi jäteveden käsittelyprojektia, joissa kussakin tuotettiin käyttövettä joko 2 700 ihmisen vuosittaiseen kulutukseen tai 60 hehtaarin oliivipuuviljelmän kasteluun, Fundación Chilen kestävyysjohtaja Gerardo Díaz sanoo.
Coquimbossa asuu noin 780 000 ihmistä ja alueella on 71 vedenkäsittelylaitosta, joista useimmat hyödyntävät aktiivilietemenetelmää ja kytkeytyvät valtion maaseudun juomavesiohjelmaan (APR). Aktiivilietelaitokset ovat kuitenkin herkkiä ja huolellista kunnossapitoa vaativia järjestelmiä, joiden toimintakunnossa pitäminen ei maaseudulla tahdo onnistua.
– Useimmat käsittelylaitokset joko toimivat tehottomasti tai eivät toimi lainkaan, Diaz myöntää.
Sinimailasen viljelijä menestyy
Joitakin laitoksia on uudistettu. Sellaisen turvin Dionisio Antiquera, 52, on pelastanut sinimailassatonsa.
– Me kärsimme vesipulasta vuosikausia. Kierrätetty vesi auttaa meitä ratkaisevasti viljelyssä, Antiquera kiittelee kahdeksan hehtaarin sinimailaspeltonsa keskellä Coquimbon Cerrillos de Tamayassa.
Kierrätysveden ansiosta hän voi korjata vuodessa kuusi sinimailassatoa.
– Se on 4 500 – 4 800 kahdenkymmenenviiden kilon paalia vuoden mittaan.
Paalit käyvät hyvin kaupaksi, sillä Antiquera voi myydä niitä halvemmalla kuin muut paikalliset tuottajat.
Hänen käyttämänsä vesi tulee puhdistuslaitoksesta, jolla on 1 065 käyttäjää. Heistä 650 toimittaa laitokseen jätevetensä. Laitos vesialtaineen sijaitsee puolen hehtaarin maa-alueella, jonka Antiquera lohkaisi pelloistaan ja myi valtiolle sitä varten.
Menestyksestään huolimatta Antiquera on huolissaan sateen vähäisyydestä. Täällä normaali sademäärä on 150-160 milliä vuodessa, ja syyskuuhun mennessä tänä vuonna vettä on tullut vain 25 millimetriä.
– Vesikriisi pakottaa meidät etsimään vaihtoehtoja ja olemaan sataprosenttisen tehokkaita. Vesitippaakaan ei saa haaskata. Tulevalle kesälle on ennustettu erittäin korkeita lämpötiloja, joten kasvit tarvitsevat entistä enemmän vettä kukoistaakseen, Antiquera pohtii.
Taimitarha kasvaa
Raúl Ángel Floresilla, 55, on koristekasvitaimitarha Villa Puclarossa. Taimitarha on tällä hetkellä 850 neliömetrin laajuinen. Flores on juuri vuokrannut 2 500 neliömetrin maapalstan tarhan laajennukseksi.
– Minulla menee todella hyvin. On kierrätysveden ansiota, että taimitarhani on kasvanut. Minulla on yli 40 000 koristekasvia, hedelmiä ja kaktuksia ja paikallisia lajeja. Toimitan niitä vähittäiskauppiaille Vicuñaan ja Coquimboon, Flores kertoo.
Flores pyörittää taimitarhaansa vaimonsa Carolina Cáceresin kanssa. Perheeseen kuuluu myös kaksi tytärtä ja yksi seniorikansalainen.
– Me saamme elantomme myymällä kasveja. Olen jopa voinut palkata avustajan, Flores lisää.
Kosteikko toi rauhan
Huatulamen yhteisössä Fundación Chile on rakentanut kuivuneeseen joenuomaan keinotekoisen pintakosteikon, jonka avulla viallisen jätevesienkäsittelylaitoksen liejujen aiheuttamasta löyhkästä päästiin eroon.
– Tämä kosteikko on tuonut meille rauhan, sillä hajut on poistettu. Viimeisen vuoden ajan ihmiset ovat voineet kävellä vanhan jokiuoman penkereillä, Deysy Cortés, 72, kertoo.
Cortés on paikallisen juomavesiohjelman johtaja.
Kunta rahoittaa jätevesilaitoksen korjaamisen noin 100 000 euroa vastaavalla summalla. Korjaamisen jälkeen myös kyläläisten kaivot ovat paremmin turvassa saastumiselta.
Díaz huomauttaa, ettei Chilessä ole lakia käsitellyn jäteveden uusiokäytöstä.
– Kuivuuden vuoksi maaseudulla jo käytetään uudestaan jätevettä. Niin tapahtuu oli lakia tai ei. Veden tarve on niin suuri, että yhteisöt hyväksyvät puhdistetun jäteveden käytön.
uutiskirje 
