Kun maailmantilanne kiristyy ja turvallisuus nousee otsikoihin, on ymmärrettävää, että varautumisesta puhutaan enemmän. Turvallisuuspolitiikka, puolustusbudjetit ja valmius nousevat keskusteluun – ja hyvä niin. Mutta samalla meidän on pysähdyttävä kysymään, miten tämä turvallisuuspuhe näyttäytyy heidän silmissä, joita me sanomme puolustavamme?
Yhä useammin nuoret nähdään ennen kaikkea sodanajan resursseina. Jo muutenkin kohtuuttomien odotusten lisäksi nuorten tulisi olla koulutettuja ja motivoituneita kantamaan kortensa kekoon kriisitilanteissa. Heille tarjotaan luotiliivit, mutta ei opiskelupaikkaa. Heiltä odotetaan asepalvelusta, mutta heille ei mahdollisteta vakaata arkea ja itsenäistymistä. Heiltä vaaditaan sitoutumista yhteiskuntaan, joka ei tarjoa heille huolenpitoa.
Tämä kehitys huolettaa sekä turvallisuuspolitiikan näkökulmasta että yhteiskunnallisena valintana. Nuori ei ole pelkkä osa puolustuksen koneistoa. Hän on tulevaisuuden rakentaja, jonka tärkein turva on usko omaan tulevaisuuteensa.
Yhteiskunnan kriisinsietokykyä ei rakenneta vain aseilla ja prosenttiosuuksilla puolustusbudjeteista. Se rakentuu siitä, että ihmisillä on syy sitoutua, halu osallistua ja tunne, että heitä tarvitaan muutenkin kuin reservissä. Turvallisuus on myös koulutusta, kulttuuria, kohtuuhintaista asumista ja mielenterveyspalveluja. Se on vapautta olla nuori, erehtyä, unelmoida ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.
Meidän on lakattava rakentamasta turvallisuutta pelkästään uhkakuvien varaan. Jos varautumisesta tulee identiteettiä määrittävä normi, olemme vaarassa unohtaa, mitä oikeastaan haluamme puolustaa. Sotilaallinen turvallisuus on ennen kaikkea keino säilyttää se, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
Siksi kysyn: mitä me oikeastaan lupaamme nuorille? Jos laskemme heidät riveihin, mutta emme mukaan päätöksiin? Jos odotamme heiltä uhrauksia, mutta emme tarjoa mahdollisuuksia? Jos kasaamme harteille vastuun, mutta emme anna turvaa?
Nuorille on taattava muutakin. Ei pelkästään mahdollisuus selviytyä, vaan mahdollisuus elää. Turvallinen yhteiskunta on sellainen, joka on puolustamisen arvoinen.
Merja Kyllönen
Europarlamentaarikko
uutiskirje 
