Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Li Anderssonin mielestä ilmastokriisistä ei olla keskusteltu riittävästi presidentinvaaleissa. Tämä siitäkin huolimatta, että aikamme suurimmat globaalit turvallisuusuhat liittyvät ilmastokriisin ja luontokadon inhimillisiin sekä yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.
– Sotilaalliseen varustautumiseen keskittyvässä keskustelussa unohtuu usein, että ilmastopolitiikka on “kovaa” turvallisuuspolitiikkaa, Li Andersson muistuttaa tiedotteessaan.
– Olemme menossa kohti ilmastokatastrofia, jonka aiheuttamaa turvattomuutta emme pysty edes kuvittelemaan. Jos emme onnistu rajoittamaan ilmaston kuumenemista ja torjumaan luontokatoa, muuttuu maapallo alati turvattomammaksi ja lopulta monilta osin ihmiselle elinkelvottomaksi, Andersson sanoo.
Maailma kiehuu
Vuosi 2023 oli mittaushistorian lämpimin. EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan viime vuosi oli todennäköisesti kuumin sataantuhanteen vuoteen maapallolla. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres onkin puhunut ilmastonmuutoksen sijaan ”globaalista kiehumisesta”.
– Sillä on väliä, miten vakavasti tuleva presidentti suhtautuu näihin kysymyksiin. Presidentin tulee nostaa ilmastopolitiikka keskeiseksi teemaksi kaikissa Suomen ulkosuhteissa ja kahdenvälisissä yhteyksissä eri maiden johtajiin. Hänellä on siihen mahdollisuus, Andersson jatkaa.
Edellisen hallituksen kaudella Suomen kansainvälistä ilmastorahoitusta lisättiin. Sanna Marinin (sd) hallitus lähes kaksinkertaisti ilmastorahoituksen tason verrattuna Juha Sipilän (kesk) hallitukseen.
Orpon hallitus on päättänyt leikata kehitysyhteistyöstä miljardin, mikä merkitsee myös Suomen kansainvälisen ilmastorahoituksen alasajoa. YK:n ilmastokokouksessa joulukuussa kehitysyhteistyöstä vastaavan ministeri Ville Tavion (ps) pääviesti oli, että Suomi leikkaa 40 prosentia rahoituksestaan Vihreälle ilmastorahastolle, joka on YK:n ilmastosopimuksen virallinen rahoitusmekanismi.
– Tämä suunta on vastuuton ja lyhytnäköinen, Li Andersson jyrähtää.
– Suomen tulee sitoutua kasvattamaan kansainvälistä ilmastorahoitustaan vuosittain. Vuonna 2030 sen osuuden tulisi olla vähintään 0,5 prosenttia bruttokansantuotteestamme, Andersson painottaa.
uutiskirje 
