Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa järjestettiin Maailman sosiaalifoorumi helmikuun 15.–19. päivä. Tapahtumaan osallistui tuhansia yhteiskunnallisesta ja sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta välittäviä ihmisiä lähes kaikkialta maailmasta.
Eräässä foorumin istunnossa osallistujat hahmottelivat valkoiselle kankaalle ajatuksiaan ihannemaailmasta. Nepalilainen Kavita Sada Musahar maalasi taloja, ihmisiä, lintuja, puita ja jokia sekä suuren punaisen sydämen.
– Jotkut ihmiset eivät käytä sydäntään, ja siksi emme kohtaa empatiaa. Meillä kaikilla kuitenkin on sydän, ja meidän täytyy tuntea ja kuunnella sitä, jotta kohtelisimme kaikkia tasavertaisesti ja kunnioittavasti, hän selitti taiteellista ratkaisuaan.
Kavita kuuluu Nepalin sorretuimpiin vähemmistöihin lukeutuvaan noin 240 000 henkilön musahar-kastiin, jonka naisista enemmistö jää vaille koulutusta. Kavita on kylänsä harvoja korkeampaa koulutusta saaneita naisia, joten hänen ihannemaailmassaan kaikki pääsevät kouluun.
– Kaikkien pitäisi myös saada töitä, hän täydensi.
Ei aikaa ylellisyyspohdintoihin
Kavitan mielestä empaattista sydäntä tarvitaan, jotta naiset voisivat vapautua. Jordaniassa asuva palestiinalainen pakolainen ja feministiaktivisti Saffana Abu Safyeh näki oman maailmansa toisin.
– Me emme keskustele naisten ja queerien muissa maissa kohtaamista ongelmista. Meillä ei ole aikaa keskittyä näihin ylellisyysasioihin. Kun ympärillämme on meneillään sota ja miehitys, me emme voi pohdiskella häirintää, lakeja, fyysistä koskemattomuutta tai seksuaalisuutta. Nämä aiheet ovat ylellisyyttä palestiinalaisille, varsinkin naisille ja queer-yhteisölle, Safyeh painotti.
– Kunhan miehitys loppuu, sitten on aikaa ratkaista ongelmamme ja vapautua. Tai ainakin keskittyä kaikkien sorron muotojen voittamiseen ja todelliseen vapautukseen.
Joka päivä patriarkaattia vastaan
Nuori kenialainen feministiaktivisti Ivy Teressa ilmaisi solidaarisuutensa Safyehille, mutta hänen hahmottelemassaan ihannetodellisuudessa ihmiset kuuntelisivat toisiaan ja antautuisivat rehtiin väittelyyn tiellään kohti edistystä.
– Jotta siihen päästäisiin, meidän täytyy ensin ratkaista systeemisiä ongelmia. Taistelemme patriarkaattia vastaan, joten emme voi pitää taukoja. Meitä voidaan kiusata ja eristää, mutta meidän täytyy osallistua keskusteluun joka päivä. Meidän täytyy kaikin tavoin jakaa tietoa feminismistä ja sukupuoli-identiteeteistä ja seksuaalisuudesta, Teressa julisti.
Viime vuosina feministiliikkeitä vastaan on hyökkäilty kaikkialla maailmassa, mutta libanonilainen elokuvantekijä ja aktivisti Farah Shaer korosti taistelun jatkamisen tärkeyttä.
– Ei ole väliä, mitä vastustajamme sanovat tai haluavat niin kauan kuin itse keskitymme haluamaamme. Jatkamme oikeuksiemme vaatimista, kunnes olemme tasa-arvoisia. Ehkä silloin voimme lakata kutsumasta itseämme feministeiksi. Siihen on pitkä matka, joten edelleen kutsumme itseämme feministeiksi ja jos se jotakuta häiritsee, sille emme voi mitään, Shaer sanoi.
Maailmanpankki samassa rintamassa
Maailmanpankki on samoilla linjoilla feministien kanssa: pankin osana toimivan International Finance Corporationin mukaan sukupuolten tasa-arvo ja tasavertainen talouselämään osallistuminen ovat välttämättömiä talouskasvulle ja kehitykselle. ”Mikään maa, yhteisö tai talous ei voi saavuttaa täyttä potentiaaliaan tai kohdata 21. vuosisadan haasteita ilman naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien täyttä ja tasa-arvoista osallistumista”, järjestön julkaisussa todetaan.
Myös intialainen queer-aktivisti Pritesh Sanjeevani Chandramani Kamble pitää todellisen muutoksen edellytyksenä tasavertaista kohtelua ja mahdollisuuksien tasa-arvoa yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
– Gay-ihmisenä minun täytyy sanoa, että jos jokainen kunnioittaisi ja hyväksyisi kaikkien ihmisyyden riippumatta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, se olisi ensimmäinen askel tiellä toisenlaisen maailman luomiseen.
– Toinen askel olisi tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikilla sektoreilla. Meidän täytyy myös huomioida queer-yhteisön oikeudet ja elinkeinot, Kamble sanoi.
lehti 