Niin kauan kuin El Salvadorissa on ollut suurimittaista siipikarjankasvatusta, kanafarmien ja niiden naapurissa elävien ihmisten kesken on ollut jännitteitä. Tilojen tuottama jäte on aiheuttanut sekä huolta että ärtymystä – kanankakka haisee. El Salvadorin maataloussektori yleisesti ottaen on hoitanut biojätteensä kehnosti.
Viime aikoina joukko siipikarja- ja sikatilallisia on alkanut muuttaa tilojen jätettä biokaasuksi, josta valmistetaan sähköä omaan käyttöön ja ylijäämä valtakunnan sähköverkkoon. Jännitteet naapurien kanssa ovat samalla lieventyneet.
– Ennen oli toisin, täällä oli kauhea haju. Mutta nyt elämme suotuisammassa ympäristössä. Ihmiset eivät enää sano, että kanankakka saastuttaa vetemme tai maamme. On erittäin tärkeää yhteisölle, ettei enää tarvitse sietää sitä saastetta, pienviljelijä Elizabeth Méndez sanoo.
Kohti kiertotaloutta
Méndez on iloinen neljää siipikarjatilaa pyörittävän Grupo Campestren biokaasuprojektista. Grupo Campestre omistaa useita maatalousyrityksiä ja kanaravintolaketjun.
Grupo Campestre päätti neljä vuotta sitten investoida noin seitsemän miljoonaa Yhdysvaltain dollaria biojäteongelman ratkaisuun. Yhtiö hankki uusinta biokaasun tuotantoteknologiaa.
Yhtiön biokaasutehdas sijaitsee lähellä kahdeksan miljoonaa kananpoikaa vuodessa tuottavia kanatiloja. Tilojen kanojen uloste on biokaasun valmistuksen tärkein osatekijä.
Kanankakan lisäksi biokaasutehdas hyödyntää yhtiön muiden yritysten tuottamaa kompostoituvaa ainesta, teurasjätteestä ravintolahävikkiruokaan.
– Kun pyrimme kestävään toimintaan, meidän täytyy siirtyä kohti kiertotaloutta, jätteiden kierrättämistä energian tuottamiseen, Grupo Campestren ympäristövastaava Jimmy Gómez selittää.
Uutta arvoa kanankakalle
Vuodesta 2021 toiminnassa ollut biokaasutehdas prosessoi vuodessa 40 000 tonnia biojätettä, jota bakteerit muuttavat valtavissa biokompostoreissa metaaniksi ja muiksi kaasuiksi. Metaani on 850 kWh:n voimalaitoksen generaattorin pääpolttoaine.
Biokompostorit tuottavat noin 10 000 kuutiometriä biokaasua päivässä. Sillä tuotetaan 17 megawattituntia sähköä päivässä.
– Kanankakka on keskeinen jätetuote, joka saa uutta arvoa biokaasutehtaassa. Sillä synnytetään noin 80 prosenttia kaikesta tuottamastamme ja myymästämme energiasta, Gómez kertoo.
– Me ratkaisimme sosiaalis-ympäristöllisen ongelman, joka sai läheiset yhteisöt valittamaan pahasta hajusta ja kärpäsistä, ja muutimme sen mahdollisuudeksi. Se on myös auttanut meitä tukemaan yhtiön muita yrityksiä, Gómez sanoo.
Muidenkin yritysten jätteitä
Kun tehdas aloitti, ratkaistavana oli myös tehtaan voimanlähteenä toimivan generaattorin aiheuttama melusaasteongelma. Generaattori suljettiin metallikuoreen, joten nyt sen melu ei ylitä 50 desibeliä eikä ääni kuulu edes parinkymmenen metrin päähän.
Tehtaan tuotantojohtaja Rubén Membreño kertoo, että kanatarhan katon päälle on asennettu satoja aurinkopaneeleja. Energiatehokkuuden ansiosta yhtiö voi tarjota jätteenkäsittelypalvelua myös maatalousyrityksille, jotka eivät vielä ole tehneet tarvittavia investointeja.
– Heille se on jätettä, mutta meille se on raaka-ainetta, Membreño huomauttaa.
Yhtiö arvioi, että metaanintuotannossa kaapataan noin 24 000 tonnia hiilidioksidia vuodessa.
– Jos tätä metaania ei hyödynnettäisi, se jäisi maastoon ja lopulta leviäisi ilmakehään, Gómez sanoo.
Konfliktit kytevät
El Salvadorin siipikarja- ja siankasvatussektorit eivät kuitenkaan kokonaisuudessaan ole siirtyneet kiertotalousmalliin ja sosiaalis-ympäristölliset konfliktit kytevät yhä eri puolilla maata. Viime vuoden toukokuussa IPS raportoi Suchitoton kunnan maalaiskylien taistelusta vesijärjestelmänsä puolesta. Sitä uhkasi Avicola Salvadoreña -yhtiön lähistölle rakentama suurtila.
– Rakennustyöt ovat jatkuneet, rakennusmateriaaleja kärräävät kuorma-autot kulkevat täällä kaiken aikaa, Nueva Consolaciónin kylässä asuva Blanca Portillo harmittelee.
Paikallisille asukkaille on kerrottu, että kyläläisten valitusta käsittelevä tuomioistuin on vaatinut siipikarjayhtiötä tekemään aiempien laiminlyöntien vuoksi uuden ympäristövaikutustutkimuksen ja kansalaiskonsultaation.
Valtakunnallisen vesijohtojärjestelmän ulkopuolelle jääneet kylät ovat perustaneet omia yhteisövesiprojektejaan. Nyt pelätään, että niiden vedet saastuvat jättikanalan jätteistä.
– Viranomaiset ovat kertoneet meille, ettei yhtiölle anneta vedenkäyttölupaa, jos ilmenee saastumisvaara. Mutta emme tiedä, sanovatko he niin vain vaientaakseen meidät, Portillo pohtii.
uutiskirje 
