Poikien ja tyttöjen talot
Poikien taloja ja tyttöjen taloja on eri puolilla Suomea. Niissä toteutetaan sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisistä nuorisotyötä 10-28-vuotiaille lapsille ja nuorille. Niiden takana on Suomen Setlementtiliitto ja paikalliset setlementit kuten Loisto setlementti Helsingissä .
Käytännössä talolla hengataan, kerrotaan vitsejä, pelataan lautapelejä. Niissä on myös erilaisia työpajoja.
Tarkoitus on, että lasta ja nuorta vastassa on turvallinen aikuinen.
”Pitää kuunnella herkällä korvalla.”
Poikien kanssa töitä tekevä ohjaaja Vili Saarnio sanoo, että pahin ongelma ovat ne pojat, jotka eivät ole missään.
– Tähän poikien talo yrittää vastata, Saarnio sanoo.
Hän työskentelee Poikien talossa Helsingissä 10–15-vuotiaiden poikien kanssa. Nämä on paljolti ohjattu talolle nuorisopsykiatrian, lastensuojelun ja sosiaalityön palvelujen kautta. On myös niitä, jotka löytävät kaikille pojille avoimen nuorisotyön paikan itse.
Monia syitä
Mutta on myös niitä, joita emme näe missään. Saarnio puhuu pojista, jotka katoavat koulusta.
– Taustalla on näköalattomuutta. Ensin on paljon poissaoloja koulusta. Jos tietäisimme, mihin he menevät ja miten heidät löydetään, olisimme paljon viisaampia ja osaisimme tehdä oikeita juttuja.
Syyt siihen, miksi koulusta jäädään pois, ovat monenlaisia. Jotkut unohtuivat kotiin jo koronapandemian seurauksena.
– Näiden lasten ja nuorten takana voi olla esimerkiksi rankkoja kiusatuksi tulemisen kokemuksia. On keskittymisvaikeuksia, kaverittomuutta, huono kouluilmapiiri, huono perheilmapiiri.
Jotta pojat saataisiin esille ja kouluun, Saarnion mielestä tarjolla pitää olla monella eri tavalla tehtävää nuorisotyötä.
– Lisäksi koulut tarvitsisivat turvallisia aikuisia paljon, jotta ongelmiin pystyttäisiin tarttumaan nimenomaan aikaisessa vaiheessa. Näin on, koska koulussa nuoret ovat.
Parempaa ruokaa ja sohvia
Koulussa pitää voida viihtyä. Saarnion mielestä on itsestäänselvää, että koulujen viihtyvyyteen kuten kouluruokaan pitää satsata.
– Kun nuorilta kysytään parannusehdotuksia, he sanovat, että koulussa pitää olla mukavia sohvia ja kouluruuan pitäisi olla parempaa. Minun korvaani tämä kuulostaa tosi helpolta. Parannetaan ruokaa ja hommataan sohvia, vaikka ne menevät rikki. Sitten ne pitää korjata. Kun nämä asiat hoidetaan, niitä ei voi enää käyttää syinä viihtymättömyyteen. Näin viestimme nuorille, että välitämme.
Hän muistuttaa siitä, että ruokailu ei ole ihan yksinkertainen tapahtuma, oli ruoka sitten hyvää tai pahaa.
– Ruokailut ovat stressaavia tilanteita, kun iso määrä ihmisiä laitetaan samaan aikaan syömään. Nuori saattaa mieluummin lähteä ostamaan riisipiirakan lähikaupasta.
Herkkä korva
Saarnio painottaa sitä, että nuoria pitäisi kuunnella paremmin.
– Jos me aikuiset ideoimme, mitä nuoret tarvitsevat, olemme todennäköisesti viisi vuotta myöhässä.
Saarnio muistuttaa siitä, että aika kuluu nopeasti.
– Huoli sodasta ja ilmastomuutoksesta ovat pitkäaikaisia ilmiöitä. Niiden rinnalla on nopeita tapahtumia, esimerkiksi somekiusaaminen, jonka vuoksi nuoren maailma saattaa kierähtää ympäri hetkessä.
– Siitä ei ehkä edes kerrota aikuisille. Siksi pitääkin kuunnella herkällä korvalla. Täytyy olla tiloja, joissa on turvallisia aikuisia nuorille.
Poikien ja tyttöjen talot
Poikien taloja ja tyttöjen taloja on eri puolilla Suomea. Niissä toteutetaan sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisistä nuorisotyötä 10-28-vuotiaille lapsille ja nuorille. Niiden takana on Suomen Setlementtiliitto ja paikalliset setlementit kuten Loisto setlementti Helsingissä .
Käytännössä talolla hengataan, kerrotaan vitsejä, pelataan lautapelejä. Niissä on myös erilaisia työpajoja.
Tarkoitus on, että lasta ja nuorta vastassa on turvallinen aikuinen.
”Pitää kuunnella herkällä korvalla.”
uutiskirje 
