Suomessa on vuosikausia oltu syystäkin huolissaan peruskoulun, tuon hyvinvointivaltion kruununjalokiven ongelmista: oppimisvaikeuksista, suurista opetusryhmistä ja laskevista Pisa-tuloksista.
Huoli on aivan aiheellinen. Koulutuksen tila määrittää koko yhteiskunnan tilaa pitkällä aikavälillä. On riski, että huonosti voivat ja heikosti oppivat lapset ja nuoret kasvavat huonosti voiviksi ja työelämässä heikosti pärjääviksi aikuisiksi.
Koulutustutkija Sirkku Kupiainen tarjoaa yhdeksi ratkaisuksi tasoryhmien palauttamista Helsingin Sanomain tänään julkaistussa haastattelujutussa. Tasoryhmissä paremmin opinnoissaan menestyvät koululaiset pääsisivät opiskelisivat toisten kaltaistensa seurassa. Vastaavasti heikommin pärjäävät opiskelisivat muiden enemmän tukea tarvitsevien kanssa.
”Ajatus eritasoisten oppijoiden eriyttämisestä saattaa kuulostaa houkuttelevalta, mutta tasoryhmissä on vain yksi aika keskeinen ongelma. Ne eivät toimi”, kirjoittaa Vasemmistofoorumin tiedottaja Elina Vainikainen sosiaalisessa mediassa.
Vainikainen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, kasvatustieteiden kandidaatti ja yhteisöpedagogi (AMK).
Luokkajako näkyy tasoryhmissä
Aikanaan yhtenäistä peruskoulua Suomeen rakennettaessa porvarit olivat huolissaan siitä, että paremmasta luokkataustasta ponnistavat oppilaat joutuisivat käymään samaa koulua työväenluokkaisten lasten kanssa.
”Tasoryhmät olivat myönnytys tälle vanhalle oppikouluväelle, ja niistä tosiasiassa tuli luokkajaon uusintaja: ylempiin tasoryhmiin hakeutuivat ensisijaisesti hyväosaisten perheiden lapset ja etenkin tytöt”, Vainikainen kirjoittaa.
”Kouluun tarvittaisiin enemmän ymmärrystä sosioekonomisista eroista, ei niiden vahvistamista.”
Tämä tasoryhmien eriytyminen sukupuolen ja sosioekonomisen aseman mukaan taas johti siihen, että jo valmiiksi paremmasta asemasta ponnistavat lapset saivat paremman osaamisen, joka edesauttoi heitä myöhemmin elämässä. Sen sijaan matalammilta tasokursseilta eteneminen jatko-opintoihin oli ylitsepääsemättömän vaikeaa.
”Vaikka tällaista pullonkaulaa ei enää rakennettaisi, näkyisi osaamisero väistämättä sekä jatko-opintoihin hakeutumisessa että menestymisessä”, Vainikainen kirjoittaa.
Hän muistuttaa myös siitä, että nykyään ollaan erityisen huolissaan poikien oppimisesta.
”Tutkimustulokset ja historia ovat varsin yksiselitteisiä siinä, että pojat tuppaavat tasoryhmäjaoissa hakeutumaan matalamman opin pariin. Tämä ei toki ole luonnonlaki, mutta asia on pakko huomioida uudistuksia miettiessä”, Vainikainen sanoo.
Kirjoituksensa lopuksi hän toteaa, että tasoryhmät eivät edes tee sitä, mihin ne on tarkoitettu, eli lisää oppimista.
”Tarpeeksi pitkään kun tasoryhmillä nilkuttamista oli katseltu, ne päätettiinkin hyvässä yhteisymmärryksessä poistaa”, Vainikainen muistuttaa. Tasokurssit poistetiin peruskoulusta vuonna 1985.
Tasoryhmien palauttaminen olisi kirjaimellisesti paluu menneisyyteen ja luokkajakoa vahvistava toimenpide. Ne suosivat sellaisia oppilaita, joilla on jo valmiiksi paremmat eväät oppimiseen, ja sen sijaan ajaisivat marginaaliin koululaisia, joilla menee huonommin.
Elina Vainikainen sanookin, että tasoryhmien kaltaiset kastijaot ainoastaan vahvistaisivat luokan merkitystä luokassa.
”Kouluun tarvittaisiin enemmän ymmärrystä sosioekonomisista eroista, ei niiden vahvistamista”, hän kirjoittaa.
uutiskirje 