Eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi keskiviikkona hallituspuolueiden voimin EU:n ilmastotavoitteen. Sen mukaan kasvihuonepäästöjä vähennetään EU:ssa 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.
Suuri valiokunta käsittelee EU-asiat. Se yhtyi hallituksen kantaan tavoitteen hyväksymisestä.
Tavoitteen puolesta äänestivät myös perussuomalaiset. Tätä voi pitää yllätyksenä, sillä heinäkuun hiljaisimpina uutisviikkoina puolue sai paljon julkisuutta sillä, että se vastusti hallituksessa ilmastotavoitetta. Varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja kertoi tästä Ylen haastattelussa.
Seuraavana päivänä perussuomalainen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne vahvisti Iltalehdelle, että puolue ei ole ilmastotavoitetta hyväksynyt.
– Meillä ei ole tätä käsitelty, emme lähtökohtaisesti kuittaa mitään tässä.
Voimaan jäi mielikuva, että perussuomalaiset on linjansa mukaisesti tiukka ilmastopolitiikassa, kun muut ovat lepsuja. Eilisestä äänestyksestä, jossa perussuomalaiset oli muun hallituksen kannalla, ei ole huudeltu.
Ilmastopolitiikka, oikeammin sen vastustaminen, on perussuomalaisten ydinsanoma maahanmuuton ohella. Tutkija Tero Toivanen kuvasi sitä vihreäksi nationalismiksi Helsingin yliopistolle muutama vuosi sitten kirjoittamassaan analyysissä.
Toivasen mukaan perussuomalaisen vihreän nationalismin erityisyys muodostuu vastakkainasettelun rakentamisesta muiden puolueiden kanssa, kansainvälisen ilmastopolitiikan perustojen kyseenalaistamisesta, ympäristökysymysten kytkemisestä maahanmuuttovastaisuuteen ja ilmastopopulismista, jossa vaihtelevat erilaiset ilmastoskeptisyyden muodot.
Puolue onnistui määrittelemään ilmastokeskustelun
Perussuomalaisen ilmastoagendan tähtäin on määritellä ilmastokeskustelu niin, että puolue edustaa yksin ”realistista” ilmastopoliittista vaihtoehtoa.
Tätä mielikuvaa puolue ruokki taas kerran heinäkuun kovilla puheillaan.
Se on myös toiminut. Toivasen mukaan perussuomalaisten esittämä vastakkainasettelu hyväksyttiin varsin laajasti eduskuntavaalien alla eri medioissa.
”Useat lehtien pääkirjoitukset ja kolumnistit kirjoittivat, kuinka muut puolueet ovat kadottaneet ilmastopolitiikassa suhteellisuudentajunsa ja syyllistävät ihmisiä elämäntapavalinnoista. Näin media tuotti perussuomalaisten luomaa kuvaa perussuomalaisten ja muiden puolueiden ilmastopoliittisesta vastakkainasettelusta, eikä niinkään tarkastellut sitä, että myös poliittisen keskustan puolueiden varsinaiset ilmastoratkaisut olivat usein kaukana kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden linjasta.”
Perussuomalaiset ovat kytkeneet ilmastopolitiikan tiiviisti myös perinteiseen EU-vastaiseen linjaansa.
Kannatuksensa gallupeissa lähes puolittanut ja kuntavaaleissa rankasti hävinnyt puolue aktivoi kesällä maahanmuuttovastaisuutensa entistä kovemmille kierroksille. Samaan aikaan se riitaantui näyttävästi ilmastopolitiikasta kokoomuksen ja RKP:n kanssa.
Julkisuustemppuilu ei ole tähän mennessä vaikuttanut juuri ollenkaan sen kannatukseen. Se ei tarkoita, että meteliä ei tulisi lisää. Sitä juuri tulee lisää.
Vasemmistoliiton Mai Kivelä ja vihreiden Sofia Virta jättivät suuressa valiokunnassa eriävän mielipiteen. Heidän mielestään komission ehdotus 90 prosentin nettopäästövähennystavoitteeksi vuodelle 2040 on sinänsä kannatettava, vaikkakin ilmastotieteen valossa absoluuttinen minimi, johon voidaan tyytyä. Ilmaston lämpeneminen on edennyt jo niin pitkälle, että tavoitetta pitäisi varautua tarkistamaan ja tiukentamaan, he korostivat.
lehti 