KU: Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa toimittaja oli syöttänyt talouslukuja tekoälylle. Jutussa todettiin, että vaikka kaikki Suomen työttömät työllistyisivät, julkinen talous ei tasapainottuisi. Jutussa valtiovarainministeriönkin edustaja tuumi, että jutussa on perää. BIOS-tutkimusyksikön ekonomisti Jussi Ahokas, miten sinä suhtauduit juttuun?
Suhtauduin juttuun suurella kriittisyydellä. Oikeastaan jopa pahoitin siitä hieman mieleni.
Ensinnäkin talousjournalismista kiinnostuneena kansalaisena pidän jo jonkinlaisena rimanalituksena tällaisia juttuja, jossa avoimesti kerrotaan koko artikkelin perustuvan suurten kielimallien kanssa pelailuun. Olen oppinut vaatimaan talousjournalismilta enemmän.
Toiseksihan tämä laskelma, jonka kanssa sitten toimittaja meni talouden asiantuntijoiden pakeille, oli täysin epäpätevä makrotaloudellisessa mielessä. Se jätti huomioimatta merkittävän määrän taloudellisia dynamiikkoja ja syy-seuraussuhteita, jotka on vain pakko huomioida, jos kysymystä työllisyyden paranemisen ja julkisen talouden tasapainottumisen välisestä yhteydestä haluaa mielekkäästi tarkastella.
Se, että teeman asiantuntijat eivät jutussa suoraan tyrmänneet laskelmaa oli sitten viimeinen naula pettymyksen arkkuuni.
KU: Orpon oikeistohallituksen kautta on jäljellä enää alle vuosi. Julkinen velkaantuminen on jatkunut, maassa on työttömyyskriisi, eikä kasvua ole pahemmin näköpiirissä. Sinä et varmaankaan ole yllättynyt lopputuloksesta?
En tietenkään ole. Jo ennen vaaleja oli selvää, että paineita julkisten alijäämien kasvulle on, koska väestön ikääntymisestä seuraavat menopaineet ovat juuri näinä vuosina kuumimmillaan.
Siksi pidin eduskuntavaaleihin mentäessä annettuja lupauksia ”velaksi elämisen lopettamisesta” absurdeina. Kun vielä pidin mahdollisena, että Suomen talous ajautuisi muun maailman kanssa heikkoon taloussuhdanteeseen hallituskauden aikana, näin velkaantumispaineet entistäkin suurempina ja mahdollisuuden työttömyyden kasvulle merkittävänä.
Tässä oma ennusteeni kuitenkin meni metsään: kansainvälinen ja Euroopan suhdannehan on pysynyt vuoden 2023 jälkeen varsin hyvänä. Mutta Suomeen onnistuttiin tekemään erillistaantuma kiristävällä finanssipolitiikalla, joka osui erityisesti vuoteen 2025, mikä sitten kuittasi oman ennustevirheeni.
Kun pohjalla oli erityisen kova isku talouteemme rahapolitiikan kiristämisestä ja asuinrakentamisen totaalinen stoppi Suomessa, sopeutuksen ajoitus meni täysin pieleen ja sitä satoa tässä nyt niitetään julkisten alijäämien kasvuna ja työttömyyden kasvuna.
KU: Valtiovarainministeriön ulostulot toistavat tuttua kaavaa. Ensin sopeutustarve oli 8 miljardia, nyt se taitaa huidella jo 11 miljardissa. Arvio on muuttunut alle vuodessa tuhansilla miljoonilla. Miten tässä on näin käynyt?
Tämä on suora seuraus siitä, että valtiovarainministeriön talousennusteet ovat menneet pieleen ja liioitelleet talouskasvua. Kun BKT ei kasva, velkasuhteet ja alijäämien BKT-suhteet eivät tahdo supistua toivotulla tavalla.
Ja siksi ministeriön mallinnusten mukaan pitää nostaa sopeutuspottia. Taas ongelmana on se, että lisäsopeutus saattaa johtaa jälleen virheisiin talousennusteissa, jos sopeutuksen vaikutus kasvuun rakenteellisesti aliarvioidaan. Jotain tällaista olen viime vuosina alkanut epäillä.
KU: Vuoden 2015 vaaleja kutsuttiin velkavaaleiksi, koska julkinen keskustelu pyöri lähes täysin valtion velkaantumisessa. Olenko vain nostalginen, kun silloinen keskustelu tuntuu melkeinpä viattomalta nykypäivään verrattuna?
Olen aiemminkin todennut, että tässähän on tullut kestävyysvajetta ikävä. Tuolloin vuonna 2015 sopeutustahan perusteltiin ennen kaikkea tällä vuosikymmenien päähän ulottuvalla laskelmalla, joka samalla kuitenkin antoi sopeutukselle myös enemmän aikaa ja väljyyttä.
Kun periaatteessa mihin tahansa kohtaan seuraavaa vuosisataa asetettu sopeutus supisti kestävyysvajetta, siitä oli vaikea johtaa sellaisia nettosopeutusvaateita, mitä nyt EU:n taloussäännöistä ja kansallisesta velkajarrusta saadaan. Tällä tavalla talouskuri on todellakin kiihtynyt politiikkavaatimuksien maailmassa.
Nyt sopeutus on iskettävä piippuun välittömästi eikä ole syytä tähtäillä kaukaiseen tulevaisuuteen. Odotan jo kauhulla, mitä vaalikeskusteluista käännöksen myötä tulee.
KU: Mikä sinun mielestäsi pitäisi olla tulevien vaalien pääteema?
Tulevien vaalien pääteeman pitäisi olla Suomen talouden ja yhteiskunnan uudistaminen siten, että jatkossa meillä on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävät rakenteet kaikkien ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Vaaliväittelyissä pitäisi keskustella siitä, miten luodaan investointivetoinen, ekologista jälleenrakennusta toimeenpaneva ja korkean jalostusasteen talous, joka samalla vahvistaa työllisyyttä ja tasapainottaa julkista taloutta.
Jos investoimme jatkossa fiksusti energiainfrastruktuuriin, koulutukseen, tutkimukseen ja teolliseen uudistumiseen, rakennamme tulevina vuosikymmeninä maailman parasta taloutta, joka on valmis kohtaamaan aikamme suuret yhteiskunnalliset haasteet. Jokaiselle suomalaiselle ja Suomessa asuvalle löytyy kyllä paikka tässä projektissa, josta sitten voi merkitystä ja hyvinvointia omaan elämäänsä ammentaa.
Tällaista toiveikasta ja eteenpäin realistisesti katsovaa visiota tarvitaan nyt, ei pelottelua julkisella velalla ja valtion liian suurella koolla.
uutiskirje 
